luonnonkatastrofi

Heippa. Varmaan kaikki jo tiedattekin, etta tanaan aion puhua eilisesta maanjaristyksesta ja siita seuranneesta tsunamista. Tiedan, etta moni toivoo koulusta kirjoituksia, mutta talla hetkella en oikein osaa ajatella mitaan muuta.
Hokkaidolla on suurimmaksi osaksi kaikki kunnossa. Kasittaakseni etelaosissa on vahan huonommin asiat, mutta taalla ainakin mitaan ulkoisesti ei nay, etta eilen olisi katastrofi ollut. Puhelin toimii, netti toimii. Televisiossa on kaksi kanavaa taynna uutisointia, muut kanavat toimii normaalisti.
No, kerronpa sitten eilisesta. Se ei sinansa ollut erityisen hurja, saikahdin vahan vain.

Eilen siis kahdentoista maissa menin juna-aseman lahella olevaan rakennukseen, jossa on kerran kuussa japanin opetus. Opiskelun puolivalissa sanoin opettajalle, etta hei, tunnetko, kohta tulee maanjaristys, maanjaristyshan, ainakin pienempi, suurimmista ei oo kokemusta onneksi, alkaa pienina varahtelyina, mita yleensa japanilaiset ei huomaa, mutta mina olen aina ekana sanomassa heiheiheii.
No sammutettiin lammitin ja laitettiin ovi auki, jotain turvallisuus syita ja odoteltiin. Jaristys oli ehka hieman tavallista suurempi, jaloilla piti hieman jo tasapainoitella. Ensimmaisen isantaperheeni omistuksessa oleva elainsairaala on ihan vastapaata opiskelupaikkaani, joten sielta ihmiset tulivat ulos ihmettelemaan. Ihmeteltiin etta olipa tavallista pidempi, ja ensimmainen hostaitini sitten tuli ja sanoi etta isompi maanjaristys on ollut Honshuulla. Eipa me tajuttu huolestua sen kummemmin, jaristyksen jalkeen oli kaksi todella heikkoa jaristysta. Meidan alueelle ei kuulunut keskusradion (tai mika se on, kaduilla pylvaissa on torveja joista kuuluu aania valilla) aani, jossa kehotettiin menemaan tsunamivaroituksen takia turvallisiin paikkoihin. Kuuntelin, etta aanta kuuluu, mutta ehka se onkin juna-asemalta kantautuvat kuulutusaanet. Opiskeltiin loppuun ja oltiin lahdossa niin kouluni opettaja tuli vastaan ja sanoi etta Eve akkia autoon, heitetaan sut kotiin, Honshuulla on ollut tosi iso maanjaristys ja Sendai on tuusannuuskana. Tuli siina sellanen epauskonen, hieman paniikin oloinen olo, mullahan on tosi kliseiset kuvat maanjaristyksista, ja kuvittelin etta nyt iskee 30 metrinen aalto Shiraoihin. Minun japanin yksityisopettaja sitten noukattiin rautatieasemalta ja pari kouluni opiskelijaa, jotka olivat jaaneet "loukkuun" Shiraoihin rautateiden ollessa suljettuina. Minut heitettiin kotiin ja kuulin etta japanin opettaja, joka tuli joka kuukausi Sapporon suunnasta, oli vasta myohaan illalla paassyt kotiinsa. Tosi huono tuuri oli hanella, etta mentiin paattamaan tunti siksi paivaksi.

Muista vaihtareista en paljoa ole kuullut, mutta uutisista luin etta vaihtarit ovat suurimmaksi osaksi eri alueilla. Tokion alueella toki on vaihtareita, mutta paljon on myos Etela-Japanissa, Osakassa ja Nagoyassa, joissa ollaan ihan kunnossa.

Mulla on kaikki hyvin, mutta tunnen olevani hieman masentunut. Harmittaa kaikki ja haluan ahmia kaikkea informaatiota, mita pystyn lukemaan ja nakemaan. Ruoka ei kamalasti maistu, ei unikaan, eika mikaan huvitus. Kyllapa se tasta viela menee, toivon vain etta kaikki on ihan okei.

Kuolleita on paljon. Ja en voi edes ajatella miten isoa vahinkoa Sendain kokoisessa paikassa on sattunut. Kun aikaa on maanjaristyksen ja tsunamin valilla todella vahan, eika mitaan ole ehditty tehda.

Voi poloinen Japani, aina siella sattuu kaikenlaista vahinkoa.