Ensimmäiset lumet tuli (ehkä 5mm) tuossa yhden yön aikana viime viikonloppuna. Sää on ollut kylmää, ja huomenna astuu voimaan koulussa sääntö, joka sanoo että tyttöjen on pakko pitää housuja jalassa. Kuulostipa taas kyllä koomiselta, mutta niin se vain on. Mulle itkettiin pitkään siitä kun sanoin ettei mulla ole housuja, mutta asia ratkesi niin, että tietenkin rotarit ostivat ne, kun valaisin tarpeeksi asiaa.
Ja kokeesta vielä. En minä mitään koetta joutunut tänään tekemään, pistettiin vain luokkaan, jossa on mahollisuudet kattoo elokuvaa ja laitettiin kattoo kolmeksi tunniksi Avataria. Olin kyllä nähny sen pelkillä enkkuäänillä aikasemmin, mutta nyt katoin enkkuteksteilläkin ja OHO huomasin, että puolet juonesta oli ensimmäisellä kerralla mennyt ohi.
Nyt ootan kuin kuuta nousevaa, että perhe lainaisi Heroesin 3. tuotantokauden (kuulema lainaa sitten kun koeviikko on mennyt ohi, koska muuten lapset kattois vaan Heroesia - no nyt ne ei kato heroesia mutta kahtovat sen sijaan CSIta ja kaikkea muuta sarjoja joita on nauhotellu muistiin....), olen myönnettäköön aivan kokoussa koko sarjaan.
Ja taas on kohta japanin opetusta edessä ja oon jäljessä taas opiskelusta. Jotenkin tuntuu että joka kerta osaan entistä huonommin asiat. Puhunhan mä aika paljon jo japania, mutta kuitenkaan en puhu. Aluksi oli paniikki kun luulin että kieli loksahtaa kahessa viikossa ihan napsahtaen, mutta eipä oo vielä napsahtanut. Tiedoksi vain niille, jotka on lähdössä, vaikka kuinka sanotaan että äkkiä sen oppii, tuntuu ensimmäiset kolme kuukautta aika pitkiltä. Toisaalta tosi lyhyiltä. Muistan, kun viikko sen jälkeen kun tulin niin japanin opettaja kysyi kellonaikoja ja en osannut vastata mitään... En edes ymmärtänyt kysymystä. Osaan minä ainakin ne jos ei muuten. Ja en aio stressata sen kummemmin. Kaikki on kiinni itsestään, sen tiedän. Haluanko tehdä itselleni stressiä täynnä olevan vaihtovuoden VAI haluanko ottaa ilon irti, yrittää parhaansa, mutta ei stressata ja tyrkätä väkisillä itelleen tietoa. Mulla on kuitenkin kolmen kuukauden jälkeen se 9-8 kuukautta aikaa opiskella, vain neljäs osa on mun vaihtovuodesta vasta käyty. Sanotaan että nykyisin ymmärrän todella pitkälti mitä japanilaiset puhuu minulle ja joskus muidenkin keskusteluja yllättävän hyvin, mutta puhua opin pikkuhiljalleen. Yllättynyt olen että tässä perheessä on monta kertaa "ööö" hetkiä ja toisaalta isoja ahaa elämyksiä.
Ja sellanen sana, joka nousi kaikkia amerikkalaissarjoja kattoessa uudelleen pinnalle on yameteee. lopeta!!
ihan hyödyllistä tää enkkuteksteillä japanipuhetta kahtoa.. :)
Mutta! Eikai muuten. Keskiviikkona on aina japanin tunnit, opettaja on tosi kiva!!
tiistai 30. marraskuuta 2010
torstai 25. marraskuuta 2010
Äät ja Ööt pelaa taas!
Eipäs tässä kummempia kerrottavia. Aika on mennyt ihan kivasti kirjaa luettaessa. Hieman tänään alko pistää vihaksi kun englannin opettaja vihjasi, että tekisin englannin kokeen, joka olisi tossa parin päivän päästä! Anteeksi kuinka? Toinen opettaja, joka on minun luokanvalvojani, sanoi että kokeiden aikana minulla on lomaa. Ja todella epäreilua kertoa muutenkin vasta tuossa vaiheessa, kun mun pitäis osata japaniksi englannin lauseet jotka on kirjotettu suurimmilta osin kanjeilla, joita en voi todellakaan kaikkia vielä pitkään aikaan ymmärtää, ja toiseksi kirjoitettu vielä niin epäselvästi, että sain hädintuskin kopioitua niitä - mutta varmaan ovat aivan lukukelvottomia nuo minun kirjoittamat. No, eipä tuo kamalasti elämään vaikuta, vaikka jostain kumman syystä kyseinen opettaja pakottaisi minut sen tekemään. Todennäköisesti en saisi pisteen pistettäkään kokeesta, ja minua ei voisi kiinnostaa vähempää.
Mitä se minua liikuttaa kun ei se minun elämääni mitenkään vaikuta?
Mutta, todennäköisesti kyseinen opettaja on vain saanut väärinkäsityksen. Olen muutenkin huonoimmissa väleissä sen kanssa, kuin kenenkään muun, hän pitää minua suoraan sanoen silmätikkuna. Muut saa riehua, mutta minulta kuuluu aina että Eve, elä piirtele vihkoon vaan keskity tunnilla. Ja muut lukee mangaa tunnilla... No, ei minulla ole kuin yksi tunti tämän kyseisen opettajan tunteja viikossa, kylläpä häntä kestää sen verran.
Ei minulla muuten ole mitenkään huonosti mennyt, tuo vaan laittoi hieman ketuttamaan. Tänään oli tyhjän tuntoista koulussa, kun 3. luokkalaiset olivat koetta tekemässä. Ruokatunnillakin tavallisesti penkit on täynnä ihmisiä, nyt niissä istui vain puolissa ihmisiä. Ei se tietenkään mikään katasrofi ollut, mutta hieman hupsulta tuntui.
Tänään ei ollut kuviskerhoa. Totta puhuen haluaisin erota siitä, ku siellä piirretään tai taiteillaan liian vapaasti ja suurinosa ei tee paljoa mitään. Tykkään aktiivisesta toiminnasta, voisin mielummin liittyä johonkin liikuntakerhoon, mutta todennäköisesti en kehtaa erota kuviskerhosta. Mutta tänään menin Sankiin, alun perin ikkunashoppailumielessä, sillä lompakossa oli huimat 500 jeniä. Mutta löysin halpoja pörrö- ja villasukkia (euron kappale), ja minulla on aina tunnetusti sukkavaje, niin ostin sitten pari paria.
Tykkään vieläkin tosi paljon olla tässä perheessä, tässä perheessä olen joutilaana paljoa vähemmän kuin edellisessä. Ja se edistää että porukat on aina kotona ja jos on joku hätä niin aina voi vaan mennä keittiön puolelle niin siellä obaasan jo onkin (isoäiti).
Obaasan ja ojiisan on todella herttaisia ihmisiä! Ihan mahtavia! Oon muutenki aika mummoihminen itekki, taidan olla ihan mummo.. :)
Viikonlopuksi ei oo muuta suunnitelmaa, kun vaan että pitää kysyä osote Miiko-sanilta, että voi lähettää äiti minulle kirjeitä. Ja muut myös tietenkin! :) Ja pitää pestä pyykit. Todennäköisesti nuillakin on jotain suunnitelmia korvantakana, näyttää aika menevältä perheeltä. Ja rakastan oikeesti sitä, että voin kattoo Heroeseja enkkuteksteillä! Jes!! Aivan mahtavaa, ku voi kuluttaa aikaa kattoen televisiota ilman että ei ymmärrä mitään!
Mutta nyt taidan lopettaa...
Kamalasti tekis mieli datistella, mutta kaikki paikat on jo katottu läpi, onko sähkööpostia tai muuta.
Ainiin! Joku kysyi, että minkäikäinen olin hakiessani Rotareille. 16. Nyt olen siis 17-vuotias tytteröinen, melkein jopa aikuinen, mutta japanilaisten silmissä vielä lapsukainen.
Mitä se minua liikuttaa kun ei se minun elämääni mitenkään vaikuta?
Mutta, todennäköisesti kyseinen opettaja on vain saanut väärinkäsityksen. Olen muutenkin huonoimmissa väleissä sen kanssa, kuin kenenkään muun, hän pitää minua suoraan sanoen silmätikkuna. Muut saa riehua, mutta minulta kuuluu aina että Eve, elä piirtele vihkoon vaan keskity tunnilla. Ja muut lukee mangaa tunnilla... No, ei minulla ole kuin yksi tunti tämän kyseisen opettajan tunteja viikossa, kylläpä häntä kestää sen verran.
Ei minulla muuten ole mitenkään huonosti mennyt, tuo vaan laittoi hieman ketuttamaan. Tänään oli tyhjän tuntoista koulussa, kun 3. luokkalaiset olivat koetta tekemässä. Ruokatunnillakin tavallisesti penkit on täynnä ihmisiä, nyt niissä istui vain puolissa ihmisiä. Ei se tietenkään mikään katasrofi ollut, mutta hieman hupsulta tuntui.
Tänään ei ollut kuviskerhoa. Totta puhuen haluaisin erota siitä, ku siellä piirretään tai taiteillaan liian vapaasti ja suurinosa ei tee paljoa mitään. Tykkään aktiivisesta toiminnasta, voisin mielummin liittyä johonkin liikuntakerhoon, mutta todennäköisesti en kehtaa erota kuviskerhosta. Mutta tänään menin Sankiin, alun perin ikkunashoppailumielessä, sillä lompakossa oli huimat 500 jeniä. Mutta löysin halpoja pörrö- ja villasukkia (euron kappale), ja minulla on aina tunnetusti sukkavaje, niin ostin sitten pari paria.
Tykkään vieläkin tosi paljon olla tässä perheessä, tässä perheessä olen joutilaana paljoa vähemmän kuin edellisessä. Ja se edistää että porukat on aina kotona ja jos on joku hätä niin aina voi vaan mennä keittiön puolelle niin siellä obaasan jo onkin (isoäiti).
Obaasan ja ojiisan on todella herttaisia ihmisiä! Ihan mahtavia! Oon muutenki aika mummoihminen itekki, taidan olla ihan mummo.. :)
Viikonlopuksi ei oo muuta suunnitelmaa, kun vaan että pitää kysyä osote Miiko-sanilta, että voi lähettää äiti minulle kirjeitä. Ja muut myös tietenkin! :) Ja pitää pestä pyykit. Todennäköisesti nuillakin on jotain suunnitelmia korvantakana, näyttää aika menevältä perheeltä. Ja rakastan oikeesti sitä, että voin kattoo Heroeseja enkkuteksteillä! Jes!! Aivan mahtavaa, ku voi kuluttaa aikaa kattoen televisiota ilman että ei ymmärrä mitään!
Mutta nyt taidan lopettaa...
Kamalasti tekis mieli datistella, mutta kaikki paikat on jo katottu läpi, onko sähkööpostia tai muuta.
Ainiin! Joku kysyi, että minkäikäinen olin hakiessani Rotareille. 16. Nyt olen siis 17-vuotias tytteröinen, melkein jopa aikuinen, mutta japanilaisten silmissä vielä lapsukainen.
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Heippa kaikki!
Sori viipyy vielakin tuo Luokkaretken part 2. Nyt ei oo muistitikku mukana, siis ei oo kuvia, njahhaha. :) Tassa perheessa on paljon erinlaista kuin edellisessa perheessa. Esimerkiksi sanat
”いってきます。” ( i-t-te-ki-ma-su = sanotaan lahtiessa kotoa pois, esimerkiksi kouluun)
tai
”いってらしゃい” (i-t-te-ra-sha-i = sanotaan kotoa lahtevalle edellisen lauseen vastaukseksi)
tai
"いただきます” (i-ta-da-ki-ma-su = hyvaa ruokahalua, sanotaan ennen kun henkilo aloittaa ruokailun)
tai
”ごちそうさまでした” (go-chi-so-u-sa-ma-de-shi-ta = suomen "kiitos"- vastine kun lopetetaan ruokailu, mutta ei tarkoita kiitosta muuten kiittaessa.)
ei kayteta ollenkaan tassa perheessa. Viime perheessa vain Kekke, eli pikkuveli joskus ei sanonut naita sanoja, ja aiti ei oikein tykannyt siita, mutta muut kayttivat aina naita sanoja. Tassa perheessa kukaan ei kayta, mutta mina haluan kayttaa vain siksi, koska monissa perheissa sita pidetaan epakohteliaana. Tata voisi verrata vahan niinkuin suomalaisissa perheissa ei kaikissa perheissa sanota "kiitos" ruoan jalkeen tai sanota "hyvaa yota" tai jotain muuta, mutta toisissa perheissa sita pidetaan todella epakohteliaana ja lasta pidetaan "huonosti kasvatettuna", jollei kiita. Ihan hauska huomata, etta Japanissakkin on tallaista vaihtelua. Yksi lisaa, MIKSI uudet perheet ovat hyva asia. Oppii eri kayttaytymistapoja.
Yksi kysymys tuli taas. Aion tasta lahin kirjoittaa postauksiin kysymykset, ihan vain silla, etta muutkin, jotka miettii tata samaa, voi vastata. Toki, jos on kysymista liittyen hakuprosessista, pyydan lahettamaan kommenttia tai sahkopostin kautta. Jokainen kommentti tulee sahkopostini kautta, joten elkaa peljatko kommentoimalla vanhimpiin postauksiin. Jokaiseen kysymykseen myos vastataan, silla tama blogi on juuri tarkoitettuauttamaan lahtevia vaihto-opiskelijoita. Mutta asiaan:
Miten kaytat vapaa-aikasi?
- Hankala kysymys. Yleensa olen vapaa-aikana kotona, ellei mitaan erikoisempia (suurin osa Rotary-tapaamisista on viikonloppuisin) ole suunniteltu. Kotona teen kotitoita (tulee inhottava olo, jos lohoan kokoajan ja muu perhe haaraa), siivoan aika usein huonettani (ihme on tapahtunut!!), katson elokuvia (siis jos on mahdollisuus kattoa englannin tekstityksilla. Joskus katon televisiota ilamn enkkuteksteja, mutta silloin ohjelma on sellanen, johon on helppo menna mukaan, ja onka ymmartaa hyvin ilman sanoja) ja kayn tietokoneella. Tykkaan myos shoppailla pienessa kauppavalikoimassamme, kuten 100 jenin kaupassa ja Sankissa. Huonoksihan se minulle on, kun tarttuu aina jotain jota ei pitaisi ostaa (SUKLAATA ja euron kirjesetteja, mulla on varmaan 100 kayttamatonta kirjesettia tuolla).... Yleensa opiskelen vain ja ainoastaan koulussa, joka on ollut periaatteena ihan ala-asteesta lahtien. Tyo ja koti erillaan. :) Ja senkin takia ettei mulla riita keskittyminen opiskeluun (varsinkaann kielten opiskeluun, historiaan voin uppotua lukemalla wikipediasta tietoa, mutta sanojen panttaamiseen ei vaan osaa uppoutua), joten helpompaa on koulussa opiskella, jossa muuten tunnilla ois tays ひま (hi-ma= vapaa-aika, joutilaisuus, tylsyys) paalla.
Oon myos huomannu positiivista tasta perheesta. Mina oon aina ollu tasa-arvon ihminen, ja mulla on ollu aina se etta JOS kotitoita tehdaan, niin sita pitaa teha kaikki. No, ekassa perheessa kotitoita teki vaan mina ja aiti. Isa tietenkin oli kiireinen mutta vapaapaivana ei voinut edes pikkuvarvastaan nostaa. Ja Kekkesta puhumattakaan. Tai kylla se valilla, suurinpiirtein kerran kuussa, teki jotain.Tassa perheessa jokainen tekee jotain. Mina autan tiskaamisessa, yleensa toita on paljon hotellissa. Lapset ei kamalasti tee, mutta tekevat kumminkin. Pitaa kuitenkin muistaa, etta hotelli on aidin ja isovanhempien tyopaikka, eika lasten saisi olla kiinni siina. Mutta joka paiva me jotain autetaan, ja minusta tuntuu tosi mukavalta, etten mina VAIN aidin kanssa ole tiskaamassa tai pesemassa pyykkia. Teenhan mina kotitoita ihan mielellani, mutta raivostuttaa ajatuskin etta koska ollaan sattumalta naisia niin meidan pitais tehda kaikki. Ja siihen en tule kylla tulevaisuudessakaan suostumaan, siinas kuulitte, olemattomat kosijani. :)
Tassa perheessa on muutenkin aika tasa-arvot kohdallaan. Tasa-arvot oli kohdallaan toisessakin perheessa, miinus pari ihme saantoa, jotka koskivat vain minua. Jotenkin tuntui tosi ilkealta, etta pikkuveli sai teha miten lystaa, mutta mina en. Mutta toisaalta, ei se nyt niin paha ollut. Pienet asiat vain alkaa helposti ketuttamaan, jos kaikki on totaalihyvin muuten. :)
Tassa perheessa naytetaan olevan myos kamalasti amerikkalaisten elokuvien ja sarjojen ystavia. Minusta on ihan mukavaa, etta voin katsoa ohjelmia siina missa muutkin, ja samalla olen huomannut, etta olen oppinut pari uutta sanaa, kun englantilaiset tekstit on vieressa kertomassa, mita sanaa se huutaa. :)
Koulussa menee hyvin. Koulussa on perjantaina koepaiva, joka tietaa mulle lomaa. Samoin myos maanantaina ja tiistai aamuna. Tosi typeralta tuntui ku opettaja sano etta tule tiistaina aamulla koululle niin saat opiskella 3 ekaa tuntia putkeen itseksesi. Nailla on ihme juttuja etta ma en mitenkaan VOI tulla kouluun kesken paivaa, se vaan sattuu olemaan vastoin saantoja, jotka on muuten ihan ihme pilkuntarkkaa itkemista. Alan pikkuhiljalleen arvostamaan Suomen lukioiden vapautta. Tekis mieli vapauttaa kaikki opiskelijat sinne. Japanilaisilla on myos sellanen pinttynyt kasitys etta jos on nena kirjassa kokoajan, oppii. Ei sita opi, jos ei halua oppia, jos ei kiinnosta tai jos pakottaa kokoajan. Olen yrittanyt selittaa monille opiskelijan aidille etta se ei ole todellakaan hyvaksi, jos aiti pakottaa lapsensa opiskelemaan koko vapaa-ajansa. Mina olen oppinut juuri niin, etta olen yrittanyt pitaa sita linjaa, etta koulussa on pakko opiskella ja kotona voi lukea vahan ja kerrata, muttei kayttaa todellakaan koko aikaansa pelkkaan opiskeluun. Se vaan tekee paan tyhjemmaksi ja kipeammaksi. Ja kun on levannyt hyvin, jaksaa opiskella, sekin on asia, joka on ihan tutkittu juttu. Kekke sanoi joskus, etta han on nukkunut vain 3 tuntia yossa lukiessaan kokeeseen... Ja isa sanoo etta sille tulee pelkkia hylattyja, vaikka opiskelee kokoajan tosi kovasti. Missa vika? No todellakin opiskelun tavassa. Pakottaminen on kaikista huonoin tapa opiskeluun, silla aivot tahtoo tyhjentaa kaikki tiedot pois, jos ne puskee sinne vakisin. Parempi olisi opiskella niin, etta ajatusten kulku menee kuin tarinassa, loogisesti ja se on helppo muistaa. Sanon monesti japanilaisille, etta "studying is like reading a story." ja jos on kielioppivirheita, jaa ei kiinnosta, on nuo amerikkalaisetki tajuavat minun englantiani ihan hyvin..
Mutta nyt menen syomaan! Anteeksi, tuli aika kiivasta tekstia, mutta tama opiskeluasia on ehdoton miinus juttu Japanissa, ja varmaan monissa muisssakin maissa. Ymmarran hyvin, miksi suomalainen koulutus on niin arvostettua. Japanissa opiskelu on suoraan sanoen ihan pielessa. Haluaisin korjata niin paljon asioita ja myos opetustapaa. Opetustapa on se, etta opettajilla kaikilla on sama kaava, joka ei ole oikein hyvaksi opiskelijan kannalta. Toki iso osa on hyva menna samalla kaavalla, mutta myos esimerkiksi videotunteja, kuuntelutunteja ynnamuita voi japanilaiseen opetussuunnitelmaan lisata rutkasti. Oppilaat yleensa tietavat, milla tavoin on helpoin opiskella, mika auttaa opiskelua ja mika on parhaaksi, joten omalla kokemuksella voin sanoa sen!
”いってきます。” ( i-t-te-ki-ma-su = sanotaan lahtiessa kotoa pois, esimerkiksi kouluun)
tai
”いってらしゃい” (i-t-te-ra-sha-i = sanotaan kotoa lahtevalle edellisen lauseen vastaukseksi)
tai
"いただきます” (i-ta-da-ki-ma-su = hyvaa ruokahalua, sanotaan ennen kun henkilo aloittaa ruokailun)
tai
”ごちそうさまでした” (go-chi-so-u-sa-ma-de-shi-ta = suomen "kiitos"- vastine kun lopetetaan ruokailu, mutta ei tarkoita kiitosta muuten kiittaessa.)
ei kayteta ollenkaan tassa perheessa. Viime perheessa vain Kekke, eli pikkuveli joskus ei sanonut naita sanoja, ja aiti ei oikein tykannyt siita, mutta muut kayttivat aina naita sanoja. Tassa perheessa kukaan ei kayta, mutta mina haluan kayttaa vain siksi, koska monissa perheissa sita pidetaan epakohteliaana. Tata voisi verrata vahan niinkuin suomalaisissa perheissa ei kaikissa perheissa sanota "kiitos" ruoan jalkeen tai sanota "hyvaa yota" tai jotain muuta, mutta toisissa perheissa sita pidetaan todella epakohteliaana ja lasta pidetaan "huonosti kasvatettuna", jollei kiita. Ihan hauska huomata, etta Japanissakkin on tallaista vaihtelua. Yksi lisaa, MIKSI uudet perheet ovat hyva asia. Oppii eri kayttaytymistapoja.
Yksi kysymys tuli taas. Aion tasta lahin kirjoittaa postauksiin kysymykset, ihan vain silla, etta muutkin, jotka miettii tata samaa, voi vastata. Toki, jos on kysymista liittyen hakuprosessista, pyydan lahettamaan kommenttia tai sahkopostin kautta. Jokainen kommentti tulee sahkopostini kautta, joten elkaa peljatko kommentoimalla vanhimpiin postauksiin. Jokaiseen kysymykseen myos vastataan, silla tama blogi on juuri tarkoitettuauttamaan lahtevia vaihto-opiskelijoita. Mutta asiaan:
Miten kaytat vapaa-aikasi?
- Hankala kysymys. Yleensa olen vapaa-aikana kotona, ellei mitaan erikoisempia (suurin osa Rotary-tapaamisista on viikonloppuisin) ole suunniteltu. Kotona teen kotitoita (tulee inhottava olo, jos lohoan kokoajan ja muu perhe haaraa), siivoan aika usein huonettani (ihme on tapahtunut!!), katson elokuvia (siis jos on mahdollisuus kattoa englannin tekstityksilla. Joskus katon televisiota ilamn enkkuteksteja, mutta silloin ohjelma on sellanen, johon on helppo menna mukaan, ja onka ymmartaa hyvin ilman sanoja) ja kayn tietokoneella. Tykkaan myos shoppailla pienessa kauppavalikoimassamme, kuten 100 jenin kaupassa ja Sankissa. Huonoksihan se minulle on, kun tarttuu aina jotain jota ei pitaisi ostaa (SUKLAATA ja euron kirjesetteja, mulla on varmaan 100 kayttamatonta kirjesettia tuolla).... Yleensa opiskelen vain ja ainoastaan koulussa, joka on ollut periaatteena ihan ala-asteesta lahtien. Tyo ja koti erillaan. :) Ja senkin takia ettei mulla riita keskittyminen opiskeluun (varsinkaann kielten opiskeluun, historiaan voin uppotua lukemalla wikipediasta tietoa, mutta sanojen panttaamiseen ei vaan osaa uppoutua), joten helpompaa on koulussa opiskella, jossa muuten tunnilla ois tays ひま (hi-ma= vapaa-aika, joutilaisuus, tylsyys) paalla.
Oon myos huomannu positiivista tasta perheesta. Mina oon aina ollu tasa-arvon ihminen, ja mulla on ollu aina se etta JOS kotitoita tehdaan, niin sita pitaa teha kaikki. No, ekassa perheessa kotitoita teki vaan mina ja aiti. Isa tietenkin oli kiireinen mutta vapaapaivana ei voinut edes pikkuvarvastaan nostaa. Ja Kekkesta puhumattakaan. Tai kylla se valilla, suurinpiirtein kerran kuussa, teki jotain.Tassa perheessa jokainen tekee jotain. Mina autan tiskaamisessa, yleensa toita on paljon hotellissa. Lapset ei kamalasti tee, mutta tekevat kumminkin. Pitaa kuitenkin muistaa, etta hotelli on aidin ja isovanhempien tyopaikka, eika lasten saisi olla kiinni siina. Mutta joka paiva me jotain autetaan, ja minusta tuntuu tosi mukavalta, etten mina VAIN aidin kanssa ole tiskaamassa tai pesemassa pyykkia. Teenhan mina kotitoita ihan mielellani, mutta raivostuttaa ajatuskin etta koska ollaan sattumalta naisia niin meidan pitais tehda kaikki. Ja siihen en tule kylla tulevaisuudessakaan suostumaan, siinas kuulitte, olemattomat kosijani. :)
Tassa perheessa on muutenkin aika tasa-arvot kohdallaan. Tasa-arvot oli kohdallaan toisessakin perheessa, miinus pari ihme saantoa, jotka koskivat vain minua. Jotenkin tuntui tosi ilkealta, etta pikkuveli sai teha miten lystaa, mutta mina en. Mutta toisaalta, ei se nyt niin paha ollut. Pienet asiat vain alkaa helposti ketuttamaan, jos kaikki on totaalihyvin muuten. :)
Tassa perheessa naytetaan olevan myos kamalasti amerikkalaisten elokuvien ja sarjojen ystavia. Minusta on ihan mukavaa, etta voin katsoa ohjelmia siina missa muutkin, ja samalla olen huomannut, etta olen oppinut pari uutta sanaa, kun englantilaiset tekstit on vieressa kertomassa, mita sanaa se huutaa. :)
Koulussa menee hyvin. Koulussa on perjantaina koepaiva, joka tietaa mulle lomaa. Samoin myos maanantaina ja tiistai aamuna. Tosi typeralta tuntui ku opettaja sano etta tule tiistaina aamulla koululle niin saat opiskella 3 ekaa tuntia putkeen itseksesi. Nailla on ihme juttuja etta ma en mitenkaan VOI tulla kouluun kesken paivaa, se vaan sattuu olemaan vastoin saantoja, jotka on muuten ihan ihme pilkuntarkkaa itkemista. Alan pikkuhiljalleen arvostamaan Suomen lukioiden vapautta. Tekis mieli vapauttaa kaikki opiskelijat sinne. Japanilaisilla on myos sellanen pinttynyt kasitys etta jos on nena kirjassa kokoajan, oppii. Ei sita opi, jos ei halua oppia, jos ei kiinnosta tai jos pakottaa kokoajan. Olen yrittanyt selittaa monille opiskelijan aidille etta se ei ole todellakaan hyvaksi, jos aiti pakottaa lapsensa opiskelemaan koko vapaa-ajansa. Mina olen oppinut juuri niin, etta olen yrittanyt pitaa sita linjaa, etta koulussa on pakko opiskella ja kotona voi lukea vahan ja kerrata, muttei kayttaa todellakaan koko aikaansa pelkkaan opiskeluun. Se vaan tekee paan tyhjemmaksi ja kipeammaksi. Ja kun on levannyt hyvin, jaksaa opiskella, sekin on asia, joka on ihan tutkittu juttu. Kekke sanoi joskus, etta han on nukkunut vain 3 tuntia yossa lukiessaan kokeeseen... Ja isa sanoo etta sille tulee pelkkia hylattyja, vaikka opiskelee kokoajan tosi kovasti. Missa vika? No todellakin opiskelun tavassa. Pakottaminen on kaikista huonoin tapa opiskeluun, silla aivot tahtoo tyhjentaa kaikki tiedot pois, jos ne puskee sinne vakisin. Parempi olisi opiskella niin, etta ajatusten kulku menee kuin tarinassa, loogisesti ja se on helppo muistaa. Sanon monesti japanilaisille, etta "studying is like reading a story." ja jos on kielioppivirheita, jaa ei kiinnosta, on nuo amerikkalaisetki tajuavat minun englantiani ihan hyvin..
Mutta nyt menen syomaan! Anteeksi, tuli aika kiivasta tekstia, mutta tama opiskeluasia on ehdoton miinus juttu Japanissa, ja varmaan monissa muisssakin maissa. Ymmarran hyvin, miksi suomalainen koulutus on niin arvostettua. Japanissa opiskelu on suoraan sanoen ihan pielessa. Haluaisin korjata niin paljon asioita ja myos opetustapaa. Opetustapa on se, etta opettajilla kaikilla on sama kaava, joka ei ole oikein hyvaksi opiskelijan kannalta. Toki iso osa on hyva menna samalla kaavalla, mutta myos esimerkiksi videotunteja, kuuntelutunteja ynnamuita voi japanilaiseen opetussuunnitelmaan lisata rutkasti. Oppilaat yleensa tietavat, milla tavoin on helpoin opiskella, mika auttaa opiskelua ja mika on parhaaksi, joten omalla kokemuksella voin sanoa sen!
maanantai 22. marraskuuta 2010
1/4 matkaa suoritettu
Suurimmat pahoitteluni, tuon luokkaretken loppupatka jaa viela hieman, mutta huomenna on vapaa paiva eika mulla taalla oo kummoisempaakaa tekemista. Siis! (sori pisteet on taas vahan aikaa poissa pelissa, ごめんなさい。)
Tuli tallainen kysymys perheenvaihtoa koskien:
Vaihdatko koulua samalla, kun vaihdat isantaperhettasi?
- En. Olen kokoajan samassa kaupungissa (Shiraoi), ja perheita vaihtelen sen 4 perhetta. Jokainen perheeni asuu Shiraoin kaupungissa. Vaikka perhe vaihtuu, ei minulla minnekkaan katoa entinen perheeni. Tuossa ihan parin kymmenen metrin paassa on ensimmaisen hostperheeni vanhempieni tyopaikat, joten jos itku tulee niin sinne siis! Olisihan se epareilua oppilasta kohtaan etta saisi kokea saman kouluhardellin 4 kertaa (ei se minua haittaisi, mutta kerrankin kun olen alkanut tuntemaan ihmisia ja oikeasti ollaan kavereita monen kanssa) ja jattamaan aina kaverinsa toiseen kouluun.
Nama seuraavat kysymykset ei sitten ole kenenkaan lahettamia minulle, mutta kysyn aivan itseltani, koska minua aluksi pelotti nama asiat.
Onko perheiden vaihto huono asia?
- Minullakin oli ennakkoluuloja, kun sain kuulla etta minulla on useampi hostperhe kuin se yksi, mika on ehka yleisin tapa vaihtarijarjestoilla. Mutta monessa perheessa on montaa hyvaa puolta:
+ nakee uusia ihmisia paljon
+ eri tapoja elaa, ei ehdi kyllastya
+ ja kun ei ehdi kyllastya, ei ehdi riitaantua
+ tulee ensimmaisten viikkojen fiilikset mielee, kaikki on viela uutta ja mukavaa :)
Tykkaan tasta perheesta tosi paljon. Asun siis kahden tyton ja yksinhuoltajan kanssa, joilla on oma hotelli ja samassa hotellirakennuksessa asuu myos isoisa ja isoaiti. Kaytannossa nukutaan vaan yot omassa asunnossa ja paivat ollaan mummolassa. Mina tykkaan tallasesta mummolassa asumisesta kauheasti, oon Suomessakin sellanen mummolaihminen itekki ja japanilaiset mummot ja papat on ihania! Tosi mukavia on ollut. Lisaksi naa nayttaa kattovan kamalsti amerikkalaisia sarjoja, kuten katottiin lauantaina ja sunnuntaina putkeen Heroesin eka tuotantokausi ja nyt on menossa nakojaan Menthalistin eka tuotantokausi. Laitetaan yleensa japaniaanet ja enkkutekstit, mitka kay mulle TOSI mainiosti, kun tajuan enemman tekstia kun aanta. Englantia oon oppinu silleen etta tekstia ymmarran enemman ku Suomessa ja puhettakin aika hyvin (japanilaisten englanti on helpommin ymmarrettavaa ku amerikkalaisten, japanilaisten aksentti on vahan saman tyylinen ku suomalaisten ja se on helpompaa kuunnella.). Tosi nautinnollisia paivia on ollu, nyt luen aitin lahettamaan Anna Kareninaa, voi, on tosi hyva kirja! Oon ahmassu jo ensimmaiset 300 sivua kahen paivan aikana, vaikkei oo enaa kamalan helppoa lukea nopeasti suomea.
Japania todennakosesti tassa perheessa alan puhumaan ihan kunnolla, kun taalla osataan todella todella vahan englantia, enka pida s ita yhtaan huonona asiana. Englannin tunneillakin ku opettaja kayttaa jotain ihmeellista sanaa niin nykysin on englanti suomi sanakirja sita varten, silla japanilaiset jos ne osaa hyvin englantia niin ne sit osaa aivan ihme sanoja ja kayttaaki niita paljon. Ja niitten elektroniset sanakirjatkin on ihan katevia, mutta yleensa tulee sellanen sana vastaan, josta ei tajua ollenkaan! Joten kiitos aiti viela kerran!
Joudun lahettamaan Suomeen ainakin yhden paketin, luultavasti myos enemman. Silla ainakaan sita japanilaista nukkea, joka on noin 1m korkea, en saa matkalaukussa kotiin. ;) Mutta tassa muutossa mulla kerty yhteensa 9 erinlaista pussia ja laukkua, etta uskon lahettavani aika monta pakettia Suomeen. 2-5 laatikkoa kuulostais iha realistiselta, mutta yritan nyt helpoiten ja edullisimmin yrittaa vahentaa rompetta (joukossa on viela paljon kayttamattomia vaatteita, kuluneita juttuja ja asioita mita en halua ottaa mukaani)
Mutta aika nayttaa! Tarkoitus olisi paasta elavana Japanista pois. :) Tanaan ei ole ollut kovin mukava paiva, ei sen kummemmin mitaan kamalaa ole tapahtunut, pari ilkeaa vastoinkaymista vaa inhottaa.. Mutta huomenna on loma ja
"Maanantai, ei taaskaan ollut kaikkein armeliain"
Sehan tiedetaan aina joka maanantai.
PS. Rakastan mun huonetta (aitille lahettelen pian kuvia :) picasa on vaa kohta taynna, teen jonku uuden valokuva-albumin)! Ja varsinkin sankya! On ihana menna nukkumaan kun peitto, tyyny ja lakanat on sellasta porrokarvaa ja lamminta, ja katossa on kamalasti niita hehkuvia kuvia. :D Musta on tullu Japanissa 5 vuotias uudelleen! Harmittaa hieman et varastin Mana-chanilta huoneen, mulle ois kylla kelvannu nukkua vaikka olohuoneessa. Mutta olen vain 3kk, kai Mana-chan pystyy sen ajan elamaan aitinsa kanssa samassa (hienossa!) huoneessa!
Tuli tallainen kysymys perheenvaihtoa koskien:
Vaihdatko koulua samalla, kun vaihdat isantaperhettasi?
- En. Olen kokoajan samassa kaupungissa (Shiraoi), ja perheita vaihtelen sen 4 perhetta. Jokainen perheeni asuu Shiraoin kaupungissa. Vaikka perhe vaihtuu, ei minulla minnekkaan katoa entinen perheeni. Tuossa ihan parin kymmenen metrin paassa on ensimmaisen hostperheeni vanhempieni tyopaikat, joten jos itku tulee niin sinne siis! Olisihan se epareilua oppilasta kohtaan etta saisi kokea saman kouluhardellin 4 kertaa (ei se minua haittaisi, mutta kerrankin kun olen alkanut tuntemaan ihmisia ja oikeasti ollaan kavereita monen kanssa) ja jattamaan aina kaverinsa toiseen kouluun.
Nama seuraavat kysymykset ei sitten ole kenenkaan lahettamia minulle, mutta kysyn aivan itseltani, koska minua aluksi pelotti nama asiat.
Onko perheiden vaihto huono asia?
- Minullakin oli ennakkoluuloja, kun sain kuulla etta minulla on useampi hostperhe kuin se yksi, mika on ehka yleisin tapa vaihtarijarjestoilla. Mutta monessa perheessa on montaa hyvaa puolta:
+ nakee uusia ihmisia paljon
+ eri tapoja elaa, ei ehdi kyllastya
+ ja kun ei ehdi kyllastya, ei ehdi riitaantua
+ tulee ensimmaisten viikkojen fiilikset mielee, kaikki on viela uutta ja mukavaa :)
Tykkaan tasta perheesta tosi paljon. Asun siis kahden tyton ja yksinhuoltajan kanssa, joilla on oma hotelli ja samassa hotellirakennuksessa asuu myos isoisa ja isoaiti. Kaytannossa nukutaan vaan yot omassa asunnossa ja paivat ollaan mummolassa. Mina tykkaan tallasesta mummolassa asumisesta kauheasti, oon Suomessakin sellanen mummolaihminen itekki ja japanilaiset mummot ja papat on ihania! Tosi mukavia on ollut. Lisaksi naa nayttaa kattovan kamalsti amerikkalaisia sarjoja, kuten katottiin lauantaina ja sunnuntaina putkeen Heroesin eka tuotantokausi ja nyt on menossa nakojaan Menthalistin eka tuotantokausi. Laitetaan yleensa japaniaanet ja enkkutekstit, mitka kay mulle TOSI mainiosti, kun tajuan enemman tekstia kun aanta. Englantia oon oppinu silleen etta tekstia ymmarran enemman ku Suomessa ja puhettakin aika hyvin (japanilaisten englanti on helpommin ymmarrettavaa ku amerikkalaisten, japanilaisten aksentti on vahan saman tyylinen ku suomalaisten ja se on helpompaa kuunnella.). Tosi nautinnollisia paivia on ollu, nyt luen aitin lahettamaan Anna Kareninaa, voi, on tosi hyva kirja! Oon ahmassu jo ensimmaiset 300 sivua kahen paivan aikana, vaikkei oo enaa kamalan helppoa lukea nopeasti suomea.
Japania todennakosesti tassa perheessa alan puhumaan ihan kunnolla, kun taalla osataan todella todella vahan englantia, enka pida s ita yhtaan huonona asiana. Englannin tunneillakin ku opettaja kayttaa jotain ihmeellista sanaa niin nykysin on englanti suomi sanakirja sita varten, silla japanilaiset jos ne osaa hyvin englantia niin ne sit osaa aivan ihme sanoja ja kayttaaki niita paljon. Ja niitten elektroniset sanakirjatkin on ihan katevia, mutta yleensa tulee sellanen sana vastaan, josta ei tajua ollenkaan! Joten kiitos aiti viela kerran!
Joudun lahettamaan Suomeen ainakin yhden paketin, luultavasti myos enemman. Silla ainakaan sita japanilaista nukkea, joka on noin 1m korkea, en saa matkalaukussa kotiin. ;) Mutta tassa muutossa mulla kerty yhteensa 9 erinlaista pussia ja laukkua, etta uskon lahettavani aika monta pakettia Suomeen. 2-5 laatikkoa kuulostais iha realistiselta, mutta yritan nyt helpoiten ja edullisimmin yrittaa vahentaa rompetta (joukossa on viela paljon kayttamattomia vaatteita, kuluneita juttuja ja asioita mita en halua ottaa mukaani)
Mutta aika nayttaa! Tarkoitus olisi paasta elavana Japanista pois. :) Tanaan ei ole ollut kovin mukava paiva, ei sen kummemmin mitaan kamalaa ole tapahtunut, pari ilkeaa vastoinkaymista vaa inhottaa.. Mutta huomenna on loma ja
"Maanantai, ei taaskaan ollut kaikkein armeliain"
Sehan tiedetaan aina joka maanantai.
PS. Rakastan mun huonetta (aitille lahettelen pian kuvia :) picasa on vaa kohta taynna, teen jonku uuden valokuva-albumin)! Ja varsinkin sankya! On ihana menna nukkumaan kun peitto, tyyny ja lakanat on sellasta porrokarvaa ja lamminta, ja katossa on kamalasti niita hehkuvia kuvia. :D Musta on tullu Japanissa 5 vuotias uudelleen! Harmittaa hieman et varastin Mana-chanilta huoneen, mulle ois kylla kelvannu nukkua vaikka olohuoneessa. Mutta olen vain 3kk, kai Mana-chan pystyy sen ajan elamaan aitinsa kanssa samassa (hienossa!) huoneessa!
torstai 11. marraskuuta 2010
Kendosunnuntai
Harjoituksissa oli ihan ala-asteen ensimmäisistä luokista lukion ikäluokkiin.
Muuten täällä on ihan hyvin mennyt. nyt on ollut lomaa, kappas vain. (Ja en ole bloggailut, sori..) Toiseksi viimeistä viikkoa tässä perheessä vietetään. En ole kovin surullinen, mutta en kamalasti hihkukkaan riemusta. Toki tulee ikävä ensimmäistä perhettä (varsinkin okaasania), mutta pidän vaihtelusta ja minusta 3. kuukauden välein vaihtelu on juuri hyvä väli. Ehtii syventyä perheeseen ja tottua arkeen, mutta ei ehdi kummemmin alkaa riitelemään. ;)
Mitäs muuta... Sää on tällähetkellä vieläkin syyskinen, asteita on 10 ja puista on tippunut jo lehdet. tänään oli todella lämmintä, vois verrata niinku syyskuiseen aurinkoiseen ja lämpimään päivään. Muuten ei kai sitten... Nähdään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)