Hieman enemman tamanhetkisesta tilanteesta

Kommenteissa on kyselty kamalasti, miten olen sopeutunut Japaniin ja kaikkeen yleensäkin. Yleisesti kulttuurishokkia en ole kokenut. Olen vain naureskellut että oho, onpas tuo erinlaista, mutta siinä se. En ole sen kummemmin stressanut tai tuntenut oloni pahaksi tämän ensimmäisen kuukauden aikana täällä. Joskus tajuan, etta hei, mä oon tosiaan Japanissa, ei aina kannata ajatella et tää on kuin arkipäivää. Jotenkin tajuaminen, etta Japanissa ollaan, tuntuu hankalalta. Kuvittelin kulttuurishokin olevan niin erinlainen ja Japanin olevan niin outo maa, että hieman petyin, kun en tuntenutkaan eläväni oudossa kulttuurissa. Jotenkin olen helposti sopeutunut tänne ja kaikki asiat tuntuvat helpoilta ja arkipäiväisiltä. Siis nautin olostani täällä, en tietenkään ole kyllästyksen partaalla.

Kommunikaatio on vielä hieman tonkkoä. Puhun japanienglantia. Aluksi yritän siis japania, mutta hyvin usein pääsee, jos haluan puhumalla puhua, englantia suusta. Japaniksi osaan kyllä ilmaista pahimmat tarpeeni ja yleiset päivittaiset pikkusanat. Opiskelen japania joka päivä koulussa, jos en tunneista ymmärrä mitään. Yllättävää on kyllä välillä, kun joku sana pulpahtaa mieleeni niin, että ymmärränkin sen täysin, vaikka sitä ennemmin tuntui että en ole koskaan kuullutkaan. Näitä sattuu aina välillä, pari kolme kertaa viikossa, jonka jälkeen hymyilyttää tavallista enemmän.

Tunneilla ymmärtäminen jää yleensä aiheen ymmärtamisen asteelle. Ymmärrän hyvin aiheen, mistä puhutaan, mutta sisälto jää useasti ihan ohi korvien. Joskus kyllä keksin mitä opettaja kysyy, esimerkiksi kerran historian opettaja kysyi, että mikä on Iso-Britannian rahayksikko. Tiesin, että puhuttiin Isosta-Britanniasta, mutta en muusta. Kun oppilaiden suusta alkoi kuulumaan "euro!" "peso!", äkkäsin ja paatin viitata. Eipä kukaan luokasta tiennyt, että Iso-Britannian rahayksikko on punta. :D

Kun opettaja Fujii pitää englannin tuntia, alkutunnista keskitytään yleensä hieman Suomeen. Ensimmaisellä tunnilla opettaja kyseli minulta paria perussanaa suomeksi, esimerkiksi kuinka sanoa päivää, huomenta, anteeksi, kiitos... Ja viimetunnilla Fujii-opettaja kertoi missä päin Suomi on, kuinka paljon ihmisiä asuu Suomessa jne. Hokkaidolla on n. 5,5 miljoona asukasta, joten Hokkaidon asukasluku vastaa Suomen asukaslukua. Ja kylla suut loksahtelivat auki, kun kerroin kuinka pieni kaupunki Helsinki on. Ei edes Sapporon kokoinen!

Koulun oppilaat eivät osaa juurikaan puhua englantia. Englannin osaamiseen voisi verrata suomalaista 4- luokkalaista oppilasta, vaikka vuosia englannin opiskeluun on enemmän. Hyvin mukavaa sitten kun englannin opettaja käsitti jotenkin, että en osaa muodostaa englannissa konditionaalin should- muotoa. Piti sitten selittää hetken että kyllä minä osaan. :D

Opettajista suurin osa puhuu minulle mielellään, mutta jotkut eivät. Historian opettaja ja Fujii-opettaja kyselevat yleensä minulta jotain, joka on minusta todella mukavaa. Muuten ei tahdo pysyä hereilla tunnilla kun liitutaulun edessa\äsaarnaa joku japaniksi enkä tunnista kuin ehkä yhden paristakymmenesta sanasta.

Ruokatauot ovat kello 12:30, ja minulla on aina oma lounas mukanani. Koulusta on kyllä mahdollisuus ostaa jotain, ja minäpä aina reippaana tyttonä ostan lisäjuomista, silla helteet ovat kamalia ja juomani on lounaskorista yleensä ehditty juoda, ennen kuin lähden lounastunnille. (Sitruunatee on osottautunut todellaa hyväksi!)

Vessat ovat koulussa siedettävän rajalla. Vessat ovat siistit ja ihan puhtaat, mutta vessoissa on vain yksi pytyllinen vessa ja muut on sellaisia reikä lattiassa-tyylisiä. Toki kehittyneempiä systeemeja kuin Venäjällä ollessani kouluissa. Mutta on se suomalainen koulun vessa japanilaiseen (ainakin tämänkoulun) vessaan siistimpi! Kotonahan vessa on oikea automaatti, se alkaa äännehtimaan jo kun oven avaa ja siellä on kaikenlaisia säätojä ja istuimen lämmittimiä ja automaattisia vetäisioitä, mutta koulussa näyttää olevan 2. luokan tavaraa. Minun kouluni ei muutenkaan ole millekkään huippuoppilaille tarkoitettu, koska valmistujat eivät pääse yliopistoon, vaan jatkavat ammattipuolelle. Japanissahan kaikki oppilaat menee lukioon, jonka jälkeen vasta lähtevät muihin oppilaitoksiin.

Ilta laskeutuu tänne kello kuuden aikoihin. Heinäsirkat sirkuttavat läpi yon, ja yo on ehka kymmenen astetta viileämpi kuin päivä. Hokkaidossa on se hyvä puoli, ettei täällä ole sadekautta. Olisin minä masentunut, jos jokapäivä sataisi!