keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Heippa kaikki!

Sori viipyy vielakin tuo Luokkaretken part 2. Nyt ei oo muistitikku mukana, siis ei oo kuvia, njahhaha. :) Tassa perheessa on paljon erinlaista kuin edellisessa perheessa. Esimerkiksi sanat
”いってきます。” ( i-t-te-ki-ma-su = sanotaan lahtiessa kotoa pois, esimerkiksi kouluun)
 tai
”いってらしゃい” (i-t-te-ra-sha-i = sanotaan kotoa lahtevalle edellisen lauseen vastaukseksi)
tai
"いただきます” (i-ta-da-ki-ma-su = hyvaa ruokahalua, sanotaan ennen kun henkilo aloittaa ruokailun)
tai
”ごちそうさまでした” (go-chi-so-u-sa-ma-de-shi-ta = suomen "kiitos"- vastine kun lopetetaan ruokailu, mutta ei tarkoita kiitosta muuten kiittaessa.)

ei kayteta ollenkaan tassa perheessa. Viime perheessa vain Kekke, eli pikkuveli joskus ei sanonut naita sanoja, ja aiti ei oikein tykannyt siita, mutta muut kayttivat aina naita sanoja. Tassa perheessa kukaan ei kayta, mutta mina haluan kayttaa vain siksi, koska monissa perheissa sita pidetaan epakohteliaana. Tata voisi verrata vahan niinkuin suomalaisissa perheissa ei kaikissa perheissa sanota "kiitos" ruoan jalkeen tai sanota "hyvaa yota" tai jotain muuta, mutta toisissa perheissa sita pidetaan todella epakohteliaana ja lasta pidetaan "huonosti kasvatettuna", jollei kiita. Ihan hauska huomata, etta Japanissakkin on tallaista vaihtelua. Yksi lisaa, MIKSI uudet perheet ovat hyva asia. Oppii eri kayttaytymistapoja.

Yksi kysymys tuli taas. Aion tasta lahin kirjoittaa postauksiin kysymykset, ihan vain silla, etta muutkin, jotka miettii tata samaa, voi vastata. Toki, jos on kysymista liittyen hakuprosessista, pyydan lahettamaan kommenttia tai sahkopostin kautta. Jokainen kommentti tulee sahkopostini kautta, joten elkaa peljatko kommentoimalla vanhimpiin postauksiin. Jokaiseen kysymykseen myos vastataan, silla tama blogi on juuri tarkoitettuauttamaan lahtevia vaihto-opiskelijoita. Mutta asiaan:

Miten kaytat vapaa-aikasi?    
- Hankala kysymys. Yleensa olen vapaa-aikana kotona, ellei mitaan erikoisempia (suurin osa Rotary-tapaamisista on viikonloppuisin) ole suunniteltu. Kotona teen kotitoita (tulee inhottava olo, jos lohoan kokoajan ja muu perhe haaraa), siivoan aika usein huonettani (ihme on tapahtunut!!), katson elokuvia (siis jos on mahdollisuus kattoa englannin tekstityksilla. Joskus katon televisiota ilamn enkkuteksteja, mutta silloin ohjelma on sellanen, johon on helppo menna mukaan, ja onka ymmartaa hyvin ilman sanoja) ja kayn tietokoneella. Tykkaan myos shoppailla pienessa kauppavalikoimassamme, kuten 100 jenin kaupassa ja Sankissa. Huonoksihan se minulle on, kun tarttuu aina jotain jota ei pitaisi ostaa (SUKLAATA ja euron kirjesetteja, mulla on varmaan 100 kayttamatonta kirjesettia tuolla).... Yleensa opiskelen vain ja ainoastaan koulussa, joka on ollut periaatteena ihan ala-asteesta lahtien. Tyo ja koti erillaan. :) Ja senkin takia ettei mulla riita keskittyminen opiskeluun (varsinkaann kielten opiskeluun, historiaan voin uppotua lukemalla wikipediasta tietoa, mutta sanojen panttaamiseen ei vaan osaa uppoutua), joten helpompaa on koulussa opiskella, jossa muuten tunnilla ois tays ひま (hi-ma= vapaa-aika, joutilaisuus, tylsyys) paalla.

Oon myos huomannu positiivista tasta perheesta. Mina oon aina ollu tasa-arvon ihminen, ja mulla on ollu aina se etta JOS kotitoita tehdaan, niin sita pitaa teha kaikki. No, ekassa perheessa kotitoita teki vaan mina ja aiti. Isa tietenkin oli kiireinen mutta vapaapaivana ei voinut edes pikkuvarvastaan nostaa. Ja Kekkesta puhumattakaan. Tai kylla se valilla, suurinpiirtein kerran kuussa, teki jotain.Tassa perheessa jokainen tekee jotain. Mina autan tiskaamisessa, yleensa toita on paljon hotellissa. Lapset ei kamalasti tee, mutta tekevat kumminkin. Pitaa kuitenkin muistaa, etta hotelli on aidin ja isovanhempien tyopaikka, eika lasten saisi olla kiinni siina. Mutta joka paiva me jotain autetaan, ja minusta tuntuu tosi mukavalta, etten mina VAIN aidin kanssa ole tiskaamassa tai pesemassa pyykkia. Teenhan mina kotitoita ihan mielellani, mutta raivostuttaa ajatuskin etta koska ollaan sattumalta naisia niin meidan pitais tehda kaikki. Ja siihen en tule kylla tulevaisuudessakaan suostumaan, siinas kuulitte, olemattomat kosijani. :)

Tassa perheessa on muutenkin aika tasa-arvot kohdallaan. Tasa-arvot oli kohdallaan toisessakin perheessa, miinus pari ihme saantoa, jotka koskivat vain minua. Jotenkin tuntui tosi ilkealta, etta pikkuveli sai teha miten lystaa, mutta mina en. Mutta toisaalta, ei se nyt niin paha ollut. Pienet asiat vain alkaa helposti ketuttamaan, jos kaikki on totaalihyvin muuten. :)

Tassa perheessa naytetaan olevan myos kamalasti amerikkalaisten elokuvien ja sarjojen ystavia. Minusta on ihan mukavaa, etta voin katsoa ohjelmia siina missa muutkin, ja samalla olen huomannut, etta olen oppinut pari uutta sanaa, kun englantilaiset tekstit on vieressa kertomassa, mita sanaa se huutaa. :)

Koulussa menee hyvin. Koulussa on perjantaina koepaiva, joka tietaa mulle lomaa. Samoin myos maanantaina ja tiistai aamuna. Tosi typeralta tuntui ku opettaja sano etta tule tiistaina aamulla koululle niin saat opiskella 3 ekaa tuntia putkeen itseksesi. Nailla on ihme juttuja etta ma en mitenkaan VOI tulla kouluun kesken paivaa, se vaan sattuu olemaan vastoin saantoja, jotka on muuten ihan ihme pilkuntarkkaa itkemista. Alan pikkuhiljalleen arvostamaan Suomen lukioiden vapautta. Tekis mieli vapauttaa kaikki opiskelijat sinne. Japanilaisilla on myos sellanen pinttynyt kasitys etta jos on nena kirjassa kokoajan, oppii. Ei sita opi, jos ei halua oppia, jos ei kiinnosta tai jos pakottaa kokoajan. Olen yrittanyt selittaa monille opiskelijan aidille etta se ei ole todellakaan hyvaksi, jos aiti pakottaa lapsensa opiskelemaan koko vapaa-ajansa. Mina olen oppinut juuri niin, etta olen yrittanyt pitaa sita linjaa, etta koulussa on pakko opiskella ja kotona voi lukea vahan ja kerrata, muttei kayttaa todellakaan koko aikaansa pelkkaan opiskeluun. Se vaan tekee paan tyhjemmaksi ja kipeammaksi. Ja kun on levannyt hyvin, jaksaa opiskella, sekin on asia, joka on ihan tutkittu juttu. Kekke sanoi joskus, etta han on nukkunut vain 3 tuntia yossa lukiessaan kokeeseen... Ja isa sanoo etta sille tulee pelkkia hylattyja, vaikka opiskelee kokoajan tosi kovasti. Missa vika? No todellakin opiskelun tavassa. Pakottaminen on kaikista huonoin tapa opiskeluun, silla aivot tahtoo tyhjentaa kaikki tiedot pois, jos ne puskee sinne vakisin. Parempi olisi opiskella niin, etta ajatusten kulku menee kuin tarinassa, loogisesti ja se on helppo muistaa. Sanon monesti japanilaisille, etta "studying is like reading a story." ja jos on kielioppivirheita, jaa ei kiinnosta, on nuo amerikkalaisetki tajuavat minun englantiani ihan hyvin..

Mutta nyt menen syomaan! Anteeksi, tuli aika kiivasta tekstia, mutta tama opiskeluasia on ehdoton miinus juttu Japanissa, ja varmaan monissa muisssakin maissa. Ymmarran hyvin, miksi suomalainen koulutus on niin arvostettua. Japanissa opiskelu on suoraan sanoen ihan pielessa. Haluaisin korjata niin paljon asioita ja myos opetustapaa. Opetustapa on se, etta opettajilla kaikilla on sama kaava, joka ei ole oikein hyvaksi opiskelijan kannalta. Toki iso osa on hyva menna samalla kaavalla, mutta myos esimerkiksi videotunteja, kuuntelutunteja ynnamuita voi japanilaiseen opetussuunnitelmaan lisata rutkasti. Oppilaat yleensa tietavat, milla tavoin on helpoin opiskella, mika auttaa opiskelua ja mika on parhaaksi, joten omalla kokemuksella voin sanoa sen!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Minkä ikäsenä muuten hait vaihtoon?