Heippa. Oon tosi vasyny, miten ihmeessa voi vieda mehut jos on tosi rento koulupaiva, mutta kuuteen asti? Oon tahan asti tykanny koulusta, mutta aamuista en. No sanotaan etta en oo koskaan innostunut kerhotoiminnastakaan. Okei, ma "erosin" tai siis jatin vain kaymasta taidekerhossa, se oli suoraan sanoen minusta aivan turhaa hommaa. Kaikki oli ehka puoli viiteen asti (oottelivat kyytejaan) ja lahtivat sitten. Kukaan ei oikeestaan harrastanu piirtamista, ma saatoin lahta joskus jopa ennen neljaa, kun kiinnosti niin hirvittavasti pyoritella peukaloja.
Tuo tee seremonia klubi on erilainen. Aina on ohjelmaa, joskin sama, ja aina voi oppia jotain uutta. Mutta suurin osa ajasta menee puhuesta. Tanaan olisin halunnut lahta aikaisemmin, mutta kappas, olikin kuuten asti. Tykkaan maa tuosta kerhosta ja haluan opetella nuo asiat loppuun, mutta vie tuo mehut kylla. Ja arsyttaa tulla kotiin kello kuuden jalkeen. Se on sellanen taikaraja, etta jos viidelta tulee kotiin, se on suht ok, mutta jos kuuden jalkeen, voi etta alkaa suoraan sanoen ketuttaa. Perussuomalainen kun olen, niin en tykkaa kupata koulussa "huvinvuoksi", ja en ole koskaan mistaan kerhotoiminnasta tai iltakoulusta sen takia valittanytkaan. Mutta Japan is Japan, yritan muistaa sen.
Porukat on jossain, ei mitaan hajua. Luonnollisesti oli ihan kamala nalka, onneksi loysin eilen mulle ostetun macchajaatelon jaakaapista. Hata ei lue lakia, eiko niin?
Nyt en jaksa alkaa biisilistoja laittelemaan, laitan myohemmin sitten hiukkasen enemman :)
Ja sori tosissaan koulupostauksen oottamisesta. Torstai on sellanen paiva, milloin kameran aion ottaa. Samoin meen sitten tekemaan rotarien kanssa Ikebanaa, eli siis jotain.... kukka asettelu seremoniaa. Oon yhesti nahny kyseisen jutun, mutta saan huomenna varmaan itekkin teha.
Sitten! Eilen kavin ensimmaisella kalligrafia tunnilla. Todella vaikeaa, suoraan sanoen! Kaikki on kehunut mun kasialaa natiksi, mutta olisittepa nahny, kun en suoriutunut kovin hyvin edes viivaharjoituksista! En kauaa ehdi harjoitella, aion harjoitella sita taman perheen oloaikana. :) Mutta jotain perusteita siina ajassa edes ehtisi oppia!
Huomenna on taas speciaalia, eli koulun kerhoista otetaan vuosikirjoihin kuvat ja 1. luokkalaiset saa kayda katsomassa luokkia.
Oli muuten janna viimesella tunnilla, kun uusi opettaja tuli luokkaan (btw silla oli aivan Gackt-silmat hehe :)), niin se alko selittamaan etta joo se on 29-vuotias, meni viimevuonna naimisiin, sano vaimonsa nimen ja etta ikaa on 28-vuotta. Haluais 3-4 lasta, mutta ei viela ole. Niin ja sit selosti koko opetushistoriansa. Kahtoin vahan huvittuneena, etta jassoo, yksi syy taas lisaa miksi Suomen koulutusjarjestelma on minusta parempi.
Itse opettajaoli tosi hauska ja oli hauska kuunnella, kun ymmarsin suurimman osan puheesta jo. Yhdessa vaiheessa meni kuitenkin yli kun puhuttiin jonkin sortin tikusta, ja etta se on hyva juttu ja yhella oppilaalla on samanlainen. Sita kaytetaan ulkona... Niin siis mita? Viela on opittavaa juu...
Mun laksiaisjuhlat on 23.7., joten sita ennemmin en saa varata lentolippuja takaisin kotiin (aiti hoi!)...
Koulufestifaalit on 28.7., se taitaa kylla jaada valista, ikava kylla. Kylla nyt viimeistaan 28.7. olen jo aika lahdossa.
Sitten pitaisi viela tietaa milloin Suomen puolella lukio alkaa, toivottavasti ei kovin aikasin, tosin ainahan se alkaa aikasin. Tosin yleensa koulut alkaa mun synttareiden jalkeen (9.8.)
Joo. Mutta nahdaan.
Elokuvavinkki nain btw: Blood Diamond on hyva. :DDD
tiistai 12. huhtikuuta 2011
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
suomea
Hei! Ihan lyhyesti nyt kerron, etta tanaan tapasin puoleksi suomalaisen opiskelijan, joka opiskelee Hokkaidon yliopistossa ja nyt on ollut miltei kolmatta vuotta Japanissa. Itse olen myos miettinyt kys. vaihtoehtoa, mutta harkintaan viela, silla se on iso paatos kaiken kaikkiaan.
Kaytiin espanjalaisessa syomassa ja sen jalkeen kaytiin ainumuseossa, jossa tapasin hanen poikaystavansa, joka oli Kolumbiasta. Oli kivaa. :)
Taman paivan biisi sitten:
Day 02 - Your least favorite song
AKB48 - 会いたかった(aitakatta)
Lyhyesti sanottuna en tykkaa koko eikiibiista. :D En vain yleensa pida kovin paljon naisartisteista, ja se, etta kuulee tuota laulua kokoajan jokapaikassa. Ei helpota yhtaan. Aitakattaa, aitakattaa, aitakattaa....
Day 03 - A song that makes you happy
Day 04 - A song that makes you sad
Day 05 - A song that reminds you of someone
Day 06 - A song that reminds you of somewhere
Day 07 - A song that reminds you of a certain event
Day 08 - A song that you know all the words to
Day 09 - A song that you can dance to
Day 10 - A song that makes you fall asleep
Day 11 - A song from your favorite band
Day 12 - A song from a band you hate
Day 13 - A song that is a guilty pleasure
Day 14 - A song that no one would expect you to love
Day 15 - A song that describes you
Day 16 - A song that you used to love but now hate
Day 17 - A song that you hear often on the radio
Day 18 - A song that you wish you heard on the radio
Day 19 - A song from your favorite album
Day 20 - A song that you listen to when you’re angry
Day 21 - A song that you listen to when you’re happy
Day 22 - A song that you listen to when you’re sad
Day 23 - A song that you want to play at your wedding
Day 24 - A song that you want to play at your funeral
Day 25 - A song that makes you laugh
Day 26 - A song that you can play on an instrument
Day 27 - A song that you wish you could play
Day 28 - A song that makes you feel guilty
Day 29 - A song from your childhood
Day 30 - Your favorite song at this time last year
Kaytiin espanjalaisessa syomassa ja sen jalkeen kaytiin ainumuseossa, jossa tapasin hanen poikaystavansa, joka oli Kolumbiasta. Oli kivaa. :)
Taman paivan biisi sitten:
Day 02 - Your least favorite song
AKB48 - 会いたかった(aitakatta)
Lyhyesti sanottuna en tykkaa koko eikiibiista. :D En vain yleensa pida kovin paljon naisartisteista, ja se, etta kuulee tuota laulua kokoajan jokapaikassa. Ei helpota yhtaan. Aitakattaa, aitakattaa, aitakattaa....
Day 03 - A song that makes you happy
Day 04 - A song that makes you sad
Day 05 - A song that reminds you of someone
Day 06 - A song that reminds you of somewhere
Day 07 - A song that reminds you of a certain event
Day 08 - A song that you know all the words to
Day 09 - A song that you can dance to
Day 10 - A song that makes you fall asleep
Day 11 - A song from your favorite band
Day 12 - A song from a band you hate
Day 13 - A song that is a guilty pleasure
Day 14 - A song that no one would expect you to love
Day 15 - A song that describes you
Day 16 - A song that you used to love but now hate
Day 17 - A song that you hear often on the radio
Day 18 - A song that you wish you heard on the radio
Day 19 - A song from your favorite album
Day 20 - A song that you listen to when you’re angry
Day 21 - A song that you listen to when you’re happy
Day 22 - A song that you listen to when you’re sad
Day 23 - A song that you want to play at your wedding
Day 24 - A song that you want to play at your funeral
Day 25 - A song that makes you laugh
Day 26 - A song that you can play on an instrument
Day 27 - A song that you wish you could play
Day 28 - A song that makes you feel guilty
Day 29 - A song from your childhood
Day 30 - Your favorite song at this time last year
lauantai 9. huhtikuuta 2011
sweet sweet maccha
Hei! Sori, oon todellakin ignoorannu mun blogia, nyt tuli inspis ja ajattelin postata ihan kunnolla, anteeksipyyntona sille, etta olen ignoorannut niin paljon, etta aiti alko jo sanomaan etta pitais taas blogia paivittaa. :) Mutta tallakertaa tana aamuna (ok, kello on 12.57, mutta koska toissayon unet jai vahan huonoksi, kerron kohta miksi, piti nyt nukkua 13 tuntia) tulin koneelle aiiivan itse ja halusin kirjoittaa TADAA. :)
20.- 21.3. Meilla oli lasketteluleiri Rotarin vaihtareiden, ex-vaihtareiden ja tulevien vaihtareiden kanssa. Jos joku tulee tanne ensivuonna, ja tiedan etta tulee, koska Eniwasta lahtee vaihto-oppilas Suomeen, (eli jos saat tiedon, etta Hokkaidoon menet Rotarien kautta, paaset Eniwaan, joka on lyhyen matkan paasta Sapporosta, おめでとう、onnea!) niin paaset maaliskuussa ilmaiselle lasketteluleirille. Oli tosi hauskaa, en tykanny laskettelusta, kun pitkan ajan jalkeen varusteet hinkkas niin paljon, etta pystyin laskemaan vaan yhden maen, ja puolessa valissa sita aloin melkeen itkemaan sita kipua, joka jaloista lahti. Not nice. EHka ensvuoden vaihtaria (lupaan etta tulee :)) onnistaa paremmin!
Seura oli tosi mukavaa, ja hengailin paaasiassa japanilaisten kanssa, koska meita vaihtareita oli jaljella enaa 3, mina, Kaela (Kanada) ja Kim (Australia). Tosin Kim lahti sen leirin jalkeen kotia, silla Australian kaikki vaihtarit joutui poistumaan Japanista. Kim lahti Saksaan, silla se ei ehtinyt olla Japanissa kuin alle 3 kuukautta, suoraan sanoen aika arsyttava juttu. Jos mina oisin joutunut lahtemaan, niin ois ollu sentaan takana 6 kuukautta. Tosin, oisin varmaan kysynyt etta onko mahdollista menna loppuvaihdoksi jonnekkin Euroopan maahan. Lahella ja halvempaa :) Mutta koska tilanne Japanissa ei enaa ole paha, jaan todennakoisesti loppuvuodeksi. Suomen Rotarin vaihtareista on enaa kaksi Japanissa, toinen on Osakassa, eli good luck for me. Ja minahan halusin Tokioon, nyt kylla kumoan tuon jutun taydellisesti.
Hieman kuvia kyseiselta hiihtoleirilta, en voi laittaa kuvia muista vaihtareista, tiedattehan te tekijanoikeuslait, mutta jos kavereita satutte olemaan FBssa, siella kylla on, silla kys. kaverit on FBssa myos. :)
Kevatloma meni ja tuli. Eilen alkoi koulu, oli todella outoa menna kerrosta alemmas, niihin luokkiin, jotka on ollut mun aika hyvien kavereiden luokkia, ja joita en todennakoisesti enaa yhta helposti naa. Uudet oppilaat nahdaan tiistaina, silla uusien oppilaiden seremonia on maanantaina ja meilla on vapaata. Japanilaisissa kouluissa on paattareiden ja nakojaan uusien oppilaiden seremonian aikana tapana laittaa juhlasalin seinien ymparille valkopunaisia, pystysuuntaisia kankaita. Aika hienot oli 3. luokkalaisten paattarit, ja eilen kun koulun tunnuslaulu soitettiin uuden lukuvuoden kunniaksi, tuli itku kurkkuun kun ensimmaista kertaa kuulin sen paattareissa. :)
Torstaina oli kello 23.30 taas isompi maanjaristys. Jos lehdista luette, ei kuolonuhreja ollut kuin kolme, mutta kylla se pelastytti. Sen takia en nukkunut kyseisena yona kuin nelja tuntia. Ja viimeyona nakojaan paikkasin sen nukkumalla 13 tuntia. :) Niin. Torstaina oli 7.4 M kokoinen (en ostaa sanoa sita hienoa sanaa Richelin asteikko oli paljon helpompi sanoa :D) maanjaristys, jaristyskohta oli Sendaissa ja ihan rannikkolla. Tsunami oli, mutta ei yhta tuhoisa. Ja tuhoalueelle kun iskee tsunami, niin mita siina enaa on tuhoamista. Sahkot menivat poikki monessa osassa Honshuuta, ja yksi ihminen kuoli siihen, kun hengityslaite pimahti. Toinen kuulema loytyi tajuttomana, ja kuoli myohemmin. Loukkaantuneita on sata. Ainiin! Ja kun isoin jaristys oli, Hokkaidolla kuoli yksi ihminen, sen takia, koska vesi tulvi eraan nukkuvan potilaan huoneeseen ja vetta oli juuri niin paljon, etta han hukkui.
Jalkijaristykset jatkuu viela parisen kuukautta, ja isoimmat voi olla 8 M luokkaa. Tietenkin ihmiset eivat enaa ota niin leppoisasti maanjaristyksia, ja jokainen, joka maanalla tuntuu, on ihan syyta katsoa televisiosta, onko omalla kohdalla kaikki hyvin. Toinen tiedotusvaline joka ilmoittaa vaarasta maanjaristyksien, televisioiden ja radioiden lisaksi on kuulutukset. Siis jokaisessa kaupungissa on pylvaita, joissa on torvet ja niista kuuluu kuulutuksia. Aluksi tuntui pohkolta ja ajattelin etta on vain jaanyt sotien jalilta nuo kuulutusjutut, mutta nyt ymmarran taysin, miksi niiden pitaa olla siella. Samoista pontoista kuuluu kylla ihan tyhjanpaivaista soopaa, Poroto-jarven alueella ainumusiikkia, keskustassa ihmemusiikkia, ja valilla jotain kunnan omia pikku tiedotuksia yms. Lisaksi talviaikaan kello nelja ja kesaaikaan kello 6 illalla kuuluu juuri ennen pimean tuloa tietty musiikki. Luulen, etta kyseinen laulu on Shiraoin oma tunnussavel tai Hokkaidon oma tunnussavel, olen huomannut, etta tunnussavelia on jokaisella koululla ja milla vain, niin voi hyvin myos olla kunnallakin. Sitten yksi hupsu juttu, paattareissa soitetaan kansallislaulu. Suomessahan ei tulisi kuuloonkaan. Rotarikokouksissakin aluksi soitetaan Japanin kansallislaulu ja sen jalkeen Rotareiden tunnussavel. Ja rotarit paitsi mina laulavat saestyksen mukana. Toinen hauska tapa on, etta sen jalkeen juhlitaan sen kuun syntymapaivasankaria (kayn kokouksissa kerran kuussa) ja joskus synttarisankareita on 5, joskus yksi. Taman kaupungin rotareita taitaa olla 30 henkiloa, kaikkia ei siina rotarikokouksessa nay, missa mina kayn. Juhlien aikaan rotareita kylla riittaa, ja en tieda, tunnen kaikki ulkonaolta mutten nimelta. Mulla on tosi huono nimimuisti.
Ainiin! Piti kertoa hullaannuksestani, japanilaisesta teesta, macchasta, jota nakee myos mm. jaateloiden ja pirteloiden ja ties minka muiden makuina. Pidan siita myos ihan teena, ja juon sita suurinpiirtein kerran tai pari viikossa teeseremoniakerhossa. :) Ai, suomeksi nuo nayttaa kirjottavan matcha, ja juu, se lausutaan enemman matcha kuin maccha.
Loysin suomalaisen kaupan, josta voi ostaa matchan tarvikkeet ja itse matchaa. Jos haluatte kokeilla. Matchan tarvikkeet on aika kalliita, ja valttamattomia ovat matchaan tarvittava vispila, ehka bambulusikka (matchaa tehdessa sita laitetaan yksi taysi lusikka, eli ihan kukkuroilleen, ja yksi puolikas) ja ehka matcha kulho. samanlaisia voi kylla olla omastakin takaa (loytyy kohdasta Astiat -> Matcha ja Mate (mate on Etela-Amerikkalainen tee)). Itse tee loytyy kohdasta TEE -> Vihrea tee -> ja loytyy teista kaikista viimeisena (sivu 2). Hintaluokka on aika kallis, ja setin osto voi olla siina 50 euron luokkaa, kun itse voin samat tarvikkeet (okei laatuerotkin saattaa olla erit) ostaa halvimmillaan alle 10 eurolla. Sori <3
nettisivun osoite:
http://www.mandragora.fi/index.php
Viela matchan vispaamisesta, matchaa ei vispata samanlailla kuin taikinaa, vaan vispiliikkeet tapahtuu ranteesta. Itse en osaa kovin kummemmin. Vispata pitaa niin kauan, etta matchaan muodostuu vaahtoa, ihan kunnolla jokapuolelle, ja lopuksi pitaa vispilla (rituaaleista) piirtaa hiragana no-merkki (の）.
Jos kokeilette, laittakaa toki kommenttia matchasta, mita tykkaatte, oliko hankala valmistaa jne :)) Tosi mielenkiintoista olisi kuulla. Ja varoituksena, ettei matcha maistu miltaan tavalliselta teelta, ja teeseremonian matchaan ei laiteta sokeria eika maitoa eika mitaan mita teehen voisi laittaa. :) Tosin, variaatioita matcha jaatelosta ja pirtelosta on, voi toki kokeilla jos uskaltaa :DD Tosi hyvaa se on jaatelon kanssa. Matchan maku on janna. Sanotaanko etten voi kuvailla, koska se oli taysin uusi maku minulle, ja se on minusta todella hyvaa! Tosin, jotkut ei tykkaa ja jotkut tykkaavat. :) Esimerkiksi hostsiskoni tykkaa itse teesta, mutta jaateloa ei voi sietaa. Mina taas aina olen se, joka kysyy "onko matchan makuista?"
Tuossa on video kun menin Sapporoon, kuvassa on Chitosen kaupunkia. Taustalla ihme.... Japanin juna aania.
Lisaan tuon yhden videon vaan kun tuo lataa niin kamalan hitaasti, ois ollu viela pikkunen video mutta menee hermot, oon jo kirjottanu toista tuntia kun kuvien kanssa saa aina painia
Ensikerralla nahdaan :)
20.- 21.3. Meilla oli lasketteluleiri Rotarin vaihtareiden, ex-vaihtareiden ja tulevien vaihtareiden kanssa. Jos joku tulee tanne ensivuonna, ja tiedan etta tulee, koska Eniwasta lahtee vaihto-oppilas Suomeen, (eli jos saat tiedon, etta Hokkaidoon menet Rotarien kautta, paaset Eniwaan, joka on lyhyen matkan paasta Sapporosta, おめでとう、onnea!) niin paaset maaliskuussa ilmaiselle lasketteluleirille. Oli tosi hauskaa, en tykanny laskettelusta, kun pitkan ajan jalkeen varusteet hinkkas niin paljon, etta pystyin laskemaan vaan yhden maen, ja puolessa valissa sita aloin melkeen itkemaan sita kipua, joka jaloista lahti. Not nice. EHka ensvuoden vaihtaria (lupaan etta tulee :)) onnistaa paremmin!
Seura oli tosi mukavaa, ja hengailin paaasiassa japanilaisten kanssa, koska meita vaihtareita oli jaljella enaa 3, mina, Kaela (Kanada) ja Kim (Australia). Tosin Kim lahti sen leirin jalkeen kotia, silla Australian kaikki vaihtarit joutui poistumaan Japanista. Kim lahti Saksaan, silla se ei ehtinyt olla Japanissa kuin alle 3 kuukautta, suoraan sanoen aika arsyttava juttu. Jos mina oisin joutunut lahtemaan, niin ois ollu sentaan takana 6 kuukautta. Tosin, oisin varmaan kysynyt etta onko mahdollista menna loppuvaihdoksi jonnekkin Euroopan maahan. Lahella ja halvempaa :) Mutta koska tilanne Japanissa ei enaa ole paha, jaan todennakoisesti loppuvuodeksi. Suomen Rotarin vaihtareista on enaa kaksi Japanissa, toinen on Osakassa, eli good luck for me. Ja minahan halusin Tokioon, nyt kylla kumoan tuon jutun taydellisesti.
Hieman kuvia kyseiselta hiihtoleirilta, en voi laittaa kuvia muista vaihtareista, tiedattehan te tekijanoikeuslait, mutta jos kavereita satutte olemaan FBssa, siella kylla on, silla kys. kaverit on FBssa myos. :)
 |
| Nuilla hisseilla matkustettiin :) Sopoja! |
 |
| 山eli suomeksi vuori :) Fuji vuori tuo ei ole :) |
Torstaina oli kello 23.30 taas isompi maanjaristys. Jos lehdista luette, ei kuolonuhreja ollut kuin kolme, mutta kylla se pelastytti. Sen takia en nukkunut kyseisena yona kuin nelja tuntia. Ja viimeyona nakojaan paikkasin sen nukkumalla 13 tuntia. :) Niin. Torstaina oli 7.4 M kokoinen (en ostaa sanoa sita hienoa sanaa Richelin asteikko oli paljon helpompi sanoa :D) maanjaristys, jaristyskohta oli Sendaissa ja ihan rannikkolla. Tsunami oli, mutta ei yhta tuhoisa. Ja tuhoalueelle kun iskee tsunami, niin mita siina enaa on tuhoamista. Sahkot menivat poikki monessa osassa Honshuuta, ja yksi ihminen kuoli siihen, kun hengityslaite pimahti. Toinen kuulema loytyi tajuttomana, ja kuoli myohemmin. Loukkaantuneita on sata. Ainiin! Ja kun isoin jaristys oli, Hokkaidolla kuoli yksi ihminen, sen takia, koska vesi tulvi eraan nukkuvan potilaan huoneeseen ja vetta oli juuri niin paljon, etta han hukkui.
Jalkijaristykset jatkuu viela parisen kuukautta, ja isoimmat voi olla 8 M luokkaa. Tietenkin ihmiset eivat enaa ota niin leppoisasti maanjaristyksia, ja jokainen, joka maanalla tuntuu, on ihan syyta katsoa televisiosta, onko omalla kohdalla kaikki hyvin. Toinen tiedotusvaline joka ilmoittaa vaarasta maanjaristyksien, televisioiden ja radioiden lisaksi on kuulutukset. Siis jokaisessa kaupungissa on pylvaita, joissa on torvet ja niista kuuluu kuulutuksia. Aluksi tuntui pohkolta ja ajattelin etta on vain jaanyt sotien jalilta nuo kuulutusjutut, mutta nyt ymmarran taysin, miksi niiden pitaa olla siella. Samoista pontoista kuuluu kylla ihan tyhjanpaivaista soopaa, Poroto-jarven alueella ainumusiikkia, keskustassa ihmemusiikkia, ja valilla jotain kunnan omia pikku tiedotuksia yms. Lisaksi talviaikaan kello nelja ja kesaaikaan kello 6 illalla kuuluu juuri ennen pimean tuloa tietty musiikki. Luulen, etta kyseinen laulu on Shiraoin oma tunnussavel tai Hokkaidon oma tunnussavel, olen huomannut, etta tunnussavelia on jokaisella koululla ja milla vain, niin voi hyvin myos olla kunnallakin. Sitten yksi hupsu juttu, paattareissa soitetaan kansallislaulu. Suomessahan ei tulisi kuuloonkaan. Rotarikokouksissakin aluksi soitetaan Japanin kansallislaulu ja sen jalkeen Rotareiden tunnussavel. Ja rotarit paitsi mina laulavat saestyksen mukana. Toinen hauska tapa on, etta sen jalkeen juhlitaan sen kuun syntymapaivasankaria (kayn kokouksissa kerran kuussa) ja joskus synttarisankareita on 5, joskus yksi. Taman kaupungin rotareita taitaa olla 30 henkiloa, kaikkia ei siina rotarikokouksessa nay, missa mina kayn. Juhlien aikaan rotareita kylla riittaa, ja en tieda, tunnen kaikki ulkonaolta mutten nimelta. Mulla on tosi huono nimimuisti.
Ainiin! Piti kertoa hullaannuksestani, japanilaisesta teesta, macchasta, jota nakee myos mm. jaateloiden ja pirteloiden ja ties minka muiden makuina. Pidan siita myos ihan teena, ja juon sita suurinpiirtein kerran tai pari viikossa teeseremoniakerhossa. :) Ai, suomeksi nuo nayttaa kirjottavan matcha, ja juu, se lausutaan enemman matcha kuin maccha.
 |
| Oikealla matcha teeta. Kuva C: Thejas, lisenssi |
 |
| Matcha pafe NAM! Jaateloannos siis! :) Kuva C: nekonomania, lisenssi |
nettisivun osoite:
http://www.mandragora.fi/index.php
Eli jos olet kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista, tama matcha on yksi MUST. Teeseremonia on monimutkikas, itsekin osaan vain perusteet, mutta Suomessa samaa on mahdotonta pitaa, joten yrittakaa parhaanne.
Viela matchan vispaamisesta, matchaa ei vispata samanlailla kuin taikinaa, vaan vispiliikkeet tapahtuu ranteesta. Itse en osaa kovin kummemmin. Vispata pitaa niin kauan, etta matchaan muodostuu vaahtoa, ihan kunnolla jokapuolelle, ja lopuksi pitaa vispilla (rituaaleista) piirtaa hiragana no-merkki (の）.
Jos kokeilette, laittakaa toki kommenttia matchasta, mita tykkaatte, oliko hankala valmistaa jne :)) Tosi mielenkiintoista olisi kuulla. Ja varoituksena, ettei matcha maistu miltaan tavalliselta teelta, ja teeseremonian matchaan ei laiteta sokeria eika maitoa eika mitaan mita teehen voisi laittaa. :) Tosin, variaatioita matcha jaatelosta ja pirtelosta on, voi toki kokeilla jos uskaltaa :DD Tosi hyvaa se on jaatelon kanssa. Matchan maku on janna. Sanotaanko etten voi kuvailla, koska se oli taysin uusi maku minulle, ja se on minusta todella hyvaa! Tosin, jotkut ei tykkaa ja jotkut tykkaavat. :) Esimerkiksi hostsiskoni tykkaa itse teesta, mutta jaateloa ei voi sietaa. Mina taas aina olen se, joka kysyy "onko matchan makuista?"
Lopuksi viela random kuvia Shiraoi citysta ja pari videoa, jos saan ladattua :D
Tuossa on video kun menin Sapporoon, kuvassa on Chitosen kaupunkia. Taustalla ihme.... Japanin juna aania.
Lisaan tuon yhden videon vaan kun tuo lataa niin kamalan hitaasti, ois ollu viela pikkunen video mutta menee hermot, oon jo kirjottanu toista tuntia kun kuvien kanssa saa aina painia
 |
| Loysin kaupasta vanhan Conanin uudelleen julkaisun :) Oli ihan kivaa harjoitusta. :) |
 |
| Mun kotikatu on kylla kaikkea jannaa taynna.. |
Jassoo, video sitten ei toimikaan valttamatta. On tama reilu taa blogi, ehka se nayttaa jonkin osan tuosta videosta, ehka ei. :S
Lopuksi aloitan tan paivan biisi jutun, jonka oon monessa blogissa nahny. Erityissaantona on, etta kaikki musiikki pitaa olla tanavuonna kuullut JAPANILAISTA MUSIIKKIA, eli ehdoton favourite ei valttamatta ole, mutta yritetaan. :)
Lopuksi aloitan tan paivan biisi jutun, jonka oon monessa blogissa nahny. Erityissaantona on, etta kaikki musiikki pitaa olla tanavuonna kuullut JAPANILAISTA MUSIIKKIA, eli ehdoton favourite ei valttamatta ole, mutta yritetaan. :)
Day 01 - Your favorite song
嵐（Arashi) - Troublemaker , en loytanyt parempaa videota, Troublemaker alkaa 1:50. :) Taman ma taisin kuulla ekaa kertaa karaokessa, mutta mun perhe on oikea arashifani, niin tuota kuulee aina valilla. :) Ma tykkaan ehka tasta biisista eniten Arashilta. :) Huomautus etta televisiossa liveissa naytetaan aina sanat. Yleensa tavallisissa ohjelmissakin saattaa olla japaniksi tekstitykset alla :) Aiba on mun suosikki (videossa pitka paita paalla), se naytaa naamasta valilla niin identtisesti Gacktilta. :D Kuvissa ei nayta, mutta televisiossa...
Tosi hankala ettia Arashin biiseja youtubesta..
Day 02 - Your least favorite song
Day 03 - A song that makes you happy
Day 04 - A song that makes you sad
Day 05 - A song that reminds you of someone
Day 06 - A song that reminds you of somewhere
Day 07 - A song that reminds you of a certain event
Day 08 - A song that you know all the words to
Day 09 - A song that you can dance to
Day 10 - A song that makes you fall asleep
Day 11 - A song from your favorite band
Day 12 - A song from a band you hate
Day 13 - A song that is a guilty pleasure
Day 14 - A song that no one would expect you to love
Day 15 - A song that describes you
Day 16 - A song that you used to love but now hate
Day 17 - A song that you hear often on the radio
Day 18 - A song that you wish you heard on the radio
Day 19 - A song from your favorite album
Day 20 - A song that you listen to when you’re angry
Day 21 - A song that you listen to when you’re happy
Day 22 - A song that you listen to when you’re sad
Day 23 - A song that you want to play at your wedding
Day 24 - A song that you want to play at your funeral
Day 25 - A song that makes you laugh
Day 26 - A song that you can play on an instrument
Day 27 - A song that you wish you could play
Day 28 - A song that makes you feel guilty
Day 29 - A song from your childhood
Day 30 - Your favorite song at this time last year
Ensikerralla nahdaan :)
lauantai 26. maaliskuuta 2011
春休み
Hei!
Sori, koulupostaus viipyy. Tajusin vaan et just siita viikosta lahtien, jolloin oisin tehy niin koulu oli taynna vaan erikoista pikkujuttua. Ei mitaan opiskelua vaan kesaloman alkamismeiningit. Itellahan on nyt kevatloma menossa, ja jatkuu pariviikkoa eteenpain.
Yot on ruvennu mulle kamalaksi. Tuo luonnonkatastrofi jatti mulle sen verran traumoja, etta uneksin tsunamista ja maanjaristyksesta. Miten se eroaa perussuomalaisen tsunamiuneen, suomalainen kun heraa niin voi pyyhasta helpotuksesta etta se oli vaan unta. Taalla nyt kuitenkaan koskaan ei voi sanoa, ettei tsunamia tai maanjaristysta tapahtuis. Mutta tosiasiassahan ihmisia varoitetaan tsunamista, niin kuuluttamalla kuin etta maanjaristyksella. Mutta silti, ahdistaa ihan kamalasti oisin. Milloin se hellittaa, sita en tieda. Ehka parin kuukauden jalkeen kun jalkijaristysten vaara on ohi. Kovin suurtahan ei enaa kamalasti odoteta, mutta kuitenkin, se, etta Hokkaidolla ei tunnu juuri ollenkaan maanjaristyksen toissa perjantain jalkeen, tuntuu hyvin oudolta.
Niin kuin meita olisi odottamassa jattipotti, niin kuin Hiroshimassakin aluksi ajateltiin sodan aikana etta onpa hyva kun ei pommituskoneet tanne iske ja sitten tulikin kunnon jysays.
Tosin sodat ja luonnonvoimat ovat kaksi eriasiaa.
Sotia voi ennaltaehkaista, luonnonvoimia ei.
Tosin luonnonvoimat varoittavat lahestyvasta vaarasta.
Ehka maanjaristys ei varoita, mutta sita vastaan voi viela aika tehokkaasti suojautua.
Mutta ihan kivoissa ja rauhallisissa tunnelmissa on mennyt. Illalla ahdistaa, pimeys jotenkin antaa mielikuvitukselle vallan. Samoin yksinolo. Aina minua tuollaiset on ahdistanut, mutta harvoin niin etta olen joutunut tuntitolkulla odottamaan etta rauhoitun.
Ei nyt joka yo iske tuollainen ahdistus, mutta valilla saattaa.
Dont worry about me. :)
Sori, koulupostaus viipyy. Tajusin vaan et just siita viikosta lahtien, jolloin oisin tehy niin koulu oli taynna vaan erikoista pikkujuttua. Ei mitaan opiskelua vaan kesaloman alkamismeiningit. Itellahan on nyt kevatloma menossa, ja jatkuu pariviikkoa eteenpain.
Yot on ruvennu mulle kamalaksi. Tuo luonnonkatastrofi jatti mulle sen verran traumoja, etta uneksin tsunamista ja maanjaristyksesta. Miten se eroaa perussuomalaisen tsunamiuneen, suomalainen kun heraa niin voi pyyhasta helpotuksesta etta se oli vaan unta. Taalla nyt kuitenkaan koskaan ei voi sanoa, ettei tsunamia tai maanjaristysta tapahtuis. Mutta tosiasiassahan ihmisia varoitetaan tsunamista, niin kuuluttamalla kuin etta maanjaristyksella. Mutta silti, ahdistaa ihan kamalasti oisin. Milloin se hellittaa, sita en tieda. Ehka parin kuukauden jalkeen kun jalkijaristysten vaara on ohi. Kovin suurtahan ei enaa kamalasti odoteta, mutta kuitenkin, se, etta Hokkaidolla ei tunnu juuri ollenkaan maanjaristyksen toissa perjantain jalkeen, tuntuu hyvin oudolta.
Niin kuin meita olisi odottamassa jattipotti, niin kuin Hiroshimassakin aluksi ajateltiin sodan aikana etta onpa hyva kun ei pommituskoneet tanne iske ja sitten tulikin kunnon jysays.
Tosin sodat ja luonnonvoimat ovat kaksi eriasiaa.
Sotia voi ennaltaehkaista, luonnonvoimia ei.
Tosin luonnonvoimat varoittavat lahestyvasta vaarasta.
Ehka maanjaristys ei varoita, mutta sita vastaan voi viela aika tehokkaasti suojautua.
Mutta ihan kivoissa ja rauhallisissa tunnelmissa on mennyt. Illalla ahdistaa, pimeys jotenkin antaa mielikuvitukselle vallan. Samoin yksinolo. Aina minua tuollaiset on ahdistanut, mutta harvoin niin etta olen joutunut tuntitolkulla odottamaan etta rauhoitun.
Ei nyt joka yo iske tuollainen ahdistus, mutta valilla saattaa.
Dont worry about me. :)
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Paiva ennen paluuta kouluun
Heippa. Eilen oli tosi rauhallista, kaytiin Tomakomaissa ostoksilla ja katottiin Toy Story 3. Tanaan luulin etta helpottuisi olo, mutta heti kun aukasin iltasanomien sivut niin alko ahistaa taas.
Se sivusto pitais kieltaa lailla, en jaksa enaa tata pelottelua.
Tosiasiassa en usko etta kovin pahaa vaikutusta Shiraoin alueelle ei tule vaikka isompi jalkijaristys tulisi. Kaikki jaristykset on kartan mukaan ollut aina Ita-Japanissa, juuri pahimman jaristyksen lahella, kun taas lahin on ollut ehka Aomorissa. Tosin en ole tuntenut yhtaan jaristysta perjantain jalkeen. Ainakaan sellaista, joka olisi tullut vahvistettuna televisiossa seuraavaksi.
Huomenna mennaan kouluunja uskon silloin viimestaan unohtavani kaikki hassakka ainakin toistaiseksi. Nyt tiedan ainakin, mita teen jos jaristys tulee, mulla ei ollut perjantain jaristyksessa aavistustakaan etta oli tsunamivaroituspaalla kun vasta tunti jaristyksen jalkeen. Hokkaidolla on tosin rauhallista, joka lohduttaa aika paljon.
Tanaan on ollut perus laiska kotipaiva. Koulua ei ole, koska uudet opiskelijat ovat tenttimassa. Kahden viikon paasta alkaa ensinnakin formulat ja toiseksi kevatloma. Kevatloman jalkeen siirryn koulunrakennuksen kerroksista yhta alemmaksi ja aloitan kolmannen luokan. Hupsulta tuntuu, Suomeen palattuani saan kayda toisen ja kolmannen luokan kokonaan alusta. Tuli tassa mieleen etta kun keskusteltiin ulkomaalaisen ystavani kanssa mun opiskelusta ja sanoin, etta joudun kaymaan kakkosluokan uusiksi, niin se kysyi, etta "mita sina sitten Japanissa opiskelet?".
Aika hyva, silla monethan luulee etta mina olen koulun osalta oppinut jotain uutta. En oikeastaan. Osasyyna se, etta kieli ei taitu minulta samanlailla kun englannin kielisessa maassa taittuisi, joten opetuksesta ehka talla hetkella ymmarran hurjat 50% mita sanotaan. Tosin harvoin edes kuuntelen. Toiseksi, miksi en opi japanilaisessa koulussani mitaan uutta on siksi, etta tama koulu on huonoimmille oppilaille tarkoitettu ja asiat ovat samoja kuin ylaasteella on kayty. Esimerkiksi matematiikka on niin lapsellisen helppoa ja yleensa oppilaalta ei vaadita kuin vastaus, x=jotain, eika mitaan lauseketta ole.
Lupaan ottaa huomenna kameran mukaan kouluun ja tehda koulu postauksen, jossa kerron perus koulupaivasta tarkemmin.
Tosin, nyt on englannin tunneilla vain elokuvan katsomista jne, silla ei ole enaa talle vuosikurssille mita opiskella.
Mutta kertoilen kuulumisiani aina valilla, nyt kun tietokoneen kayttokaan ei ole mikaan ongelma enaa.
Se sivusto pitais kieltaa lailla, en jaksa enaa tata pelottelua.
Tosiasiassa en usko etta kovin pahaa vaikutusta Shiraoin alueelle ei tule vaikka isompi jalkijaristys tulisi. Kaikki jaristykset on kartan mukaan ollut aina Ita-Japanissa, juuri pahimman jaristyksen lahella, kun taas lahin on ollut ehka Aomorissa. Tosin en ole tuntenut yhtaan jaristysta perjantain jalkeen. Ainakaan sellaista, joka olisi tullut vahvistettuna televisiossa seuraavaksi.
Huomenna mennaan kouluunja uskon silloin viimestaan unohtavani kaikki hassakka ainakin toistaiseksi. Nyt tiedan ainakin, mita teen jos jaristys tulee, mulla ei ollut perjantain jaristyksessa aavistustakaan etta oli tsunamivaroituspaalla kun vasta tunti jaristyksen jalkeen. Hokkaidolla on tosin rauhallista, joka lohduttaa aika paljon.
Tanaan on ollut perus laiska kotipaiva. Koulua ei ole, koska uudet opiskelijat ovat tenttimassa. Kahden viikon paasta alkaa ensinnakin formulat ja toiseksi kevatloma. Kevatloman jalkeen siirryn koulunrakennuksen kerroksista yhta alemmaksi ja aloitan kolmannen luokan. Hupsulta tuntuu, Suomeen palattuani saan kayda toisen ja kolmannen luokan kokonaan alusta. Tuli tassa mieleen etta kun keskusteltiin ulkomaalaisen ystavani kanssa mun opiskelusta ja sanoin, etta joudun kaymaan kakkosluokan uusiksi, niin se kysyi, etta "mita sina sitten Japanissa opiskelet?".
Aika hyva, silla monethan luulee etta mina olen koulun osalta oppinut jotain uutta. En oikeastaan. Osasyyna se, etta kieli ei taitu minulta samanlailla kun englannin kielisessa maassa taittuisi, joten opetuksesta ehka talla hetkella ymmarran hurjat 50% mita sanotaan. Tosin harvoin edes kuuntelen. Toiseksi, miksi en opi japanilaisessa koulussani mitaan uutta on siksi, etta tama koulu on huonoimmille oppilaille tarkoitettu ja asiat ovat samoja kuin ylaasteella on kayty. Esimerkiksi matematiikka on niin lapsellisen helppoa ja yleensa oppilaalta ei vaadita kuin vastaus, x=jotain, eika mitaan lauseketta ole.
Lupaan ottaa huomenna kameran mukaan kouluun ja tehda koulu postauksen, jossa kerron perus koulupaivasta tarkemmin.
Tosin, nyt on englannin tunneilla vain elokuvan katsomista jne, silla ei ole enaa talle vuosikurssille mita opiskella.
Mutta kertoilen kuulumisiani aina valilla, nyt kun tietokoneen kayttokaan ei ole mikaan ongelma enaa.
lauantai 12. maaliskuuta 2011
luonnonkatastrofi
Heippa. Varmaan kaikki jo tiedattekin, etta tanaan aion puhua eilisesta maanjaristyksesta ja siita seuranneesta tsunamista. Tiedan, etta moni toivoo koulusta kirjoituksia, mutta talla hetkella en oikein osaa ajatella mitaan muuta.
Hokkaidolla on suurimmaksi osaksi kaikki kunnossa. Kasittaakseni etelaosissa on vahan huonommin asiat, mutta taalla ainakin mitaan ulkoisesti ei nay, etta eilen olisi katastrofi ollut. Puhelin toimii, netti toimii. Televisiossa on kaksi kanavaa taynna uutisointia, muut kanavat toimii normaalisti.
No, kerronpa sitten eilisesta. Se ei sinansa ollut erityisen hurja, saikahdin vahan vain.
Eilen siis kahdentoista maissa menin juna-aseman lahella olevaan rakennukseen, jossa on kerran kuussa japanin opetus. Opiskelun puolivalissa sanoin opettajalle, etta hei, tunnetko, kohta tulee maanjaristys, maanjaristyshan, ainakin pienempi, suurimmista ei oo kokemusta onneksi, alkaa pienina varahtelyina, mita yleensa japanilaiset ei huomaa, mutta mina olen aina ekana sanomassa heiheiheii.
No sammutettiin lammitin ja laitettiin ovi auki, jotain turvallisuus syita ja odoteltiin. Jaristys oli ehka hieman tavallista suurempi, jaloilla piti hieman jo tasapainoitella. Ensimmaisen isantaperheeni omistuksessa oleva elainsairaala on ihan vastapaata opiskelupaikkaani, joten sielta ihmiset tulivat ulos ihmettelemaan. Ihmeteltiin etta olipa tavallista pidempi, ja ensimmainen hostaitini sitten tuli ja sanoi etta isompi maanjaristys on ollut Honshuulla. Eipa me tajuttu huolestua sen kummemmin, jaristyksen jalkeen oli kaksi todella heikkoa jaristysta. Meidan alueelle ei kuulunut keskusradion (tai mika se on, kaduilla pylvaissa on torveja joista kuuluu aania valilla) aani, jossa kehotettiin menemaan tsunamivaroituksen takia turvallisiin paikkoihin. Kuuntelin, etta aanta kuuluu, mutta ehka se onkin juna-asemalta kantautuvat kuulutusaanet. Opiskeltiin loppuun ja oltiin lahdossa niin kouluni opettaja tuli vastaan ja sanoi etta Eve akkia autoon, heitetaan sut kotiin, Honshuulla on ollut tosi iso maanjaristys ja Sendai on tuusannuuskana. Tuli siina sellanen epauskonen, hieman paniikin oloinen olo, mullahan on tosi kliseiset kuvat maanjaristyksista, ja kuvittelin etta nyt iskee 30 metrinen aalto Shiraoihin. Minun japanin yksityisopettaja sitten noukattiin rautatieasemalta ja pari kouluni opiskelijaa, jotka olivat jaaneet "loukkuun" Shiraoihin rautateiden ollessa suljettuina. Minut heitettiin kotiin ja kuulin etta japanin opettaja, joka tuli joka kuukausi Sapporon suunnasta, oli vasta myohaan illalla paassyt kotiinsa. Tosi huono tuuri oli hanella, etta mentiin paattamaan tunti siksi paivaksi.
Muista vaihtareista en paljoa ole kuullut, mutta uutisista luin etta vaihtarit ovat suurimmaksi osaksi eri alueilla. Tokion alueella toki on vaihtareita, mutta paljon on myos Etela-Japanissa, Osakassa ja Nagoyassa, joissa ollaan ihan kunnossa.
Mulla on kaikki hyvin, mutta tunnen olevani hieman masentunut. Harmittaa kaikki ja haluan ahmia kaikkea informaatiota, mita pystyn lukemaan ja nakemaan. Ruoka ei kamalasti maistu, ei unikaan, eika mikaan huvitus. Kyllapa se tasta viela menee, toivon vain etta kaikki on ihan okei.
Kuolleita on paljon. Ja en voi edes ajatella miten isoa vahinkoa Sendain kokoisessa paikassa on sattunut. Kun aikaa on maanjaristyksen ja tsunamin valilla todella vahan, eika mitaan ole ehditty tehda.
Voi poloinen Japani, aina siella sattuu kaikenlaista vahinkoa.
Hokkaidolla on suurimmaksi osaksi kaikki kunnossa. Kasittaakseni etelaosissa on vahan huonommin asiat, mutta taalla ainakin mitaan ulkoisesti ei nay, etta eilen olisi katastrofi ollut. Puhelin toimii, netti toimii. Televisiossa on kaksi kanavaa taynna uutisointia, muut kanavat toimii normaalisti.
No, kerronpa sitten eilisesta. Se ei sinansa ollut erityisen hurja, saikahdin vahan vain.
Eilen siis kahdentoista maissa menin juna-aseman lahella olevaan rakennukseen, jossa on kerran kuussa japanin opetus. Opiskelun puolivalissa sanoin opettajalle, etta hei, tunnetko, kohta tulee maanjaristys, maanjaristyshan, ainakin pienempi, suurimmista ei oo kokemusta onneksi, alkaa pienina varahtelyina, mita yleensa japanilaiset ei huomaa, mutta mina olen aina ekana sanomassa heiheiheii.
No sammutettiin lammitin ja laitettiin ovi auki, jotain turvallisuus syita ja odoteltiin. Jaristys oli ehka hieman tavallista suurempi, jaloilla piti hieman jo tasapainoitella. Ensimmaisen isantaperheeni omistuksessa oleva elainsairaala on ihan vastapaata opiskelupaikkaani, joten sielta ihmiset tulivat ulos ihmettelemaan. Ihmeteltiin etta olipa tavallista pidempi, ja ensimmainen hostaitini sitten tuli ja sanoi etta isompi maanjaristys on ollut Honshuulla. Eipa me tajuttu huolestua sen kummemmin, jaristyksen jalkeen oli kaksi todella heikkoa jaristysta. Meidan alueelle ei kuulunut keskusradion (tai mika se on, kaduilla pylvaissa on torveja joista kuuluu aania valilla) aani, jossa kehotettiin menemaan tsunamivaroituksen takia turvallisiin paikkoihin. Kuuntelin, etta aanta kuuluu, mutta ehka se onkin juna-asemalta kantautuvat kuulutusaanet. Opiskeltiin loppuun ja oltiin lahdossa niin kouluni opettaja tuli vastaan ja sanoi etta Eve akkia autoon, heitetaan sut kotiin, Honshuulla on ollut tosi iso maanjaristys ja Sendai on tuusannuuskana. Tuli siina sellanen epauskonen, hieman paniikin oloinen olo, mullahan on tosi kliseiset kuvat maanjaristyksista, ja kuvittelin etta nyt iskee 30 metrinen aalto Shiraoihin. Minun japanin yksityisopettaja sitten noukattiin rautatieasemalta ja pari kouluni opiskelijaa, jotka olivat jaaneet "loukkuun" Shiraoihin rautateiden ollessa suljettuina. Minut heitettiin kotiin ja kuulin etta japanin opettaja, joka tuli joka kuukausi Sapporon suunnasta, oli vasta myohaan illalla paassyt kotiinsa. Tosi huono tuuri oli hanella, etta mentiin paattamaan tunti siksi paivaksi.
Muista vaihtareista en paljoa ole kuullut, mutta uutisista luin etta vaihtarit ovat suurimmaksi osaksi eri alueilla. Tokion alueella toki on vaihtareita, mutta paljon on myos Etela-Japanissa, Osakassa ja Nagoyassa, joissa ollaan ihan kunnossa.
Mulla on kaikki hyvin, mutta tunnen olevani hieman masentunut. Harmittaa kaikki ja haluan ahmia kaikkea informaatiota, mita pystyn lukemaan ja nakemaan. Ruoka ei kamalasti maistu, ei unikaan, eika mikaan huvitus. Kyllapa se tasta viela menee, toivon vain etta kaikki on ihan okei.
Kuolleita on paljon. Ja en voi edes ajatella miten isoa vahinkoa Sendain kokoisessa paikassa on sattunut. Kun aikaa on maanjaristyksen ja tsunamin valilla todella vahan, eika mitaan ole ehditty tehda.
Voi poloinen Japani, aina siella sattuu kaikenlaista vahinkoa.
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Long time no see
Moikka. Ja anteeksi. Taas tulee tallanen anteeksi kun en ole kirjoitellut postaus syyna on etta nettiin en ole paassyt. Hinkua on ollut kirjoitella mutta minkas teet.
Milloinkohan viimeksi olen kirjoittanut, varmaan tammi-helmikuussa. No, aloitetaanpas sitten
Vaihdoin tosiaan helmikuun 19. paiva perhetta. Perhe on iso, vanhemmat, mummo ja sisaria nelja kappaletta. Vanhin, Serina, on jnuuri aloittanut lukion ja nuorin, Honoko, taas on kuukauden ikainen. Hupaisaa kylla, parhaiten viihdyn ala-asteikaisen tyton Ririkan ja yla-asteen seitsemannella luokalla olevan Airin kanssa. Isa on myos todella mukava, yleensa kiireinen, mutta naen kouluaamuisin ja sunnuntaisin hanta. Olen tykannyt hanesta todella paljon siksi, koska tama tietaa FORMULAT. Voi sita onnea! Voi sita onnea!! Olen aina ollut ihan hullaantunut jos joku tietaa jotakin edes formuloista (siis itsehan olen kamala expertti joooooo, en ole, mutta kiinnostusta riittaayhtapaljon kuin ala-asteikaista hevosista.) ja minun luokan pojat teki hienon ja hienon piirrustuksen Alonsosta ja Kobayashista, taytyy joskus nayttaa. :)
Helmikuussa kavin International Nightissa, Sapporossa, jossa oli paljon suomalaisia. Itseasiassa teemana oli Suomen koulut ja pohdittiin aika paljon, miksi Suomen koulut ovat olleet niin hyvin arvostettuja. Tai on kai ne edelleenkin hyvia, ainakin monin kerroin parempia kuin japanilainen koulusysteemi, sen voin sanoa! Harmittaa tosi paljon, etta yksityiset koulut Japanissa on huipputasoa ja valtion koulut pohjasakkaa suoraan sanoen. Olen valtion koulussa, ja tiedan tasantarkkaan, mitka on minun kouluni puutteet, ja jotka haluaisin muuttaa, mutta ei nyt Roomaakaan paivassa rakennettu (Kiikalta kiitos ilkeasta sananlaskusta, joka alko arsyttamaan niin paljon etta jai mieleen <3)
Mitas muuta. Samalla kaytiin 雪まつりssa, Sapporossa, ja uskonpa etta jotkut ovat jopa kuulleet tasta tapahtumasta. Odotin kylla suurempaa, suoraan sanottuna, mutta olihan se nattia. Monesti olen juuri nahtavyyksien kanssa pettynyt, kun ei ne niin hienoja olekaan (Hiroshiman rauhanpuistoa lukuunottamatta, mutta eihan se ole hieno, se oli kaameata. :)) kuin kuvittelin. Yleensa pienet arkiset jutut enemman ihmetyttaa kuin temppelit ja buddhapatsaat, jotka on suoraan sanottuna etta kun yhden on nahnyt, on nahnyt kaikki. Perheenvaihdot, uuden holmoilta tuntuvat jutut on taas sita joka ihmetyttaa. Mutta mitaan varsinaista shokkia en ole huomannut.
Tulipa tassa mieleen, etta kerran olin ystavani uudessa hienossa talossa (rahaa oli satsattu huh huh) ja menin vessaan, saikahdin tavattomasti kun avasin vessan oven niin vessan pontto aukaisee itsestaan ponton ...luukun? Onko se luukku? (KANSI!!) No kuitenkin, saikahdin kamalasti sita, melkein kiljuin.
Kysymys lukijoille: Onko minun Suomen kieleni muuttunut mihin suuntaan? Kun teksteja lukee (elkaa syyttako pilkkuvirheista ym), kuulostaako joku sellaselta ulkomaalaisen suomelta? (Oli muuten kamalan hankala muodostaa ulkomaalaisen suomi = ei-natiivipuhujan, ei-syntynyt-suomessa... MIKA SE SANA ON??)
Ja jos vaihdosta on pitempia kysymyksia, toivoisin etta lahettaisitte tahan sahkopostiosoitteeseen viestin, siita saa helpoiten minut kiinni: pikkuzupont123@softbank.ne.jp
Mulla tulee jatkossakin olemaan hankaluuksia netin kanssa mutta pyrin kerran viikossa taas alkamaan seuraamaan Facebookia, sahkoposteja ja blogeja. :) たいへん。 Rankka on elama.
Ah, ja jos olette menossa japaniin vaihtoon ja ostatte puhelimen, pieni vinkki: Yleensa tyokaluista loytyy englanti-japani sanakirja, joka on toki pieni, mutta on kateva silloin talloin. Jos televisiosta huomaa tutun sanan jonka muistaa muttei tieda merkitysta, helpointa kattoa siita! Oon oppinut PALJON sanastoa tuon sanakirjan avulla, vaikka se onkin vahan huono.
Japanissa on nyt kevat, tosin nyt on takatalvi. Tanaan kolmosluokkalaiset paasivat autuaaseen vapauteen ja minun tuli ikava. Juuri kun ehti sanoa monille, hyvin tarkeille ihmisille, ah, pitkasta aikaa, olikin aika sanoa sayonara, ei tietoakaan milloin, jos koskaan, seuraavan kerran niita ihania ihmisia nakee.
Vaihtovuodella on huononsakin puolensa, se oli tiedossa, mutta mitaan ei ymmarra vasta kun aika koittaa, jos silloinkaan.
Joskus heraan aamuun ja tajuan ei hitsit, olen Japanissa, olen ollut 6 kuukautta Japanissa, lahden pian!
Tykkaan asua taalla, ei enaa kamalasti ole ikava Suomeen, mutta silti paluu maistuu yhta makealta ajatuksissa kuin lahtokin maistui. Mutta karvas sivumaku tassa toisessa ajatuksessa onkin.
Yksi lahtee, yksi tulee tilalle.
Milloinkohan viimeksi olen kirjoittanut, varmaan tammi-helmikuussa. No, aloitetaanpas sitten
Vaihdoin tosiaan helmikuun 19. paiva perhetta. Perhe on iso, vanhemmat, mummo ja sisaria nelja kappaletta. Vanhin, Serina, on jnuuri aloittanut lukion ja nuorin, Honoko, taas on kuukauden ikainen. Hupaisaa kylla, parhaiten viihdyn ala-asteikaisen tyton Ririkan ja yla-asteen seitsemannella luokalla olevan Airin kanssa. Isa on myos todella mukava, yleensa kiireinen, mutta naen kouluaamuisin ja sunnuntaisin hanta. Olen tykannyt hanesta todella paljon siksi, koska tama tietaa FORMULAT. Voi sita onnea! Voi sita onnea!! Olen aina ollut ihan hullaantunut jos joku tietaa jotakin edes formuloista (siis itsehan olen kamala expertti joooooo, en ole, mutta kiinnostusta riittaayhtapaljon kuin ala-asteikaista hevosista.) ja minun luokan pojat teki hienon ja hienon piirrustuksen Alonsosta ja Kobayashista, taytyy joskus nayttaa. :)
Helmikuussa kavin International Nightissa, Sapporossa, jossa oli paljon suomalaisia. Itseasiassa teemana oli Suomen koulut ja pohdittiin aika paljon, miksi Suomen koulut ovat olleet niin hyvin arvostettuja. Tai on kai ne edelleenkin hyvia, ainakin monin kerroin parempia kuin japanilainen koulusysteemi, sen voin sanoa! Harmittaa tosi paljon, etta yksityiset koulut Japanissa on huipputasoa ja valtion koulut pohjasakkaa suoraan sanoen. Olen valtion koulussa, ja tiedan tasantarkkaan, mitka on minun kouluni puutteet, ja jotka haluaisin muuttaa, mutta ei nyt Roomaakaan paivassa rakennettu (Kiikalta kiitos ilkeasta sananlaskusta, joka alko arsyttamaan niin paljon etta jai mieleen <3)
Mitas muuta. Samalla kaytiin 雪まつりssa, Sapporossa, ja uskonpa etta jotkut ovat jopa kuulleet tasta tapahtumasta. Odotin kylla suurempaa, suoraan sanottuna, mutta olihan se nattia. Monesti olen juuri nahtavyyksien kanssa pettynyt, kun ei ne niin hienoja olekaan (Hiroshiman rauhanpuistoa lukuunottamatta, mutta eihan se ole hieno, se oli kaameata. :)) kuin kuvittelin. Yleensa pienet arkiset jutut enemman ihmetyttaa kuin temppelit ja buddhapatsaat, jotka on suoraan sanottuna etta kun yhden on nahnyt, on nahnyt kaikki. Perheenvaihdot, uuden holmoilta tuntuvat jutut on taas sita joka ihmetyttaa. Mutta mitaan varsinaista shokkia en ole huomannut.
Tulipa tassa mieleen, etta kerran olin ystavani uudessa hienossa talossa (rahaa oli satsattu huh huh) ja menin vessaan, saikahdin tavattomasti kun avasin vessan oven niin vessan pontto aukaisee itsestaan ponton ...luukun? Onko se luukku? (KANSI!!) No kuitenkin, saikahdin kamalasti sita, melkein kiljuin.
Kysymys lukijoille: Onko minun Suomen kieleni muuttunut mihin suuntaan? Kun teksteja lukee (elkaa syyttako pilkkuvirheista ym), kuulostaako joku sellaselta ulkomaalaisen suomelta? (Oli muuten kamalan hankala muodostaa ulkomaalaisen suomi = ei-natiivipuhujan, ei-syntynyt-suomessa... MIKA SE SANA ON??)
Ja jos vaihdosta on pitempia kysymyksia, toivoisin etta lahettaisitte tahan sahkopostiosoitteeseen viestin, siita saa helpoiten minut kiinni: pikkuzupont123@softbank.ne.jp
Mulla tulee jatkossakin olemaan hankaluuksia netin kanssa mutta pyrin kerran viikossa taas alkamaan seuraamaan Facebookia, sahkoposteja ja blogeja. :) たいへん。 Rankka on elama.
Ah, ja jos olette menossa japaniin vaihtoon ja ostatte puhelimen, pieni vinkki: Yleensa tyokaluista loytyy englanti-japani sanakirja, joka on toki pieni, mutta on kateva silloin talloin. Jos televisiosta huomaa tutun sanan jonka muistaa muttei tieda merkitysta, helpointa kattoa siita! Oon oppinut PALJON sanastoa tuon sanakirjan avulla, vaikka se onkin vahan huono.
Japanissa on nyt kevat, tosin nyt on takatalvi. Tanaan kolmosluokkalaiset paasivat autuaaseen vapauteen ja minun tuli ikava. Juuri kun ehti sanoa monille, hyvin tarkeille ihmisille, ah, pitkasta aikaa, olikin aika sanoa sayonara, ei tietoakaan milloin, jos koskaan, seuraavan kerran niita ihania ihmisia nakee.
Vaihtovuodella on huononsakin puolensa, se oli tiedossa, mutta mitaan ei ymmarra vasta kun aika koittaa, jos silloinkaan.
Joskus heraan aamuun ja tajuan ei hitsit, olen Japanissa, olen ollut 6 kuukautta Japanissa, lahden pian!
Tykkaan asua taalla, ei enaa kamalasti ole ikava Suomeen, mutta silti paluu maistuu yhta makealta ajatuksissa kuin lahtokin maistui. Mutta karvas sivumaku tassa toisessa ajatuksessa onkin.
Yksi lahtee, yksi tulee tilalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)