lauantai 26. maaliskuuta 2011

春休み

Hei!

Sori, koulupostaus viipyy. Tajusin vaan et just siita viikosta lahtien, jolloin oisin tehy niin koulu oli taynna vaan erikoista pikkujuttua. Ei mitaan opiskelua vaan kesaloman alkamismeiningit. Itellahan on nyt kevatloma menossa, ja jatkuu pariviikkoa eteenpain.

Yot on ruvennu mulle kamalaksi. Tuo luonnonkatastrofi jatti mulle sen verran traumoja, etta uneksin tsunamista ja maanjaristyksesta. Miten se eroaa perussuomalaisen tsunamiuneen, suomalainen kun heraa niin voi pyyhasta helpotuksesta etta se oli vaan unta. Taalla nyt kuitenkaan koskaan ei voi sanoa, ettei tsunamia tai maanjaristysta tapahtuis. Mutta tosiasiassahan ihmisia varoitetaan tsunamista, niin kuuluttamalla kuin etta maanjaristyksella. Mutta silti, ahdistaa ihan kamalasti oisin. Milloin se hellittaa, sita en tieda. Ehka parin kuukauden jalkeen kun jalkijaristysten vaara on ohi. Kovin suurtahan ei enaa kamalasti odoteta, mutta kuitenkin, se, etta Hokkaidolla ei tunnu juuri ollenkaan maanjaristyksen toissa perjantain jalkeen, tuntuu hyvin oudolta.

Niin kuin meita olisi odottamassa jattipotti, niin kuin Hiroshimassakin aluksi ajateltiin sodan aikana etta onpa hyva kun ei pommituskoneet tanne iske ja sitten tulikin kunnon jysays.

Tosin sodat ja luonnonvoimat ovat kaksi eriasiaa.
Sotia voi ennaltaehkaista, luonnonvoimia ei.
Tosin luonnonvoimat varoittavat lahestyvasta vaarasta.
Ehka maanjaristys ei varoita, mutta sita vastaan voi viela aika tehokkaasti suojautua.

Mutta ihan kivoissa ja rauhallisissa tunnelmissa on mennyt. Illalla ahdistaa, pimeys jotenkin antaa mielikuvitukselle vallan. Samoin yksinolo. Aina minua tuollaiset on ahdistanut, mutta harvoin niin etta olen joutunut tuntitolkulla odottamaan etta rauhoitun.

Ei nyt joka yo iske tuollainen ahdistus, mutta valilla saattaa.

Dont worry about me. :)

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Paiva ennen paluuta kouluun

Heippa. Eilen oli tosi rauhallista, kaytiin Tomakomaissa ostoksilla ja katottiin Toy Story 3. Tanaan luulin etta helpottuisi olo, mutta heti kun aukasin iltasanomien sivut niin alko ahistaa taas.
Se sivusto pitais kieltaa lailla, en jaksa enaa tata pelottelua.

Tosiasiassa en usko etta kovin pahaa vaikutusta Shiraoin alueelle ei tule vaikka isompi jalkijaristys tulisi. Kaikki jaristykset on kartan mukaan ollut aina Ita-Japanissa, juuri pahimman jaristyksen lahella, kun taas lahin on ollut ehka Aomorissa. Tosin en ole tuntenut yhtaan jaristysta perjantain jalkeen. Ainakaan sellaista, joka olisi tullut vahvistettuna televisiossa seuraavaksi.

Huomenna mennaan kouluunja uskon silloin viimestaan unohtavani kaikki hassakka ainakin toistaiseksi. Nyt tiedan ainakin, mita teen jos jaristys tulee, mulla ei ollut perjantain jaristyksessa aavistustakaan etta oli tsunamivaroituspaalla kun vasta tunti jaristyksen jalkeen. Hokkaidolla on tosin rauhallista, joka lohduttaa aika paljon.

Tanaan on ollut perus laiska kotipaiva. Koulua ei ole, koska uudet opiskelijat ovat tenttimassa. Kahden viikon paasta alkaa ensinnakin formulat ja toiseksi kevatloma. Kevatloman jalkeen siirryn koulunrakennuksen kerroksista yhta alemmaksi ja aloitan kolmannen luokan. Hupsulta tuntuu, Suomeen palattuani saan kayda toisen ja kolmannen luokan kokonaan alusta. Tuli tassa mieleen etta kun keskusteltiin ulkomaalaisen ystavani kanssa mun opiskelusta ja sanoin, etta joudun kaymaan kakkosluokan uusiksi, niin se kysyi, etta "mita sina sitten Japanissa opiskelet?".
Aika hyva, silla monethan luulee etta mina olen koulun osalta oppinut jotain uutta. En oikeastaan. Osasyyna se, etta kieli ei taitu minulta samanlailla kun englannin kielisessa maassa taittuisi, joten opetuksesta ehka talla hetkella ymmarran hurjat 50% mita sanotaan. Tosin harvoin edes kuuntelen. Toiseksi, miksi en opi japanilaisessa koulussani mitaan uutta on siksi, etta tama koulu on huonoimmille oppilaille tarkoitettu ja asiat ovat samoja kuin ylaasteella on kayty. Esimerkiksi matematiikka on niin lapsellisen helppoa ja yleensa oppilaalta ei vaadita kuin vastaus, x=jotain, eika mitaan lauseketta ole.

Lupaan ottaa huomenna kameran mukaan kouluun ja tehda koulu postauksen, jossa kerron perus koulupaivasta tarkemmin.

Tosin, nyt on englannin tunneilla vain elokuvan katsomista jne, silla ei ole enaa talle vuosikurssille mita opiskella.

Mutta kertoilen kuulumisiani aina valilla, nyt kun tietokoneen kayttokaan ei ole mikaan ongelma enaa.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

luonnonkatastrofi

Heippa. Varmaan kaikki jo tiedattekin, etta tanaan aion puhua eilisesta maanjaristyksesta ja siita seuranneesta tsunamista. Tiedan, etta moni toivoo koulusta kirjoituksia, mutta talla hetkella en oikein osaa ajatella mitaan muuta.
Hokkaidolla on suurimmaksi osaksi kaikki kunnossa. Kasittaakseni etelaosissa on vahan huonommin asiat, mutta taalla ainakin mitaan ulkoisesti ei nay, etta eilen olisi katastrofi ollut. Puhelin toimii, netti toimii. Televisiossa on kaksi kanavaa taynna uutisointia, muut kanavat toimii normaalisti.
No, kerronpa sitten eilisesta. Se ei sinansa ollut erityisen hurja, saikahdin vahan vain.

Eilen siis kahdentoista maissa menin juna-aseman lahella olevaan rakennukseen, jossa on kerran kuussa japanin opetus. Opiskelun puolivalissa sanoin opettajalle, etta hei, tunnetko, kohta tulee maanjaristys, maanjaristyshan, ainakin pienempi, suurimmista ei oo kokemusta onneksi, alkaa pienina varahtelyina, mita yleensa japanilaiset ei huomaa, mutta mina olen aina ekana sanomassa heiheiheii.
No sammutettiin lammitin ja laitettiin ovi auki, jotain turvallisuus syita ja odoteltiin. Jaristys oli ehka hieman tavallista suurempi, jaloilla piti hieman jo tasapainoitella. Ensimmaisen isantaperheeni omistuksessa oleva elainsairaala on ihan vastapaata opiskelupaikkaani, joten sielta ihmiset tulivat ulos ihmettelemaan. Ihmeteltiin etta olipa tavallista pidempi, ja ensimmainen hostaitini sitten tuli ja sanoi etta isompi maanjaristys on ollut Honshuulla. Eipa me tajuttu huolestua sen kummemmin, jaristyksen jalkeen oli kaksi todella heikkoa jaristysta. Meidan alueelle ei kuulunut keskusradion (tai mika se on, kaduilla pylvaissa on torveja joista kuuluu aania valilla) aani, jossa kehotettiin menemaan tsunamivaroituksen takia turvallisiin paikkoihin. Kuuntelin, etta aanta kuuluu, mutta ehka se onkin juna-asemalta kantautuvat kuulutusaanet. Opiskeltiin loppuun ja oltiin lahdossa niin kouluni opettaja tuli vastaan ja sanoi etta Eve akkia autoon, heitetaan sut kotiin, Honshuulla on ollut tosi iso maanjaristys ja Sendai on tuusannuuskana. Tuli siina sellanen epauskonen, hieman paniikin oloinen olo, mullahan on tosi kliseiset kuvat maanjaristyksista, ja kuvittelin etta nyt iskee 30 metrinen aalto Shiraoihin. Minun japanin yksityisopettaja sitten noukattiin rautatieasemalta ja pari kouluni opiskelijaa, jotka olivat jaaneet "loukkuun" Shiraoihin rautateiden ollessa suljettuina. Minut heitettiin kotiin ja kuulin etta japanin opettaja, joka tuli joka kuukausi Sapporon suunnasta, oli vasta myohaan illalla paassyt kotiinsa. Tosi huono tuuri oli hanella, etta mentiin paattamaan tunti siksi paivaksi.

Muista vaihtareista en paljoa ole kuullut, mutta uutisista luin etta vaihtarit ovat suurimmaksi osaksi eri alueilla. Tokion alueella toki on vaihtareita, mutta paljon on myos Etela-Japanissa, Osakassa ja Nagoyassa, joissa ollaan ihan kunnossa.

Mulla on kaikki hyvin, mutta tunnen olevani hieman masentunut. Harmittaa kaikki ja haluan ahmia kaikkea informaatiota, mita pystyn lukemaan ja nakemaan. Ruoka ei kamalasti maistu, ei unikaan, eika mikaan huvitus. Kyllapa se tasta viela menee, toivon vain etta kaikki on ihan okei.

Kuolleita on paljon. Ja en voi edes ajatella miten isoa vahinkoa Sendain kokoisessa paikassa on sattunut. Kun aikaa on maanjaristyksen ja tsunamin valilla todella vahan, eika mitaan ole ehditty tehda.

Voi poloinen Japani, aina siella sattuu kaikenlaista vahinkoa.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Long time no see

Moikka. Ja anteeksi. Taas tulee tallanen anteeksi kun en ole kirjoitellut postaus syyna on etta nettiin en ole paassyt. Hinkua on ollut kirjoitella mutta minkas teet.

Milloinkohan viimeksi olen kirjoittanut, varmaan tammi-helmikuussa. No, aloitetaanpas sitten

Vaihdoin tosiaan helmikuun 19. paiva perhetta. Perhe on iso, vanhemmat, mummo ja sisaria nelja kappaletta. Vanhin, Serina, on jnuuri aloittanut lukion ja nuorin, Honoko, taas on kuukauden ikainen. Hupaisaa kylla, parhaiten viihdyn ala-asteikaisen tyton Ririkan ja yla-asteen seitsemannella luokalla olevan Airin kanssa. Isa on myos todella mukava, yleensa kiireinen, mutta naen kouluaamuisin ja sunnuntaisin hanta. Olen tykannyt hanesta todella paljon siksi, koska tama tietaa FORMULAT. Voi sita onnea! Voi sita onnea!! Olen aina ollut ihan hullaantunut jos joku tietaa jotakin edes formuloista (siis itsehan olen kamala expertti joooooo, en ole, mutta kiinnostusta riittaayhtapaljon kuin ala-asteikaista hevosista.) ja minun luokan pojat teki hienon ja hienon piirrustuksen Alonsosta ja Kobayashista, taytyy joskus nayttaa. :)
Helmikuussa kavin International Nightissa, Sapporossa, jossa oli paljon suomalaisia. Itseasiassa teemana oli Suomen koulut ja pohdittiin aika paljon, miksi Suomen koulut ovat olleet niin hyvin arvostettuja. Tai on kai ne edelleenkin hyvia, ainakin monin kerroin parempia kuin japanilainen koulusysteemi, sen voin sanoa! Harmittaa tosi paljon, etta yksityiset koulut Japanissa on huipputasoa ja valtion koulut pohjasakkaa suoraan sanoen. Olen valtion koulussa, ja tiedan tasantarkkaan, mitka on minun kouluni puutteet, ja jotka haluaisin muuttaa, mutta ei nyt Roomaakaan paivassa rakennettu (Kiikalta kiitos ilkeasta sananlaskusta, joka alko arsyttamaan niin paljon etta jai mieleen <3)
Mitas muuta. Samalla kaytiin 雪まつりssa, Sapporossa, ja uskonpa etta jotkut ovat jopa kuulleet tasta tapahtumasta. Odotin kylla suurempaa, suoraan sanottuna, mutta olihan se nattia. Monesti olen juuri nahtavyyksien kanssa pettynyt, kun ei ne niin hienoja olekaan (Hiroshiman rauhanpuistoa lukuunottamatta, mutta eihan se ole hieno, se oli kaameata. :)) kuin kuvittelin. Yleensa pienet arkiset jutut enemman ihmetyttaa kuin temppelit ja buddhapatsaat, jotka on suoraan sanottuna etta kun yhden on nahnyt, on nahnyt kaikki. Perheenvaihdot, uuden holmoilta tuntuvat jutut on taas sita joka ihmetyttaa. Mutta mitaan varsinaista shokkia en ole huomannut.

Tulipa tassa mieleen, etta kerran olin ystavani uudessa hienossa talossa (rahaa oli satsattu huh huh) ja menin vessaan, saikahdin tavattomasti kun avasin vessan oven niin vessan pontto aukaisee itsestaan ponton ...luukun? Onko se luukku? (KANSI!!) No kuitenkin, saikahdin kamalasti sita, melkein kiljuin.

Kysymys lukijoille: Onko minun Suomen kieleni muuttunut mihin suuntaan? Kun teksteja lukee (elkaa syyttako pilkkuvirheista ym), kuulostaako joku sellaselta ulkomaalaisen suomelta? (Oli muuten kamalan hankala muodostaa ulkomaalaisen suomi = ei-natiivipuhujan, ei-syntynyt-suomessa... MIKA SE SANA ON??)

Ja jos vaihdosta on pitempia kysymyksia, toivoisin etta lahettaisitte tahan sahkopostiosoitteeseen viestin, siita saa helpoiten minut kiinni: pikkuzupont123@softbank.ne.jp

Mulla tulee jatkossakin olemaan hankaluuksia netin kanssa mutta pyrin kerran viikossa taas alkamaan seuraamaan Facebookia, sahkoposteja ja blogeja. :) たいへん。 Rankka on elama.

Ah, ja jos olette menossa japaniin vaihtoon ja ostatte puhelimen, pieni vinkki: Yleensa tyokaluista loytyy englanti-japani sanakirja, joka on toki pieni, mutta on kateva silloin talloin. Jos televisiosta huomaa tutun sanan jonka muistaa muttei tieda merkitysta, helpointa kattoa siita! Oon oppinut PALJON sanastoa tuon sanakirjan avulla, vaikka se onkin vahan huono.

Japanissa on nyt kevat, tosin nyt on takatalvi. Tanaan kolmosluokkalaiset paasivat autuaaseen vapauteen ja minun tuli ikava. Juuri kun ehti sanoa monille, hyvin tarkeille ihmisille, ah, pitkasta aikaa, olikin aika sanoa sayonara, ei tietoakaan milloin, jos koskaan, seuraavan kerran niita ihania ihmisia nakee.

Vaihtovuodella on huononsakin puolensa, se oli tiedossa, mutta mitaan ei ymmarra vasta kun aika koittaa, jos silloinkaan.

Joskus heraan aamuun ja tajuan ei hitsit, olen Japanissa, olen ollut 6 kuukautta Japanissa, lahden pian!
Tykkaan asua taalla, ei enaa kamalasti ole ikava Suomeen, mutta silti paluu maistuu yhta makealta ajatuksissa kuin lahtokin maistui. Mutta karvas sivumaku tassa toisessa ajatuksessa onkin.

Yksi lahtee, yksi tulee tilalle.