torstai 25. marraskuuta 2010

Äät ja Ööt pelaa taas!

Eipäs tässä kummempia kerrottavia. Aika on mennyt ihan kivasti kirjaa luettaessa. Hieman tänään alko pistää vihaksi kun englannin opettaja vihjasi, että tekisin englannin kokeen, joka olisi tossa parin päivän päästä! Anteeksi kuinka? Toinen opettaja, joka on minun luokanvalvojani, sanoi että kokeiden aikana minulla on lomaa. Ja todella epäreilua kertoa muutenkin vasta tuossa vaiheessa, kun mun pitäis osata japaniksi englannin lauseet jotka on kirjotettu suurimmilta osin kanjeilla, joita en voi todellakaan kaikkia vielä pitkään aikaan ymmärtää, ja toiseksi kirjoitettu vielä niin epäselvästi, että sain hädintuskin kopioitua niitä - mutta varmaan ovat aivan lukukelvottomia nuo minun kirjoittamat. No, eipä tuo kamalasti elämään vaikuta, vaikka jostain kumman syystä kyseinen opettaja pakottaisi minut sen tekemään. Todennäköisesti en saisi pisteen pistettäkään kokeesta, ja minua ei voisi kiinnostaa vähempää.

Mitä se minua liikuttaa kun ei se minun elämääni mitenkään vaikuta?

Mutta, todennäköisesti kyseinen opettaja on vain saanut väärinkäsityksen. Olen muutenkin huonoimmissa väleissä sen kanssa, kuin kenenkään muun, hän pitää minua suoraan sanoen silmätikkuna. Muut saa riehua, mutta minulta kuuluu aina että Eve, elä piirtele vihkoon vaan keskity tunnilla. Ja muut lukee mangaa tunnilla... No, ei minulla ole kuin yksi tunti tämän kyseisen opettajan tunteja viikossa, kylläpä häntä kestää sen verran.

Ei minulla muuten ole mitenkään huonosti mennyt, tuo vaan laittoi hieman ketuttamaan. Tänään oli tyhjän tuntoista koulussa, kun 3. luokkalaiset olivat koetta tekemässä. Ruokatunnillakin tavallisesti penkit on täynnä ihmisiä, nyt niissä istui vain puolissa ihmisiä. Ei se tietenkään mikään katasrofi ollut, mutta hieman hupsulta tuntui.

Tänään ei ollut kuviskerhoa. Totta puhuen haluaisin erota siitä, ku siellä piirretään tai taiteillaan liian vapaasti ja suurinosa ei tee paljoa mitään. Tykkään aktiivisesta toiminnasta, voisin mielummin liittyä johonkin liikuntakerhoon, mutta todennäköisesti en kehtaa erota kuviskerhosta. Mutta tänään menin Sankiin, alun perin ikkunashoppailumielessä, sillä lompakossa oli huimat 500 jeniä. Mutta löysin halpoja pörrö- ja villasukkia (euron kappale), ja minulla on aina tunnetusti sukkavaje, niin ostin sitten pari paria.

Tykkään vieläkin tosi paljon olla tässä perheessä, tässä perheessä olen joutilaana paljoa vähemmän kuin edellisessä. Ja se edistää että porukat on aina kotona ja jos on joku hätä niin aina voi vaan mennä keittiön puolelle niin siellä obaasan jo onkin (isoäiti).

Obaasan ja ojiisan on todella herttaisia ihmisiä! Ihan mahtavia! Oon muutenki aika mummoihminen itekki, taidan olla ihan mummo.. :)

Viikonlopuksi ei oo muuta suunnitelmaa, kun vaan että pitää kysyä osote Miiko-sanilta, että voi lähettää äiti minulle kirjeitä. Ja muut myös tietenkin! :) Ja pitää pestä pyykit. Todennäköisesti nuillakin on jotain suunnitelmia korvantakana, näyttää aika menevältä perheeltä. Ja rakastan oikeesti sitä, että voin kattoo Heroeseja enkkuteksteillä! Jes!! Aivan mahtavaa, ku voi kuluttaa aikaa kattoen televisiota ilman että ei ymmärrä mitään!

Mutta nyt taidan lopettaa...

Kamalasti tekis mieli datistella, mutta kaikki paikat on jo katottu läpi, onko sähkööpostia tai muuta.

Ainiin! Joku kysyi, että minkäikäinen olin hakiessani Rotareille. 16. Nyt olen siis 17-vuotias tytteröinen, melkein jopa aikuinen, mutta japanilaisten silmissä vielä lapsukainen.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Onnee siihen kokeeseen :D