torstai 25. helmikuuta 2010

Odotusta..

Hieman jännittää totta puhuen kesällä alkavani taivallus kohti tuntemattomia. Olen nimittäin menossa ensi lukukaudeksi vuosivaihtoon Japaniin.

Minkä kautta?
Rotary-clubin kautta, hain Rotarille vuosivaihtoon viime syksynä. Aluksi piti kirjoittaa n. A4:sen kokoinen vapaamuotoinen hakemus kyseisen klubin vastuuhenkilölle (en todellakaan tiedä itse oikeaa nimeä, jos joku tietää, hän voi piipata minulle ja korjaan kömmähdykseni), jossa kerrotaan vapaamuotoisesti harrastuksista, matkakohteesta, minne haluaisi mennä, ja yleensäkin mahdollisimman paljon syitä, miksi haluaisi mennä. :) Itselläni ei sen kanssa kestänyt kovinkaan kauaa, n. tunnin, ja se lähti sujumaan, kun olin vauhtiin päässyt. Hakemukseen ei tarvinnut kirjoitella vielä mitään englanniksi. Osaat vain, mitä oikeasti osaat ja ole rehellinen. Näin minä uskoisin saavan hienon ja asiallisen hakupaperin.

Jos tai kun sinut sitten valitaan haastatteluihin, voin kertoa, ettei kyseessä ole mikään toimistokoppi ja pelottavia pukumiehiä istumassa toisessa päässä ja kyselemässä kysymyksiä (minä itse luulin niin). Itse asiassa menette haastattelijan / haastattelioiden kotiin, ja rupattelette kaikenlaista. On hyvä varautua puhumaan englantia ja kertomaan esim. tärkeitä asioita Suomesta, sillä rotarin kautta jos lähtee, niin saat tulevaisuudessa kohdemaassasi pitää ns. pienimuotoisia luentoja kotimaastasi ja etenkin siitä kunnasta, josta olet lähtöisin. Itse en voi sanoa omistavani minkäänlaista kokemusta näistä asioista, sillä en vielä ole päässyt niin pitkälle asti. Haastattelussa myös keskustellaan ns. ykkösvaihtoehtosi syitä, miksi haluat mennä sinne ja mitä edellytyksiä sinulla on sinne.

Seuraavaksi pääsetkin, kun tulee tieto siitä, että kyseinen klubi valitsee sinut edustajakseen vuosivaihtoon, paperitöihin. Valmistaudu isoon paperikasaan, joka pitää olla huolellisesti täytetty ja kuvia täynnä liimailtu. Vanhempiesi neuvoja on hyvä kuulla siinä vaiheessa, jonka ansioista voit myöhemmin kiittää heitä. Paperit pitää olla joulukuun loppuun mennessä postissa, joten turhiin viivyttelyihin ei kannata ruveta. Hakemuksessasi mm. pitää valita kolme kohdemaata ja kirjoittaa enintään 4 arkillista tekstiä esittäytymisestäsi englanniksi. Koko hakemus on muutenkin englannin kielinen. Jossain vaiheessa pitää myös täyttää netissä samankaltainen hakemus, jossa on kolme kohdemaata valittuna. Niitä ei saisi vaihtaa, niinkuin minä tein. :D Kuitenkin, jos olet erehtynyt vaihtamaan, voit odottaa puhelua, jossa kysellään sinun töppäystäsi. Tässä kohdassa sinun mielestäni pitäisi kertoa ihan vilpittömästi totuus, ettet tiennyt ettei sitä olisi saanut vaihtaa. Mielestäni muutenkin koko session aikana pitäisi olla täydellisen vilpitön, eikä keksiä tekastuja valheita.

Jossain vaiheessa, minulle itselleni helmikuun puolessavälissä, tulee teito, että minne olet päässyt. Itselläni lykästi, ja pääsin ensimmäiseen toivemaahani, Japaniin. Itselläni oli vielä lupa toivoa, minne päin Japania haluaisin mennä. Toivoin Tokion ja Nagoyan seutua, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että olen tyytyväinen, minne ikinä pääsenkin.

Marraskuussa minulle on luvassa Oulun piirin koulutus (6.3., kerron tarkemmin sitten mitä siellä tapahtui) ja Lahden kaikille pakollinen koulutus. (24.5. tai .4., en ole varma enää..) Muistaakseni vielä ennen kohdemaahan saapumista pidetään viikon koulutus. Entinen vaihtari kertoi, että hänen ollessaan USAssa vaihto-oppilaana, ensimmäinen viikko vietettiin New Yorkissa, jossa tutustuttiin paikalliseen kulttuuriin jne... Itselläni on jotenkin vahva tunne, että menemme ensimmäiseksi viikoksi Singaporeen, mutta siitä en oikeastaan edes vielä tiedä.

Miksi Rotary?
Rotaryn kautta on moniin kaupallisiin verrattuna hyvin turvallista ja suhteessa paljon halvempaa mennä. Kustannukset ovat n. 2000 euroa, joka kuulostaa varsin herkulliselta kaupallisten 10 000 euroon verrattuna. Rotarylla on vielä tämän lisäksi vuosikymmenten kokemus vaihdoista, ja erityisesti vuosivaihdoista. Näin ollen Rotary on kehittänyt vaihtoja kokoajan parempiin suuntiin ja entistä enemmän vaihtareille ystävällisimmäksi. :)

Ja miksi juuri Japaniin?
Myönnettäkööt, olen nuorempana ollut aika pahakin japanifriikki, kun ensimmäiset Dragon Ball- pokkarit ilmestyivät Suomessa vuonna 2004. Pienenä olin varsinainen pokémon- ja digimonfani ja muistan, että piirtelin hyvänä piirtäjänä paperipokemoneja läjäpäin yhdessä kesässä olessani syntymäkunnassani, Puolangalla, isovanhempien luona. Viitosluokalla olin pahimman sortin japanihullu, jolloin kaikki, jotka liittyi Japaniin oli siistiä. Muistan höpisseeni tökerösti luokkakavereilleni japania mukava osaavastikin, mutta jälkein päin kuin ajattelen, suurin osa höpinöistäni oli omituista siansaksaa. Kerran sainkin kuulla kunniani, kun eräs poika, joka osasi aika hyvin japania, lisäsi minut meseen, ja puhui minulle japania. Siinä sitten selittelin, että en ymmärtänyt hänen höpinöitään, ja hän tyytyikin opettamaan minua.

Nykyisin, en kauheana ole enää 1. luokan japanihullu, vaan pidän itseasiassa Japanin vaikutusta minuun niin itsestään selvyytenä, etten enää huomaa sitä. Jos kävelen kadulla, kukaan ei voi pysähtyä kadulle katsomaan että jahas, tämä on näitä japanihulluja (josta minua kyllä yhteen aikaan kiusattiin koulussa), vaan turisee että jahas, tuohan on ihan perus tyttö. Itseasiassa yleensä minut paljastaakin Last.fm- profiilini IRC-Gallerian alareunassa, että olen jonkin sortin kiinnostunut Japanista. Musiikkimakuna nimittäin on mm. GACKT, Malice Mizer, Kagrra,, HYDE ja paljon muita, mutta seassa myös muiden maiden laulajia, esimerkiksi costaricalainen Chelo ja espanjalainen Serranon Perheestä tuttu Michael Gurfi. Itseasiassa en häpeä yhtään musiikkimakuani, sillä olen ollut hieman aina pakon omaisesti massasta erottuvan haluinen. Oulussa ollessani n. 8-vuotias, päätin alkaa kannustamaan Tapparaa SM-liigassa, sillä olin lopen kyllästynyt Kärppien suosioon Oulussa. (Joka on mielestäni kyllä ihan oikeutettua.) Pidin päiväkirjaa, jossa piirtelin pilakuvia Kärppien logosta ja Tapparasta kauniita ja hienoja kuvia. Jälkeen päin tämä kuulostaa hieman naurettavalta ja lapselliselta, mutta lapsihan minä olenkin.

Aiheeseen takaisin. Japanin kulttuurissa minua yleensäkin kiinnostaa itse arkielämä. Minua ei juurikaan innoita kauheana Japanin historia (Hiroshiman pommitus on kyllä saanut minut hullaantumaan), eikä iän ikuiset seremoniat ja vanhat tavat. Eniten minua kiinnostaa, kuinka paljon heillä poikkeaa asiat meidän asioista. Kyllä, heillä on samanlaisia betonitaloja, he kulkevat samanlaisilla menopeleillä, mutta kuitenkin arkielämän kulttuuri eroaa suuresti länsimaisesta. Toisaalta japanilaisissa ja suomalaisissa on jokin yhteys, sillä kielissä on todella paljon samankaltaisuutta ja vanhoissa uskonnoissa. Myös kummallekin kulttuurille on tärkeää luonnon läheisyys ja mitä luin, kummassakin maassa, vaikka monessa maassa ei olekaan, on oma sana tuliaisille. Jotenkin olen ylpeä suomalaisuudestani, mutta samalla onnellinen japanilaisten japanilasuudesta.

Kelaan monestikin ensimmäisiä päiviä tulevaisuudessa Japanissa mielessäni. Mitä ongelmia voi olla, ja miten pärjään, kun japanin kieleni perustuu hyvin alkeellisiin perus pikkusanoihin. Ymmärtävätkö nuoret hyvin vai kohtuullisesti, taiko tyydyttävästi englantia? En usko, että yli 20 vuotiaat pitkälti osaisivat puhua liekkö sanaakaan englantia. Oikeastaan, silloinhan voin olla ylpeä siitä, että osaan paljon paremmin englantia kuin he. En ole koskaan ollut järin hyvä englannissa, ja jo 5. luokalla sain englannin kokeesta ensimmäisen 6lla alkavan numeron. Yläasteella preppasin itseni 8:n tasolle, mutta lukiossa se on tipahtanut 7:aan (ja ruotsin ensimmäine kurssi oli 8??!). Toisaalta minulla on kokemusta elekielestä, ja tiedän, että ihmiset ymmärtää, jos yrittää puhua mahdollisimman selkeästi ja piirrellen eri kuvia. Uskon, että joka tapauksessa tulen oppimaan japanin kielen ja samalla myös selviytymään siellä, sillä olen saanut aina jotenkin ihmiset ymmärtämään minua. Yritän imeä kielen mahdollisimman tarkasti sisääni, jotta vuodestani olisi mahdollisimman paljon hyötyä tulevaisuudessa. Vaikeaahan se on, sillä kuulema Amerikoissakin oli kauheaa, kun ei saanut jossain välissä puhua tippaakaan suomea. Jos maassa, jonka kieltä on opiskellut yli 7 vuotta on vaikea tottua kieliaaltoon, entä sitten japanissa, jonka kieltä olen opettajan ohjauksella opiskellut alle vuoden? Helppoa tämä ei tule olemaan, mutta en haluakaan että on. Rakastan seikkailuja tuntemattomiin paikkoihin ja rakastan ylikaiken matkustelua.

7 kommenttia:

tiia kirjoitti...

hyvä evee ! hyvi kirjotettu, bongailin vaa pari kierjotusvirhettä... luokkakaverit yhteen =D joo mutta siistii

Eveliina N kirjoitti...

Haha. :D mäki bongailin jänniä ajatusvirheitä ku olin kolme tuntia kirjottanu hassuja tekstejä ja ihan väsyneenä. korjailin niitä mut en huomannuettä _luokkakaverit_ kirjotetaan yhteen. :--)))

laur kirjoitti...

Hey! en tiivä luetko edes näin vanhojen postausten kommentteja mutta ajattelin kuitenkin kysyä että oliko teidän rotaryillä tuo hakemus lähetettävä sähköisessä muodossa vai ihan normaalisti etanapostilla? :)

Eveliina N kirjoitti...

Katson mina naita vanhojenkin postauksien kommentteja! Jokainen kommentti tulee sahkopostiini, joten mikaan kommentti ei jaa sivusuuhun.

Itse lahetin sahkoisessa muodossa, mutta jotkut kavereistani oli lahettanyt etana postilla. Kunhan perille tulee, se kai se tarkeinta on!

Anonyymi kirjoitti...

moi eve. :)
Mulla ois pieni kysymys. Olen hakenut vaihto-oppilaaksi rotary järjestön kautta, ja munun pitäisi kirjottaa 1 A4, jossa kertoisin itsestäni, ja harrastuksistani ja miksi haluiasin vaihtoon yms..... toisinkuin sinulla, en saa ajatusta millään luistamaan, mitä kirjottaisin.... olisiko sinulla ehkä antaa ujotai neuvoja mulle, mitä kannattaisi siihen kirjoittaa...?? :)

tv: Chuto taas. :D

Eveliina N kirjoitti...

Moikka Chuto!

Itse kerroin aluksi (mitä nyt edes muistan koko hakemuksesta) ikäni kouluni ja harrastukseni. Sen jälkeen taisin kertoa maan jonne haluan mennä (Japani), mistä asti olen kiinnostunut siitä maasta, mitä tiedän jo etukäteen ja mitä odotuksia minulla on siitä. Ja jos on mahd. kielikursseja käynyt ja tällaisia, kertoa niistä.

Tärkeintä ois saada sellanen kuva että sua tosissaan kiinnostaa se paikka ja elä ota stressiä siitä! Rotarit on leppoisia tyyppejä ja ei se niin justiinsa ole, kuinka paljon tekstiä on. Kunhan ihmiset on vähän hajulla susta ym.

Tosi mukava ois seurata, miten sun vaihtarihakemusprosessi menee ja jos pääset vaihtoon, niin laita ihmeessä blogi pystyyn! Ja toki ilmota mulle osote ;)

Anonyymi kirjoitti...

KIITOS!!! :D noista on paljon hyötyä!! :D Ainiin muuten, kohde minulla kerkesi vaihtuakkin, päätin että otan korean ykkösvaihtoehdoksi ja japanin kakkoseksi. (taiwan varmaan tulee kolmoseksi) Aattelin alkaa kirjoittamaan kyllä heti blogia, jos tästä nyt vaihto-oppilaaksi päästään. :) kerron kyllä osoitteen sitten. :D

tv: Chuto. :D