Pimenee illatkin jo ennen kuutta...

Heipparallaa. Huomenna olis vapaapäivä ja se on mulle enemmänki rangaistus kuin siunaus. Nimittäin ok, onhan se kiva nukkua pitempään mutta siinä se onkin. Kauheana tekemistä satu olemaan, kun porukat on töissä. Kaiken kukkuraksi tää vapaapäivä koskee vaan Shiraoi Higashi HSn oppilaita... :D Aattelin sit et jos kävisin vihdoin ja viimein shoppaamassa sadan jenin kaupasta itelleni piirrustuslehtiön kun entinen on ihan lopussa. Ja piirtäminen datauksen rinnalla on mun harrastus täällä. Vois kyllä käydä kuvaamassakin ihan huvin vuoksi. :) Ja teidän iloksenne! Tietenkin!

Bloggerin kuvien lataushommakin on mennyt helpommaksi, nyt voi kerralla ladata paljon kuvia ja voi myos hakea Picasa- verkkoalbumeista kuvia. Jihuu!

Koulun Sports Festival tuli ja meni. Keskiviikkona eli eilen oli 100 metrin kaikkien pakollinen juoksu, mutta minä olin niin rä'ässä että mua ei pakotettu. Sitten oli taas lentopalloa ja jalkapalloa, siitäpä sai valita sitten. Mä en saanu pelata lentopalloakaan joten menin kuvisluokkaan nukkumaan. Ja nukuinkin tunnin. Upsista heijjakaa, sitä sattuu kun ei ole ohjelmaa.. :)
Lauantaina on taas Sapporossa käyntiä ja henk. koht. minua ei huvita moikata Kanadan ja USAn vaihtareita kun ne puhuu niin nopeasti englantia ja niin epäselvästi, etten saa koskaan mitään selvää. Sitten tyydynki puhumaan japanilaisille että oo onpas tää ruoka hyvää. Joskus kommunikaatio on sitäkin tönkempää, mutta joskus sitä sattuu. Mutta muuten menen sinne ihan hyvillä mielin, onpahan taas tekemistä! Mutta toisaalta enpä pääse katsomaan Conania kun se tulee lauantaina kello 18.

Ei niin hyvää ettei pahaakaan.

SOri tästä tuli vähän masentava postaus, vaikka oikeesti on ollu tosi mukava päivä! Siis mitään erikoista ei oo tapahtunu mutta koulu maistuu paljon paremmin ja jaksaa hymyillä enemmän kuin ennen. Toisaalta opiskelun into on kadonnut ihan tykkänään ja tämän viikon japanin opiskelua on ollut ehkä yhteensä hyvä että kaksi tuntia.. (Ei vain jaksa!)

Mutta ensiviikonlopusta lähtien muistelen että koko lokakuussa on vain yksi vapaa viikonloppu. Eli nautitaan hyvästä perjantaista! Jos ei muuten ja jos on hieno sää niin mielelläni kulutan aikaa vaikka ulkona lauleskellen.

Täällä oon kyllä ruvennu taas laulamaan. Varmaan johtuu siitä kun japanilaiset ei pidä sitä niin outona kuin suomalaiset ja kuulen japanien itsekkin laulelevan koulussa ym. Ihan mukavaa ajan vietettä, terveisin mahankasvattaja eve.

Harmittaa tosi paljon että vaikka kuinka oon tsekannu sähkäreitä, ei enää mitään jännää tuu Facebookista ym. :D Boring! Eikun sitten vaan katsomaan jotain youtubevideoita kahta tylsempänä! ;)

Luvatut kuvat...

Kuvia mita lupasin! Mutta olen kylla niin laiskalla paalla etten jaksa laittaa pisteellisia merkkeja ollenkaan tahan postaukseen. ;)


Ostin nuken Junior Highschoolin festivaalejen kirpparilta. Nukke on kooltaan n. 70 cm ja sain sen 100 jenin hintaan! Olisin halunnut maksaa enemman mutta  vankemalla halusivat pienimman rahan mita lompakosta loytyy. :D



Yukata ylla torotetaan ja lahdossa loppukesan festivaaleihin. Tama on siis ehka kolme viikkoa vanha kuva. Hupsista heijakaa!

Lentavia pikkualuksia nakyi ikkunasta festivaalipaivan aamuna.

Rotarien tervetuliasjuhlista saamani kukat! Nyt on enaa elossa paivankakkaroita, upsista.

Purikurassa kuviskerhon kanssa! Oli hauskaa!

Lempi purkkaani japanissa. :9 Ensimmainen purkkapakkaus jonka ostin Nagoyan lentokentalta oli tata samaa.. :) Yksi tollanen potko maksaa n. 100 jenia eli sen euron.

Junior Highschoolin ikkunasta avautu tallanen maisema. Kuvassa nakyy myos Shiraoin tulivuori. :O Joka on muuten toimiva!

JHS:n festivaaleilta. Tallaisia kolmiulotteisa huoneita oli rakennettu jotka edusti kuten kuvasta nakyy Toystoreja ja sen sellaisia!

Hieno juliste oli tehty pistetekniikalla.

Koulutoita.

Chopperin jotenkin helposti huomaa muiden joukosta. ;)

Kauniita maalauksia

Tanaan oli koulussa sport festivaalit jotka jatkuvat huomiseen. Sport festivaalit voidaan ihan rinnastaa suomalaisiin liikuntapaiviin, leikittiin ja pelattiin ja lopuksi oli joko jalkapallo tai lentopalloturnauksia. Itse osallistuin valilla johonki, koska flunssa. :)

Tanaan myos satoi ihan kaatamalla kun lahdin koulusta. Nice!!

Mutta nahdaanpa huomenna paremmin!

Mun tuuria

Tänään heräsin kello 6:30 kun okaasan sanoi että Gackt tulisi telkkarista... No eipä sittenkään tullut, ja heräsin turhaan puolituntia aikaisemmin. Tänään myos otoosan sanoi aamulla että Eve sä menet kuule lääkäriin tänään. Olin silleen hooh, tähän on pikkunen flunssa vaa. Mutta päätinpa kuitenkin mennä kun vartavasten halusivat. Tänään myos pidin koulussa niin japanilaista juttua kuin hengitysmaskia. Aluksi tuntui ihan kuin joku yrittäisi tukehduttaa mua, hengitysmaski ei oo alkuunkaan mukava. Mutta siihen kyllä tottui ja oli helpompaa kun ei tarttenu kättä käyttää yskimiseen.

Lääkäriin menin sitten heti koulun jälkeen kello 17:00. Tänään siis oli kuviskerhoa, mutta aika menikin maalailun sijaan luokkaretken suunnitteluun. Täällä koulustalähtokulttuuri on hieman erilaista kuin Suomessa. Suomessa kellojen soidessa kaikki säntää pois luokasta, mutta nämä jää puhumaan ihan omituisia ja menee ehkä klubi luokkaan vaan juttelemaan, eivät edes tee siellä mitään. Kello 17:00 oli vasta puolet oppilaista lähteneet pois. Ja minä vähän kahtelin että ei hyvänen aika.

Lääkäri oli aikalailla samanlainen kuin Suomessa. Lääkärissä sitten selvisi että oho hups mulla onki vähän kuumetta ja määrättiin lääkkeitä. Oon kyllä sitä mieltä että japanilaiset turhan herkasta menee lääkäriin. Eihän tässä nyt kuolemansairaita olla. Muutenkin oon sellanen suomalainen jästipää ettei uskota mihinkään lääkkeisiin taikka lääkäreihin ja en menisi mielellään minnekkään lääkäriin ja kouluunkin pitää väkisin änkeä vaikka kuumetta olisi kun tuntuu ihan hyvältä... Kai minä sitten nuo sairaudet kestän paremmin kun ei minusta tämä pahalta tunnu ollenkaan. Tai no ei nyt mikään loisto-olo ole, mutta en minä kuolemassa olekaan. :D

Huomenna on sport festival.

Ainiin ja eilen oli Junior Highschoolin festivaalit. Mun hostpikkuveli laulo siellä ja tanssi ja olin ihan äimänä et vaauu osaako se tollastaki. :D Festivaalit muistuttivat pitkälti Suomen kevätjuhlia. Kuvia on jonkinverran, laitanpa seuraavaan postaukseen, I promisee!!

(tai sitten en..?)

Mutta tänään on ollut hyvin kiireistä ja väsyttää ja kaikkea joten en jaksa tämän koneen kanssa alkaa tappelemaan.
Musta on täällä tullu kamala pokemonfani. Ihan naurattaa että oon yhtä liekeissa pokemoneihin niinkuin kymmenen vuotta sitten..!

Ei se syksyn flunssa katoa Japanissa ollenkaan.

Flunssassa ollaan helou. Sama flunssa taitaa olla mikä vaivasi minua aluksi heinäkuun alussa ja sitten elokuun alussa. En tajua ollenkaan mikä mulla on vastustuskyvyssä, tavallisesti vaikka mikä olis niin en sairastu. Ja nyt oon tämän vuoden aikana ollut sairas jo neljättä kertaa! Varmaan se sikapiikki aiheutti tämän, alko jotenki epäilyttää heti. Kun tosiaan, sikapiikin otin tossa marraskuussa ja senpä jälkeen näitä sairauksia on ollut.

Syksy on tosissaan saapunut ja tänään kamalan yskimisyön jälkeen heräsin huoneeseen joka oli suurinpiirtein jäässä, vaikka asteita oli 15. Japanilaisista taloista oon kuullut että siellä ei samanlailla oo yhtälämpösiä taloja kun Suomessa, mutta luulis Hokkaidolla olevan eri asia. Takassa oli kuitenkin aamulla tuli ja vessassa oli istuimen lämmitin päällä! Että näitä vessahärveleitä, kaikkea ne keksii!

Mutta kommentin pyynnöstä käsittelen tänään tarkemmin luokkaretkeäni, joka ajoittuu muistaakseni ajalle 23.10. - 28.10. Luokkaretken kohteena ovat Osaka, Nara, Kioto, Hiroshima ja Tokio

Ensimmäisenä päivänä suunnitelman mukaan mennään aamusta kouluun ja sieltä bussilla Chitosen lentokentälle, josta lennetään Osakaan. Osakassa piipahdetaan jonkin verran ja yöksi jäädään muistaakseni Kiotoon tai Naraan. Kiotolle oli kuitenkin annettu aikaa kierrellä kaupunkia kello 8:30 - 18:30. Kolmantena päivänä menemme Hiroshimaan ja illalla menemme Tokioon, jossa vietämme aikaa kaupunkia kierrellen ja Disney-landissa olellen. Siitäpä tarkemmin ajankohtaisina hetkinä!
Luokkaretkellä pitää olla koulupuvut yllä, paitsi hotelleissa ja Disney-landissa saa olla vapaamuotoiset vaatteet. Luokka on jaettu 6 eri ryhmään, jotka kiertelevät omin päin kaupunkia. Minun ryhmään kuuluu kuviskerholaisia ja pari hieman tuntematonta tyyppiä. Mutta Fu-chanin ja Sayaka-chanin muistan ainakin meidän ryhmästä!

Huomenna mennään katsomaan matsureja ja kyllä, tällä kertaa otan kameran mukaan!

Elämää syksyisessä tuulessa

Helou everybody! Anteeksi taaskaan ei tuu kuvapostausta oon niin törkeen laiska hakemaan tuota kameraa tuolta. Ei sillä että siellä uusia kuvia olis ku siitä minun yukatasta... (ehhehe!)

Tiistaina kello 18:30 oli minulla siis Rotary-juhlat. Mullahan ei ollu mitään tietoa että se on MINUN TERVETULIASJUHLANI, ja alko epäilyttää että nää ei oo tavanomaiset Rotary-pippalot kun liikunnanopettava Takeda-sensei astu sisään ja kailotti "Evee! Konbanwa!!" Olin siinä vaiheessa sillä meinigillä, että häh, onko seki rotari (blondi-Eve). Mutta sitten tulikin englanninopettaja Tanaka-sensei ja sitten vielä koulusta pari tärkeetä henkilöä niin alko valkenea. Lopulta tajusin että hei näähän on mun pippalot, kun katsoin seinällä olevaa kylttiä jossa luki suurinpiirtein että "Eveliina Niemisen juhlat". Jepjep. Kiva ku mullekki kertoitte. (Kyllä otoosan oikeastaan kertoi, mutta en tajunnut sitä ollenkaan..)
Juhlissa tapasin sitten kaikki hostperheeni, ja seuraavaksi menen ehkä marraskuussa Miiko-sanille asumaan, jolla on kaksi tytärtä, Kaho-chan ja Mana-chan. Kyllä, kyseessä on sama Kaho-chan jonka kanssa kävin purikurassa. Tunnen tämän perheen jo todella hyvin joten ei tunnu ollenkaan pahalta mennä okaasanin hyvälle kaverille seuraavaksi! Sen jälkeen, helmikuussa, on vuoro mennä erääseen perheeseen, jonka tunnen myös aika hyvin. Isän näin kylläkin ensimmäistä kertaa elämässäni ja pienimmän host-siskoni. Perheeseen siis kuuluu kolme hostsiskoa, äiti ja isä ja äiti odottaa lasta. Kauhean nuoripari ei ole kyseessä sillä vanhin on 15-vuotias ja nuorin 8-vuotias. Viimeinen perheeni on Rotary klubini presidenttini perhe, johon kuuluu isän ja äidin lisäksi kaksi poikaa, 17-vuotias ja 15-vuotias. Isän ja äitin tunnen rotarien kautta todella hyvin, mutta pojat näin ensimmäistä kertaa. Nuorempi poika oli kamalan ujo, niinkuin Kekkekin oli aluksi, mutta vanhempi poika oli tosi mukava ja osottautui pokemon-faniksi. :D Minustakin on tullut uuspokemonfani, kun täällä suhtaudutaan niin erilailla asioihin kuin kotosuomessa. Minun on suurinpiirtein pakko katsoa jotakin animea, ja helpostihan mielenkiintoiseksi tulee nämä jotka entuudestaan tietää: Pokemon, One Piece, Conan..
Juhlissa pidin puheen ja opettajani ja perheeni pitivät puheet ja sain kukkia (I love them!) lahjaksi! Hyvä muistisääntö on että jos et tiedä mitä Evelle ostaa lahjaksi, osta kukkia tai suklaata. :)
Keskiviikkona taas juostiin 3 kilometriä liikunnassa ja muuten ei tapahtunut oikeastaan mitään sen kummempaa. Koulupäivinä suurimmaksi osaksi teen japanin tehtäviä ja opiskelen itsekseni, sillä noin puolista tunneista en yleensä ymmärrä mitään. Maailman historiaa (pääasiassa kyllä maantietoa tähän asti) seuraan silloin tällöin jos ymmärrän asiat. Englannin tunnit seuraan. Englantia meillä on kolme erinlaista kurssia, yksi kurssi on Fujii-sensein pitämä, jossa opiskellaan yleisesti englantia sieltä täältä. Tanaka-sensei opettaa pääasiassa englanninpuhekursseja ja tunnilla yllätys yllätys, äännetään paljon. Takahashi-sensei pitää myös englantia, käsittääkseni keskitytään kielioppiin. Päivässä englantia on maksimiltaan ja yleisimmillään 2 tuntia. Japanilaisten englanninääntämyskin on vähän erinlaisempaa, ei nyt ihan täydellisen omituisen kuuloista, mutta th-äänne on aivan omituinen. Kun kysytään syntymäpäivääni, yleensä kuulee että se on jokin baarshdei. Aluksi tulikin aina väärin käsityksiä, mutta nyt alan ymmärtämään tätä juttua. Think- sanakin äänetään shinkiksi. Muuten ehkä olisi helppo ymmärtää japanilaisten th-äänettä, mutta japanilaiset ääntää sh:n niin terävästi että (melkein vain s kun puhuvat englantia), monesikin tulee mietittyä että mitäpä ne oikein tahtoo minulta. :)

Tosrtaina oli vapaapäivä, ja käytiin okaasanin kanssa ruokakaupassa. Siellä sitten pysähdyttiin välillä juttelemaan Seikan kavereiden kanssa, kun ne olivat tietenkin kuulleet minusta. Muutenkin kaikki koko kylästä tuntuu tietävän minut, ja minä unohdan sekunnissa kaiken, mutta jos ne sattuu tulemaan juttelemaan tai tervetimään, tervehdin ja juttelen ihan mielelläni, mikäs siinä.

Tänään juostiin viimeisen kerran 3 km, ja olen ihan tyytyväinen suoritukseeni, paransinkin vielä ja oli tosi hyvä fiilis juosta. :) Toki toki en koko lenkkiä juossut mutta ei kukaan näytä juoksevan. Minulla on ihan mahtava juoksukaverikin, kunto on sillä ihan samaa luokkaa, mutta se tahtoo jäädä hännille aina kun lähden spurttaamaan kuin hullu kun koulu häämöttää näköpiirissä. Meillä siis juoksulenkki ei ole sitä urheilukentän ainiaista pyörittämistä, vaan juostaan sellainen ripakka lenkki kaupungin laitamilla. Paljon parempi systeemi tuo, sillä urheilukentällä minulla tahtoo aina juostessa kadota motivaatio ja olo on kuin raviradalla. Paljon mukavempaa on juosta teitä pitkin ja miettiä tarkoin mistä kohdin juoksee ja missä on hengähdystauko ja missä taas lähdetään juoksemaan. Eikä Takeda-senseikään jää juoksematta vaan tänään lähti kärkipäästä ja taisi tullakkin ensimmäisenä, sen verran kovakuntoinen kaveri että eeiii kyllä mitään mahdollisuuksia pärjätä. :D (Siis toki vertaan luokan parhaimpiin juoksioihin, itse oon se keskitason tallustaja) Tosi kannustava liikkaopettaja muutenkin, sillä ekalla kerralla kun juostiin niin meni autolla hitaasti sen lenkin ja huuteli ikkunasta "Hyvä hyvä juoskaa juoskaa tsemppiää!" Sitten mun kohalla kuuluu tää niin monesti japanilaisten suusta kuultu: "EVE FIGHT!!" Tosi hyvä fiilis jää aina joka tunnilta vaikka tänäänkin tulin niin harmistuneena tunnille että vitsit, pitäiskö keksiä joku tekosyy ettei tarttis juosta. Mutta heti juoksun jälkeen kyll tietää et ei vitsit, kyllä kannatti!

Viikonloppuja luvassa, sunnuntaina on taas matsureita (festivaaleja) joita saa käydä with Shiraoi R.C. katsomassa. :) Mm. Kekken koulun festivaalit. Ensiviikolla on koulussa liikuntapäivät keskiviikkona ja torstaina ja perjantana yllätys yllätys: vapaa päivä!

Lukujärjestyksistä en koskaan voi sanoa pitkälle tähtäimelle sillä meillä on aina yhdelle viikolle lukkarit. Mutta toisaalta joka päivä on koulua kello 8.20 - 15.30 näin suurpiirteisesti. Paljon on luokanvalvojien ja luokan omaa aikaa, tunnit oikeasti alkaa 9:00 ja loppuu 15:00, mutta aluksi ja lopuksi pitää jutella luokanvalvojien kanssa kaikenlaista. Maanantaisin ja torstaisin oon sitten kuviskerhossa, jossa saa kuulema olla niin pitkään ku haluaa, mutta mä alan pakkailee kamoja viideltä. Yleensä nälkä ajaa kotia. Ruokatauko on koulussa tosi myöhään, kello 12:30, ja loppuu kello 13:15. En oo yhtään tottunu niin pitkään aikaan ja törröttelen jo siinä 12:45 lähtövalmiina.

Suomi opettaa syömään nopeasti.

Gomen everybody!

Anteeksi, päivityksiä on tullut harvemmin, syystä että on ollut kiire tai ei ole ollut mistä kirjoitella.

Tänään tehtiin pankkitili minulle ja olin myos tapaamassa Shiraoin kaupunginjohtajaa. Kun astuin sisään, näin reportterin istumassa penkilla. Ajattelin että jaa, varmaan paikallislehteen kirjoittavat. Mutta kun sisään loppujen lopuksi astui neljä vielä lisää, alkoi pikkuhiljalleen mietityttämään, että tämäpä on tärkeä tilaisuus. Olo oli kuin julkimolla, kun reportterit sännähtelivät välillä kuvaamaan puhuessamme asioista. Loppuhuipenukseksi piti poseerata kättelemässä Shiraoin kaupunginjohtajaa.

Ei kai siinä, minä kai tykkäsin tuollaisesta! Saisi useamminkin olla. ;)

Pitääpä alkaa pyrkimään julkimoksi, jos paparazzeja haluaa kannoilleen!

Vitsit vitseinä. :)

Tänään on taas Rotarijuhlat kello 18.30. Tein sinne puheenkin japaniksi, jossa on suurimmaksi osaksi harrastuksistani, perheestani ja kaikesta muusta mahdollisesta parilla sanalla. Mitäpä tällainen kielitaidoton muuten voi kertoakaan. :) Tuli kyllä monesti englannin opettajaa hihasta vedeltyä.

Mutta nähdään taas, toivon että ensikerralla isommalla postauksella!

Hieman enemman tamanhetkisesta tilanteesta

Kommenteissa on kyselty kamalasti, miten olen sopeutunut Japaniin ja kaikkeen yleensäkin. Yleisesti kulttuurishokkia en ole kokenut. Olen vain naureskellut että oho, onpas tuo erinlaista, mutta siinä se. En ole sen kummemmin stressanut tai tuntenut oloni pahaksi tämän ensimmäisen kuukauden aikana täällä. Joskus tajuan, etta hei, mä oon tosiaan Japanissa, ei aina kannata ajatella et tää on kuin arkipäivää. Jotenkin tajuaminen, etta Japanissa ollaan, tuntuu hankalalta. Kuvittelin kulttuurishokin olevan niin erinlainen ja Japanin olevan niin outo maa, että hieman petyin, kun en tuntenutkaan eläväni oudossa kulttuurissa. Jotenkin olen helposti sopeutunut tänne ja kaikki asiat tuntuvat helpoilta ja arkipäiväisiltä. Siis nautin olostani täällä, en tietenkään ole kyllästyksen partaalla.

Kommunikaatio on vielä hieman tonkkoä. Puhun japanienglantia. Aluksi yritän siis japania, mutta hyvin usein pääsee, jos haluan puhumalla puhua, englantia suusta. Japaniksi osaan kyllä ilmaista pahimmat tarpeeni ja yleiset päivittaiset pikkusanat. Opiskelen japania joka päivä koulussa, jos en tunneista ymmärrä mitään. Yllättävää on kyllä välillä, kun joku sana pulpahtaa mieleeni niin, että ymmärränkin sen täysin, vaikka sitä ennemmin tuntui että en ole koskaan kuullutkaan. Näitä sattuu aina välillä, pari kolme kertaa viikossa, jonka jälkeen hymyilyttää tavallista enemmän.

Tunneilla ymmärtäminen jää yleensä aiheen ymmärtamisen asteelle. Ymmärrän hyvin aiheen, mistä puhutaan, mutta sisälto jää useasti ihan ohi korvien. Joskus kyllä keksin mitä opettaja kysyy, esimerkiksi kerran historian opettaja kysyi, että mikä on Iso-Britannian rahayksikko. Tiesin, että puhuttiin Isosta-Britanniasta, mutta en muusta. Kun oppilaiden suusta alkoi kuulumaan "euro!" "peso!", äkkäsin ja paatin viitata. Eipä kukaan luokasta tiennyt, että Iso-Britannian rahayksikko on punta. :D

Kun opettaja Fujii pitää englannin tuntia, alkutunnista keskitytään yleensä hieman Suomeen. Ensimmaisellä tunnilla opettaja kyseli minulta paria perussanaa suomeksi, esimerkiksi kuinka sanoa päivää, huomenta, anteeksi, kiitos... Ja viimetunnilla Fujii-opettaja kertoi missä päin Suomi on, kuinka paljon ihmisiä asuu Suomessa jne. Hokkaidolla on n. 5,5 miljoona asukasta, joten Hokkaidon asukasluku vastaa Suomen asukaslukua. Ja kylla suut loksahtelivat auki, kun kerroin kuinka pieni kaupunki Helsinki on. Ei edes Sapporon kokoinen!

Koulun oppilaat eivät osaa juurikaan puhua englantia. Englannin osaamiseen voisi verrata suomalaista 4- luokkalaista oppilasta, vaikka vuosia englannin opiskeluun on enemmän. Hyvin mukavaa sitten kun englannin opettaja käsitti jotenkin, että en osaa muodostaa englannissa konditionaalin should- muotoa. Piti sitten selittää hetken että kyllä minä osaan. :D

Opettajista suurin osa puhuu minulle mielellään, mutta jotkut eivät. Historian opettaja ja Fujii-opettaja kyselevat yleensä minulta jotain, joka on minusta todella mukavaa. Muuten ei tahdo pysyä hereilla tunnilla kun liitutaulun edessa\äsaarnaa joku japaniksi enkä tunnista kuin ehkä yhden paristakymmenesta sanasta.

Ruokatauot ovat kello 12:30, ja minulla on aina oma lounas mukanani. Koulusta on kyllä mahdollisuus ostaa jotain, ja minäpä aina reippaana tyttonä ostan lisäjuomista, silla helteet ovat kamalia ja juomani on lounaskorista yleensä ehditty juoda, ennen kuin lähden lounastunnille. (Sitruunatee on osottautunut todellaa hyväksi!)

Vessat ovat koulussa siedettävän rajalla. Vessat ovat siistit ja ihan puhtaat, mutta vessoissa on vain yksi pytyllinen vessa ja muut on sellaisia reikä lattiassa-tyylisiä. Toki kehittyneempiä systeemeja kuin Venäjällä ollessani kouluissa. Mutta on se suomalainen koulun vessa japanilaiseen (ainakin tämänkoulun) vessaan siistimpi! Kotonahan vessa on oikea automaatti, se alkaa äännehtimaan jo kun oven avaa ja siellä on kaikenlaisia säätojä ja istuimen lämmittimiä ja automaattisia vetäisioitä, mutta koulussa näyttää olevan 2. luokan tavaraa. Minun kouluni ei muutenkaan ole millekkään huippuoppilaille tarkoitettu, koska valmistujat eivät pääse yliopistoon, vaan jatkavat ammattipuolelle. Japanissahan kaikki oppilaat menee lukioon, jonka jälkeen vasta lähtevät muihin oppilaitoksiin.

Ilta laskeutuu tänne kello kuuden aikoihin. Heinäsirkat sirkuttavat läpi yon, ja yo on ehka kymmenen astetta viileämpi kuin päivä. Hokkaidossa on se hyvä puoli, ettei täällä ole sadekautta. Olisin minä masentunut, jos jokapäivä sataisi!

Juhlintaa!

Viime viikonloppu taittui festivaalien melskeessä. Lauantaina sain yukatan, ja mentiin yhdessa Kaho-chanin ja Mana-chanin kanssa festivaaleille. Tai mitkä lienekään on, se on niin vaikeaa selittää. Kuitenkin lauantaina oli erään temppelin pihalla festivaalit, jotka olivat vähän niin kuin Suomen markkinat. Paljon pikkukojuja, joista pystyi ostamaan herkkuja ja pikku tilpenhootä. Sitten siellä oli myos tarjolla karaokea ja käytiin temppelissa rukoilemassa, joka tarkoittaa käytannossä sitä että laitetaan rahaa (pikkurahaa siis, suomen mittakaavassa alle 10 snt) kaivon tapaiseen, kilisytetään kelloa ja rukoillaan tai esitetaan toive, miten lie.

Sunnuntaina sitten kadulla oli paraati, ja katselimme tanssiparaatia yhdessa Rotary clubini kanssa 7-elevenin, japanilaisen, ehkä Siwan tyylisen kaupan, katolta. Paraati oli mahtava ja minulla on videoitakin siita ym kuvia, mutta en tähän postaukseen pysty laittamaan niitä, gomen!

Eilen maanantaina, koulussa, historian tunnilla, havahduin sitten siihen etta ei hitsit, täällähän on maanjäristys! Ensimmainen kerta, ja onnekseni se tuntui ihan pienelta hupsulta liikehdinnältä. Mutta sen pystyi helposti tuntemaan että jos se kovana tulee niin ei sille kyllä voi ihan mitään. Siinä ollaan sitten räsynukkena. Aivan erinlainen luonnonvoima kuin hirmumyrsky, hirmumyrskyä vastaan voi sentaan suojautua. Mutta toivonpa että selvitään ihan ehjin nahoin täältä, japanilaisethan on pitkäikäistä porukkaa joten ei pahat maanjäristykset kai ole jokapäivisiä. ;))

Tänään juostiin liikunnan tunnilla kolme kilometria. Tai japanilaisille näyttää juokseminen tarkoittavan "ehkä juostaan, pääasiassa kävellään." Mutta liikunnan tunnit ovat todella mukavia, ja Takeda-opettaja antoi tänään minulle lahjaksi hänen lempilevynsä. Olin suurinpiirtein ällikällä lyoty, ja kumartelin kiitoksia varmaan 10 minuuttia.

Huomenna olisi uudelleen 3 kilometrin lenkki.

Let's run!

Reissuamista ja koulupaivia

Olen todella väsynyt, sillä lauantaista lähtien minulla on ollut todella paljon tekemistä! Ja nyt aion kertoa kaiken.

Perjantaina tehtiin okonomiyakia. :) Jamiiiii! Tuossapa hieman vinkkiä minkälainen ruoka on kyseessä: Periaatteessa japanilaista pitsaa, paitsi taikinassa on kaikki täytteetkin mukana. Paistetaan pannulla, tai me paistettiin sellasessa poytägrillissä.

Lauantaina menimme noin viiden aikaan Tomakomaihin, sillä perheeni oli kutsuttu häihin. Japanilaiset häät poikkeavat paljon suomalaisista, joten raportoidaanpa sitten. Itse parin vihkimisseremoniaa en nähnyt, sillä tulimme vain juhliin. Juhlien ensimmäinen yllätys oli että japanilaisissa häissä sisäänpääsy pitää maksaa, ja meillä se oli n. 130 euroa per henkilö! (Otoosan maksoi :)) Pääsymaksut siis menivät hääjuhlien kustannuksiin, ja aika hyvät juhlat olivatkin kun jokaiselle vieraalle oli vielä lahjaksi annettu jokin kakku! (Itse sain suklaakakun jamiiiii.) Aluksi vieraat saapuivat juhlapaikalle ja mentiin sitten istumaan pyöreisiin pöytiin, jossa oli pyörivä tarjoilu... juttu! Hankala selittää, yritin googlettaakin mutta ei löytynyt kuvia (niisk). Kuitenkin. Tarjolla oli kaikenmaailman gourmetruokia, ja oma lempiruokanihan oli joukossa PERUNAA JA LIHAA. Jep, Eveä on helppo mielyttää. Kun pari saapui, valot himmentyivät ja häiden juontaja alkoi kertomaan kamalasti jotain. Parilla oli yllään japanilainen hääpuku ja sen jälkeen otettiin kamalasti kuvia ja pidettiin puhe. Jossain vaihteessa hääpari lähti pois tilaisuudesta ja tuli eurooppalainen hääpuku yllään. Jossain vaiheessa morsian heitti kukkakimpun ja sitten lähti melkein uudelleen vaihtamaan hääpukua. Otoosan sanoi, että jotkut parit tykkäävät vaihdella todella useasti vaatteitta (3-7 kertaa) ja jotkut tykkäävät vaihtaa vain kahdesti (länsimainen ja japanilainen). Tämä hääpari vaihtoi vaatekertaansa kolmesti, ja viimeinen vaatekerta oli vaaleanpunainen. Sitten pidettiin kynttiläseremonia, joka oli minusta aika nätti ja kynttilöistä tuli ilotulitteita kun ne sytytettiin. Siis kynttiläseremoniassa pari sytytti jokaiseen vieraan pöytään kynttilän ja lopuksi sytytti ison oman kynttilänsä. Sellaiset seremoniat minunkin häihin! (Jos niitä joskus jopa tulee...)

Japanilainen hääpuku. Kuvassa ei ole kyseinen pari, sillä kamerahan tietenkin unohtui...

Sunnuntaina herätys oli kello 6:30, ja puoli kahdeksalta lähdettiin New Chitose Airportille Rotary Clubini kanssa ottamaan vastaan eräs vieraileva rotaryklubi. Sen jälkeen menimme eläintarhaan Sapporoon, syömään hienoon japanilaiseen ravintolaan ja lopuksi vielä kävimme taidepuistossa. Piipahdimme Tomakomaissa vielä jäätelöllä ja menimme sitten rotary klubille järjestettyihin juhliin, jossa oli taas grillattavaa ruokaa, niin lihaa kuin mereneläviäkin. Kotiin tulin vasta ilta yhdeksän aikaan.

Sapporoon menossa

Sapporon maisemaa

Maruyama Zoo Sapporosta oli ensimmainen nahtavyys. ;)

Elaintarhan yhteydessa oli myos pieni huvipuisto

Sopo apinavauvakin tuli vastaan. :)

MOI

Mun karvaiset uudet kaverit

Pehmis maistu mukavasti kuumaan paivaan.

Seuraavaksi matkattiin hienoon japanilaiseen ravintolaan.

Ja ruoka-annos oli taas aivan kamalan iso. (En jaksanut kuin puolet.)

Karppikaloja

Rotary klubin juhlissa illalla.

Grillattavaa lihaa jami :)

Tarjolla oli grillattavaksi myos simpukoista kalmareihin

Poydan keskella oli grilli

Maanantaina lähdettiin bussimatkalle Hokkaidoon. Lähtö oli n. 7:00, ja herätys siis aivan kamalan aikaisin. Käytiin läpi Hokkaidon rannikkoa, ja patikoitiin sitten erään rannikkovuoren päälle. Tuuli oli kamalan kova! Syötiin myös sushibaarissa ja pääsin maistamaan merisiiliä. Ihan niinkuin kumiankkaa olisi syönyt, näin rehellisesti sanoen. :) Kotiin maanantaina päästiin hieman aikaisemmin.

Yksi pysahtymispaikoistamme

Maisemakuvaa japanilaisesta pikkukaupungista

Japanin vuoria

Nuita pikkuvuoria kiipeilimme aina kuvassa nakyvaan pikku majakkaan asti!

Enaa ei ollutkaan pitka matka

<>

Perilla! Kuvassa mina ja Hitomi-san majakan luona. Ja kuten naette - tuuli oli kova!

Pisteessa ollaan! Vasemmalle pain kartassa nakyy nuoli, joka osoittaa kohti Venajaa (lanteen)

Suhibaarissa

Tempuraa!

Tasta en edes oikein tieda mita nama on. Sienia ainakin.

Katkarapua. Vahan kylla kirpaisi aluksi katkasta paa silta.

Mulle oli "ulkomaalaisystavallisia" susheja tarjolla.

Merisiilikeittoa nami!

Tänään minulla alkoi kuin alkoikin koulu! Koulu oli mukava, mutta tunnilla oppilaat puhuivat kamalasti, osa nukkui tunnit ja opettajat olivat kamalan hyvissä "kaveriväleissä" oppilaisiin. Jos nyt alettiin vertailemaan suomalaisiin kouluihin, tama voisi olla koulujen miinuspuoli. Toisaalta koulutyöskentely on paljon mukavempaa, jos opettaja ei näytä kokoajan tiukkaa ilmettä. ;) Ja kuten olettaa saattoi, koko koulu, niin tytöt kuin pojatkin, hullaantui kun tulin kouluun. Joka puolella kuuluu supinaa ja jos katson johonkin päin kuuluu MOIMOI EVE!! :D En ollut opettanut koko moimoita, hyvin näyttiät entuudestaan tietävän. Tunnit meni pitkälti koomaillessa ja puhuessa vierustovereille (itse ne aloittivat!) ja liikunnan tunti oli viimeisenä. Luulin japanilaisen liikunnan olevan rankkaa, mutta en minä edes hengästynyt. Muut kun ottivat 50 metrin pikajuoksun, huohottivat kuin viimeistä päivää, itse olin silleen että joo, pelattaisko vaikka koripalloa että vähän hengästyisi. :) Liikunnan tunnilta kun tulin pois niin joku tyttö huusi ikkunasta "MOI EVE I LOVE YOOU!" Minä vain nauroin ja jäin vähäksi aikaa juttelemaan tytölle. En minä edes muistanut, olinko tavannut hänet ennen kuin menin liikuntatunnille. :D

Ja tassa on koulupukuni TADAA.

JK: Kirjotus jäi eilen kesken. Tänään koulussa oli mukavaa, ja aikalailla samanlaista kuin eilen. :) Pahoittelen kuvateksteissä puuttavia pisteellisiä aita ja oita. ;)

Koulu

Eilen kävimme koulussa "tutustumassa". Tapasin luokan opettajani, (poikien?) liikunnan opettajan ja englannin opettajan. Sain myös tietää missä on luokkani, mistä voi käydä ostamassa lounaan jne.

Koulu on iso, kolme kerroksinen rakennus, jossa on n. 3000 opiskelijaa. Itse tulen opiskelemaan luokassa 2C.

Mutta minullapa ei ole kamalasti eilisestä puhuttavaa, sillä eilen ei tapahtunut juuri mitään muuta erikoista.

Koulussahan on, jos joku ei vielä tiennyt, koulupukupakko, ei saa meikata, olla lakatut kynnet, värjätyt hiukset tai lävistyksiä/tatuointeja. Joten eilenpä myös hinkkasin kynsilakat pois kynsistä.

Koulupäiväni on joka päivä kuusituntinen, tunnit kestää 50 minuuttia ja välitunti 10 minuuttia. Ruokatauko on "vain" 45 minuuttia, kyllä minä siinä ajassa ehdin syödä vaikka hevosen!

Shopping Center Ion - Tomakomai

Eilen n. kello 12 lähdettiin otoosanin kanssa Rotary- kokoukseen. Kokouksessa syötiin rapua (en ollut koskaan syönyt, oli aika mielenkiintosta, eika kauheena aluksi tehny mieli koskea sellaseen kokonaiseen 30cm taskurapuun mihin lie :D) ja miso-keittoa höystettynä simpukoilla (ja simpukoita en ollut ennen myöskään syönyt) ja onigireja (riisipalloja). Kokouksessa sain myös kuukausirahani, 10 000 jeniä ja piti sitten pitää pienehkö kiitospuhe (vaoitusaikaa taisi olla kymmenenminuuttia) jossa sanoin vain etta kiitos, on ollut ahtavaa olla täällä ja kiitos on muuten kiitos suomeksi, taas näin hankalasti selitettynä. :)
Mutta Rotary- kokouksen jälkeen suunnistin Kaho-chanin ja Mizuki-chanin kanssa Tomakomaihin, ja kommunikointi oli aika hankalaa, tytsyt ei tahtonut kamalasti englantia puhua. :) Mutta kivaa oli ja ymmärrettiinkin toisiamme ihmeellisen hyvin! Mukavaa, todella mukavaa oli! Ostoksia tuli pari hassua krääsä- tavaraa. Ainiin! Ja tietenkin käytiin purikurassa. ;)

Purikuraa!! Kaho und Mizuki und Eve. ;)

Yhteiskuvana Chopper- kännykkäkoru, purikura-kuvia, GACKTon EVER- single (siis eihän mitenkään ostoon vaikuttanu se, että tuo muistuttaa hämmästyttän paljon mun nimeäni. ;))

Lähemmin tarkastelussa GACKTon single

Ja levyn sisältö

Kynsilakanpoistooonnn. Kääntäkää päänne!

Stitch- herätyskello tarpeeseen ;)

Aurinkooolasit. Ne on oikeesti punaset, ei oranssit!

Chopper-kännykkäkoru lähemmin kawaiii!

Päiväkirjan sivu näyttää tältä. ;)

Ja lopuksi laitan vielä linkkiä vähän tuosta Gacktin Everista, saatte käsitystä minkälaista musiikkia menin ostamaan ;)