Talvi tuli!

Ensimmäiset lumet tuli (ehkä 5mm) tuossa yhden yön aikana viime viikonloppuna. Sää on ollut kylmää, ja huomenna astuu voimaan koulussa sääntö, joka sanoo että tyttöjen on pakko pitää housuja jalassa. Kuulostipa taas kyllä koomiselta, mutta niin se vain on. Mulle itkettiin pitkään siitä kun sanoin ettei mulla ole housuja, mutta asia ratkesi niin, että tietenkin rotarit ostivat ne, kun valaisin tarpeeksi asiaa.

Ja kokeesta vielä. En minä mitään koetta joutunut tänään tekemään, pistettiin vain luokkaan, jossa on mahollisuudet kattoo elokuvaa ja laitettiin kattoo kolmeksi tunniksi Avataria. Olin kyllä nähny sen pelkillä enkkuäänillä aikasemmin, mutta nyt katoin enkkuteksteilläkin ja OHO huomasin, että puolet juonesta oli ensimmäisellä kerralla mennyt ohi.

Nyt ootan kuin kuuta nousevaa, että perhe lainaisi Heroesin 3. tuotantokauden (kuulema lainaa sitten kun koeviikko on mennyt ohi, koska muuten lapset kattois vaan Heroesia - no nyt ne ei kato heroesia mutta kahtovat sen sijaan CSIta ja kaikkea muuta sarjoja joita on nauhotellu muistiin....), olen myönnettäköön aivan kokoussa koko sarjaan.

Ja taas on kohta japanin opetusta edessä ja oon jäljessä taas opiskelusta. Jotenkin tuntuu että joka kerta osaan entistä huonommin asiat. Puhunhan mä aika paljon jo japania, mutta kuitenkaan en puhu. Aluksi oli paniikki kun luulin että kieli loksahtaa kahessa viikossa ihan napsahtaen, mutta eipä oo vielä napsahtanut. Tiedoksi vain niille, jotka on lähdössä, vaikka kuinka sanotaan että äkkiä sen oppii, tuntuu ensimmäiset kolme kuukautta aika pitkiltä. Toisaalta tosi lyhyiltä. Muistan, kun viikko sen jälkeen kun tulin niin japanin opettaja kysyi kellonaikoja ja en osannut vastata mitään... En edes ymmärtänyt kysymystä. Osaan minä ainakin ne jos ei muuten. Ja en aio stressata sen kummemmin. Kaikki on kiinni itsestään, sen tiedän. Haluanko tehdä itselleni stressiä täynnä olevan vaihtovuoden VAI haluanko ottaa ilon irti, yrittää parhaansa, mutta ei stressata ja tyrkätä väkisillä itelleen tietoa. Mulla on kuitenkin kolmen kuukauden jälkeen se 9-8 kuukautta aikaa opiskella, vain neljäs osa on mun vaihtovuodesta vasta käyty. Sanotaan että nykyisin ymmärrän todella pitkälti mitä japanilaiset puhuu minulle ja joskus muidenkin keskusteluja yllättävän hyvin, mutta puhua opin pikkuhiljalleen. Yllättynyt olen että tässä perheessä on monta kertaa "ööö" hetkiä ja toisaalta isoja ahaa elämyksiä.

Ja sellanen sana, joka nousi kaikkia amerikkalaissarjoja kattoessa uudelleen pinnalle on yameteee. lopeta!!
ihan hyödyllistä tää enkkuteksteillä japanipuhetta kahtoa.. :)

Mutta! Eikai muuten. Keskiviikkona on aina japanin tunnit, opettaja on tosi kiva!!