Flunssassa ollaan helou. Sama flunssa taitaa olla mikä vaivasi minua aluksi heinäkuun alussa ja sitten elokuun alussa. En tajua ollenkaan mikä mulla on vastustuskyvyssä, tavallisesti vaikka mikä olis niin en sairastu. Ja nyt oon tämän vuoden aikana ollut sairas jo neljättä kertaa! Varmaan se sikapiikki aiheutti tämän, alko jotenki epäilyttää heti. Kun tosiaan, sikapiikin otin tossa marraskuussa ja senpä jälkeen näitä sairauksia on ollut.
Syksy on tosissaan saapunut ja tänään kamalan yskimisyön jälkeen heräsin huoneeseen joka oli suurinpiirtein jäässä, vaikka asteita oli 15. Japanilaisista taloista oon kuullut että siellä ei samanlailla oo yhtälämpösiä taloja kun Suomessa, mutta luulis Hokkaidolla olevan eri asia. Takassa oli kuitenkin aamulla tuli ja vessassa oli istuimen lämmitin päällä! Että näitä vessahärveleitä, kaikkea ne keksii!
Mutta kommentin pyynnöstä käsittelen tänään tarkemmin luokkaretkeäni, joka ajoittuu muistaakseni ajalle 23.10. - 28.10. Luokkaretken kohteena ovat Osaka, Nara, Kioto, Hiroshima ja Tokio
Ensimmäisenä päivänä suunnitelman mukaan mennään aamusta kouluun ja sieltä bussilla Chitosen lentokentälle, josta lennetään Osakaan. Osakassa piipahdetaan jonkin verran ja yöksi jäädään muistaakseni Kiotoon tai Naraan. Kiotolle oli kuitenkin annettu aikaa kierrellä kaupunkia kello 8:30 - 18:30. Kolmantena päivänä menemme Hiroshimaan ja illalla menemme Tokioon, jossa vietämme aikaa kaupunkia kierrellen ja Disney-landissa olellen. Siitäpä tarkemmin ajankohtaisina hetkinä!
Luokkaretkellä pitää olla koulupuvut yllä, paitsi hotelleissa ja Disney-landissa saa olla vapaamuotoiset vaatteet. Luokka on jaettu 6 eri ryhmään, jotka kiertelevät omin päin kaupunkia. Minun ryhmään kuuluu kuviskerholaisia ja pari hieman tuntematonta tyyppiä. Mutta Fu-chanin ja Sayaka-chanin muistan ainakin meidän ryhmästä!
Huomenna mennään katsomaan matsureja ja kyllä, tällä kertaa otan kameran mukaan!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Japani. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Japani. Näytä kaikki tekstit
lauantai 25. syyskuuta 2010
perjantai 24. syyskuuta 2010
Elämää syksyisessä tuulessa
Helou everybody! Anteeksi taaskaan ei tuu kuvapostausta oon niin törkeen laiska hakemaan tuota kameraa tuolta. Ei sillä että siellä uusia kuvia olis ku siitä minun yukatasta... (ehhehe!)
Tiistaina kello 18:30 oli minulla siis Rotary-juhlat. Mullahan ei ollu mitään tietoa että se on MINUN TERVETULIASJUHLANI, ja alko epäilyttää että nää ei oo tavanomaiset Rotary-pippalot kun liikunnanopettava Takeda-sensei astu sisään ja kailotti "Evee! Konbanwa!!" Olin siinä vaiheessa sillä meinigillä, että häh, onko seki rotari (blondi-Eve). Mutta sitten tulikin englanninopettaja Tanaka-sensei ja sitten vielä koulusta pari tärkeetä henkilöä niin alko valkenea. Lopulta tajusin että hei näähän on mun pippalot, kun katsoin seinällä olevaa kylttiä jossa luki suurinpiirtein että "Eveliina Niemisen juhlat". Jepjep. Kiva ku mullekki kertoitte. (Kyllä otoosan oikeastaan kertoi, mutta en tajunnut sitä ollenkaan..)
Juhlissa tapasin sitten kaikki hostperheeni, ja seuraavaksi menen ehkä marraskuussa Miiko-sanille asumaan, jolla on kaksi tytärtä, Kaho-chan ja Mana-chan. Kyllä, kyseessä on sama Kaho-chan jonka kanssa kävin purikurassa. Tunnen tämän perheen jo todella hyvin joten ei tunnu ollenkaan pahalta mennä okaasanin hyvälle kaverille seuraavaksi! Sen jälkeen, helmikuussa, on vuoro mennä erääseen perheeseen, jonka tunnen myös aika hyvin. Isän näin kylläkin ensimmäistä kertaa elämässäni ja pienimmän host-siskoni. Perheeseen siis kuuluu kolme hostsiskoa, äiti ja isä ja äiti odottaa lasta. Kauhean nuoripari ei ole kyseessä sillä vanhin on 15-vuotias ja nuorin 8-vuotias. Viimeinen perheeni on Rotary klubini presidenttini perhe, johon kuuluu isän ja äidin lisäksi kaksi poikaa, 17-vuotias ja 15-vuotias. Isän ja äitin tunnen rotarien kautta todella hyvin, mutta pojat näin ensimmäistä kertaa. Nuorempi poika oli kamalan ujo, niinkuin Kekkekin oli aluksi, mutta vanhempi poika oli tosi mukava ja osottautui pokemon-faniksi. :D Minustakin on tullut uuspokemonfani, kun täällä suhtaudutaan niin erilailla asioihin kuin kotosuomessa. Minun on suurinpiirtein pakko katsoa jotakin animea, ja helpostihan mielenkiintoiseksi tulee nämä jotka entuudestaan tietää: Pokemon, One Piece, Conan..
Juhlissa pidin puheen ja opettajani ja perheeni pitivät puheet ja sain kukkia (I love them!) lahjaksi! Hyvä muistisääntö on että jos et tiedä mitä Evelle ostaa lahjaksi, osta kukkia tai suklaata. :)
Keskiviikkona taas juostiin 3 kilometriä liikunnassa ja muuten ei tapahtunut oikeastaan mitään sen kummempaa. Koulupäivinä suurimmaksi osaksi teen japanin tehtäviä ja opiskelen itsekseni, sillä noin puolista tunneista en yleensä ymmärrä mitään. Maailman historiaa (pääasiassa kyllä maantietoa tähän asti) seuraan silloin tällöin jos ymmärrän asiat. Englannin tunnit seuraan. Englantia meillä on kolme erinlaista kurssia, yksi kurssi on Fujii-sensein pitämä, jossa opiskellaan yleisesti englantia sieltä täältä. Tanaka-sensei opettaa pääasiassa englanninpuhekursseja ja tunnilla yllätys yllätys, äännetään paljon. Takahashi-sensei pitää myös englantia, käsittääkseni keskitytään kielioppiin. Päivässä englantia on maksimiltaan ja yleisimmillään 2 tuntia. Japanilaisten englanninääntämyskin on vähän erinlaisempaa, ei nyt ihan täydellisen omituisen kuuloista, mutta th-äänne on aivan omituinen. Kun kysytään syntymäpäivääni, yleensä kuulee että se on jokin baarshdei. Aluksi tulikin aina väärin käsityksiä, mutta nyt alan ymmärtämään tätä juttua. Think- sanakin äänetään shinkiksi. Muuten ehkä olisi helppo ymmärtää japanilaisten th-äänettä, mutta japanilaiset ääntää sh:n niin terävästi että (melkein vain s kun puhuvat englantia), monesikin tulee mietittyä että mitäpä ne oikein tahtoo minulta. :)
Tosrtaina oli vapaapäivä, ja käytiin okaasanin kanssa ruokakaupassa. Siellä sitten pysähdyttiin välillä juttelemaan Seikan kavereiden kanssa, kun ne olivat tietenkin kuulleet minusta. Muutenkin kaikki koko kylästä tuntuu tietävän minut, ja minä unohdan sekunnissa kaiken, mutta jos ne sattuu tulemaan juttelemaan tai tervetimään, tervehdin ja juttelen ihan mielelläni, mikäs siinä.
Tänään juostiin viimeisen kerran 3 km, ja olen ihan tyytyväinen suoritukseeni, paransinkin vielä ja oli tosi hyvä fiilis juosta. :) Toki toki en koko lenkkiä juossut mutta ei kukaan näytä juoksevan. Minulla on ihan mahtava juoksukaverikin, kunto on sillä ihan samaa luokkaa, mutta se tahtoo jäädä hännille aina kun lähden spurttaamaan kuin hullu kun koulu häämöttää näköpiirissä. Meillä siis juoksulenkki ei ole sitä urheilukentän ainiaista pyörittämistä, vaan juostaan sellainen ripakka lenkki kaupungin laitamilla. Paljon parempi systeemi tuo, sillä urheilukentällä minulla tahtoo aina juostessa kadota motivaatio ja olo on kuin raviradalla. Paljon mukavempaa on juosta teitä pitkin ja miettiä tarkoin mistä kohdin juoksee ja missä on hengähdystauko ja missä taas lähdetään juoksemaan. Eikä Takeda-senseikään jää juoksematta vaan tänään lähti kärkipäästä ja taisi tullakkin ensimmäisenä, sen verran kovakuntoinen kaveri että eeiii kyllä mitään mahdollisuuksia pärjätä. :D (Siis toki vertaan luokan parhaimpiin juoksioihin, itse oon se keskitason tallustaja) Tosi kannustava liikkaopettaja muutenkin, sillä ekalla kerralla kun juostiin niin meni autolla hitaasti sen lenkin ja huuteli ikkunasta "Hyvä hyvä juoskaa juoskaa tsemppiää!" Sitten mun kohalla kuuluu tää niin monesti japanilaisten suusta kuultu: "EVE FIGHT!!" Tosi hyvä fiilis jää aina joka tunnilta vaikka tänäänkin tulin niin harmistuneena tunnille että vitsit, pitäiskö keksiä joku tekosyy ettei tarttis juosta. Mutta heti juoksun jälkeen kyll tietää et ei vitsit, kyllä kannatti!
Viikonloppuja luvassa, sunnuntaina on taas matsureita (festivaaleja) joita saa käydä with Shiraoi R.C. katsomassa. :) Mm. Kekken koulun festivaalit. Ensiviikolla on koulussa liikuntapäivät keskiviikkona ja torstaina ja perjantana yllätys yllätys: vapaa päivä!
Lukujärjestyksistä en koskaan voi sanoa pitkälle tähtäimelle sillä meillä on aina yhdelle viikolle lukkarit. Mutta toisaalta joka päivä on koulua kello 8.20 - 15.30 näin suurpiirteisesti. Paljon on luokanvalvojien ja luokan omaa aikaa, tunnit oikeasti alkaa 9:00 ja loppuu 15:00, mutta aluksi ja lopuksi pitää jutella luokanvalvojien kanssa kaikenlaista. Maanantaisin ja torstaisin oon sitten kuviskerhossa, jossa saa kuulema olla niin pitkään ku haluaa, mutta mä alan pakkailee kamoja viideltä. Yleensä nälkä ajaa kotia. Ruokatauko on koulussa tosi myöhään, kello 12:30, ja loppuu kello 13:15. En oo yhtään tottunu niin pitkään aikaan ja törröttelen jo siinä 12:45 lähtövalmiina.
Suomi opettaa syömään nopeasti.
Tiistaina kello 18:30 oli minulla siis Rotary-juhlat. Mullahan ei ollu mitään tietoa että se on MINUN TERVETULIASJUHLANI, ja alko epäilyttää että nää ei oo tavanomaiset Rotary-pippalot kun liikunnanopettava Takeda-sensei astu sisään ja kailotti "Evee! Konbanwa!!" Olin siinä vaiheessa sillä meinigillä, että häh, onko seki rotari (blondi-Eve). Mutta sitten tulikin englanninopettaja Tanaka-sensei ja sitten vielä koulusta pari tärkeetä henkilöä niin alko valkenea. Lopulta tajusin että hei näähän on mun pippalot, kun katsoin seinällä olevaa kylttiä jossa luki suurinpiirtein että "Eveliina Niemisen juhlat". Jepjep. Kiva ku mullekki kertoitte. (Kyllä otoosan oikeastaan kertoi, mutta en tajunnut sitä ollenkaan..)
Juhlissa tapasin sitten kaikki hostperheeni, ja seuraavaksi menen ehkä marraskuussa Miiko-sanille asumaan, jolla on kaksi tytärtä, Kaho-chan ja Mana-chan. Kyllä, kyseessä on sama Kaho-chan jonka kanssa kävin purikurassa. Tunnen tämän perheen jo todella hyvin joten ei tunnu ollenkaan pahalta mennä okaasanin hyvälle kaverille seuraavaksi! Sen jälkeen, helmikuussa, on vuoro mennä erääseen perheeseen, jonka tunnen myös aika hyvin. Isän näin kylläkin ensimmäistä kertaa elämässäni ja pienimmän host-siskoni. Perheeseen siis kuuluu kolme hostsiskoa, äiti ja isä ja äiti odottaa lasta. Kauhean nuoripari ei ole kyseessä sillä vanhin on 15-vuotias ja nuorin 8-vuotias. Viimeinen perheeni on Rotary klubini presidenttini perhe, johon kuuluu isän ja äidin lisäksi kaksi poikaa, 17-vuotias ja 15-vuotias. Isän ja äitin tunnen rotarien kautta todella hyvin, mutta pojat näin ensimmäistä kertaa. Nuorempi poika oli kamalan ujo, niinkuin Kekkekin oli aluksi, mutta vanhempi poika oli tosi mukava ja osottautui pokemon-faniksi. :D Minustakin on tullut uuspokemonfani, kun täällä suhtaudutaan niin erilailla asioihin kuin kotosuomessa. Minun on suurinpiirtein pakko katsoa jotakin animea, ja helpostihan mielenkiintoiseksi tulee nämä jotka entuudestaan tietää: Pokemon, One Piece, Conan..
Juhlissa pidin puheen ja opettajani ja perheeni pitivät puheet ja sain kukkia (I love them!) lahjaksi! Hyvä muistisääntö on että jos et tiedä mitä Evelle ostaa lahjaksi, osta kukkia tai suklaata. :)
Keskiviikkona taas juostiin 3 kilometriä liikunnassa ja muuten ei tapahtunut oikeastaan mitään sen kummempaa. Koulupäivinä suurimmaksi osaksi teen japanin tehtäviä ja opiskelen itsekseni, sillä noin puolista tunneista en yleensä ymmärrä mitään. Maailman historiaa (pääasiassa kyllä maantietoa tähän asti) seuraan silloin tällöin jos ymmärrän asiat. Englannin tunnit seuraan. Englantia meillä on kolme erinlaista kurssia, yksi kurssi on Fujii-sensein pitämä, jossa opiskellaan yleisesti englantia sieltä täältä. Tanaka-sensei opettaa pääasiassa englanninpuhekursseja ja tunnilla yllätys yllätys, äännetään paljon. Takahashi-sensei pitää myös englantia, käsittääkseni keskitytään kielioppiin. Päivässä englantia on maksimiltaan ja yleisimmillään 2 tuntia. Japanilaisten englanninääntämyskin on vähän erinlaisempaa, ei nyt ihan täydellisen omituisen kuuloista, mutta th-äänne on aivan omituinen. Kun kysytään syntymäpäivääni, yleensä kuulee että se on jokin baarshdei. Aluksi tulikin aina väärin käsityksiä, mutta nyt alan ymmärtämään tätä juttua. Think- sanakin äänetään shinkiksi. Muuten ehkä olisi helppo ymmärtää japanilaisten th-äänettä, mutta japanilaiset ääntää sh:n niin terävästi että (melkein vain s kun puhuvat englantia), monesikin tulee mietittyä että mitäpä ne oikein tahtoo minulta. :)
Tosrtaina oli vapaapäivä, ja käytiin okaasanin kanssa ruokakaupassa. Siellä sitten pysähdyttiin välillä juttelemaan Seikan kavereiden kanssa, kun ne olivat tietenkin kuulleet minusta. Muutenkin kaikki koko kylästä tuntuu tietävän minut, ja minä unohdan sekunnissa kaiken, mutta jos ne sattuu tulemaan juttelemaan tai tervetimään, tervehdin ja juttelen ihan mielelläni, mikäs siinä.
Tänään juostiin viimeisen kerran 3 km, ja olen ihan tyytyväinen suoritukseeni, paransinkin vielä ja oli tosi hyvä fiilis juosta. :) Toki toki en koko lenkkiä juossut mutta ei kukaan näytä juoksevan. Minulla on ihan mahtava juoksukaverikin, kunto on sillä ihan samaa luokkaa, mutta se tahtoo jäädä hännille aina kun lähden spurttaamaan kuin hullu kun koulu häämöttää näköpiirissä. Meillä siis juoksulenkki ei ole sitä urheilukentän ainiaista pyörittämistä, vaan juostaan sellainen ripakka lenkki kaupungin laitamilla. Paljon parempi systeemi tuo, sillä urheilukentällä minulla tahtoo aina juostessa kadota motivaatio ja olo on kuin raviradalla. Paljon mukavempaa on juosta teitä pitkin ja miettiä tarkoin mistä kohdin juoksee ja missä on hengähdystauko ja missä taas lähdetään juoksemaan. Eikä Takeda-senseikään jää juoksematta vaan tänään lähti kärkipäästä ja taisi tullakkin ensimmäisenä, sen verran kovakuntoinen kaveri että eeiii kyllä mitään mahdollisuuksia pärjätä. :D (Siis toki vertaan luokan parhaimpiin juoksioihin, itse oon se keskitason tallustaja) Tosi kannustava liikkaopettaja muutenkin, sillä ekalla kerralla kun juostiin niin meni autolla hitaasti sen lenkin ja huuteli ikkunasta "Hyvä hyvä juoskaa juoskaa tsemppiää!" Sitten mun kohalla kuuluu tää niin monesti japanilaisten suusta kuultu: "EVE FIGHT!!" Tosi hyvä fiilis jää aina joka tunnilta vaikka tänäänkin tulin niin harmistuneena tunnille että vitsit, pitäiskö keksiä joku tekosyy ettei tarttis juosta. Mutta heti juoksun jälkeen kyll tietää et ei vitsit, kyllä kannatti!
Viikonloppuja luvassa, sunnuntaina on taas matsureita (festivaaleja) joita saa käydä with Shiraoi R.C. katsomassa. :) Mm. Kekken koulun festivaalit. Ensiviikolla on koulussa liikuntapäivät keskiviikkona ja torstaina ja perjantana yllätys yllätys: vapaa päivä!
Lukujärjestyksistä en koskaan voi sanoa pitkälle tähtäimelle sillä meillä on aina yhdelle viikolle lukkarit. Mutta toisaalta joka päivä on koulua kello 8.20 - 15.30 näin suurpiirteisesti. Paljon on luokanvalvojien ja luokan omaa aikaa, tunnit oikeasti alkaa 9:00 ja loppuu 15:00, mutta aluksi ja lopuksi pitää jutella luokanvalvojien kanssa kaikenlaista. Maanantaisin ja torstaisin oon sitten kuviskerhossa, jossa saa kuulema olla niin pitkään ku haluaa, mutta mä alan pakkailee kamoja viideltä. Yleensä nälkä ajaa kotia. Ruokatauko on koulussa tosi myöhään, kello 12:30, ja loppuu kello 13:15. En oo yhtään tottunu niin pitkään aikaan ja törröttelen jo siinä 12:45 lähtövalmiina.
Suomi opettaa syömään nopeasti.
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Täällä ollaan!
Heippa teille kaikille! Näin lyhyesti siis täällä ollaan!
 |
| Nagoyan portti |
Lähdin siis kohti Japania kello 17.15 Helsinki-Vantaalta Finnairin koneelta. Matka kesti 10 tuntia, mutta oli paras ikinä! Lentokoneesta löytyi kaiken maailman viihdekeskukset ja matka taittui hyvin Simpsoneita katsellessa ja radiota kuunnellessa! :)
Saapuessani Nagoyaan törmäsin Nagoyan vaihtaria odottavia rotareita, jotka neuvoivat minulle, miten päästä Sapporoon. Lähtöselvityksen jälkeen tuli vastaan kauppoja, ja ostin matkakaveriksi 4 postikorttia, purkkaa, jonkun leivoksen ja kokista. (oli niin outoja kauppoja, etten oikein uskaltanut käydä ostamassa)
 |
| Nagoyan lentokentältä |
 |
| Leivos jonka ostin (about 1,5 e, aika iso oli ja olin sillee et oho onpa halpa. :D). Se oli paketoitu muovitaskuun ja muovi taskun jälkeen muovikelmuun. Tyypillistä japanilaista ylipaketoitia. :) |
 |
| Sapporoon portti |
Perheeni oli vastassa Sapporossa ja syötiin sitten ennen kuin lähdettiin kohti Shiraoita. Matkan varrella eksyttiin katsomaan karppeja (isoja ku mitäkin...) ja joutsenia ja käytiin jossain lintutähystyts paikassa (josta isä kyllä sanoi että se temppeli?!) . Oli tosi pitkä päivä ja torkahtelin autossa. Muutenkin koko matkan ajan (paitsi viimeyönä) näin ihmeellisiä unia, jossa mm. ajattelin ihan tosissani että mummo ja pappa ja Tiia saattaa minut Japaniin asti. Autossa torkahtellessani puoliunet olivat ihan omituisia, näin unta matkan varrella olevasta kaupasta yms, ja muistaakseni vielä silmät auki, ihan niinkuin horroksessa..
Mutta kotiin päästyäni isän ja äidin lisäksi tapasin pikkuveljeni Kekken, (äiti sanoi sitä Kekkeksi ja se oli entistä nolompana) joka on vielä tällähetkellä ujo 14-vuotias poika. Sainpahan jopa sanotuksi tänään hänelle että miten käytän tietokonetta. :)
Talo on iso, jossa on monia pikku huoneita, kaikissa en edes ole käynyt. Minun huoneeni on suhteessa pieni ja siinä on parveke, mutta en le uskaltanut vielä mennä parvekkeelle.
Talossa on kolme kissaa ja kaksi koiraa. Nimiä en muista muuta kuin kollikissa Mao, joka sähisee ja mouruaa minulle vaikka en olekkaan tehnyt mitään (haisen oudolta?) ja sekä muistan että oisen koiran nimi oli Kamui.Mao, Kekke ja Kamui.
Muuta en muistakaan.
Illalla sy:tiin sushia ja jotain hyvää keittoa. "Pikku juhlat", niin kuin isä sanoi. Illallisen jälkeen menin pesulle. Pienten ongelmakohtien jälkeen tajusin hyvin, miten asiat on. Tietenkin, samana iltana kylvin suuressa porekylpyammeessa. ;)
Tänään kävimme katsomassa toista perhettäni, joka on Shiraoi Rotariklubin presidentti. Hänellä on 4 poikaa, joista 2 asuu vielä kotona. Isä sanoi, että Kekke ja muut pojat ovat hiljaisia, koska ne ovat ujoja. Ei minusta Kekken kaverit kuulostaneet kovin hiljaisilta. :) Kohteliailta pikemminkin.
Lisäksi tänään otin passikuvat johonkin henkilökorttiin ja ostin uuden kameran ja mp3-soittimen. Nicee!! :)
Tänään on niin paljoa tapahtunut, että en edes muista kaikkea... Ainiin, isä sanoi, että tänään mentäisiin illalla kylpylään. Very nice! Siellä on kuulema saunojakin! <3
Lopuksi vielä jotain kuvia:
Tänään kävimme katsomassa toista perhettäni, joka on Shiraoi Rotariklubin presidentti. Hänellä on 4 poikaa, joista 2 asuu vielä kotona. Isä sanoi, että Kekke ja muut pojat ovat hiljaisia, koska ne ovat ujoja. Ei minusta Kekken kaverit kuulostaneet kovin hiljaisilta. :) Kohteliailta pikemminkin.
Lisäksi tänään otin passikuvat johonkin henkilökorttiin ja ostin uuden kameran ja mp3-soittimen. Nicee!! :)
Tänään on niin paljoa tapahtunut, että en edes muista kaikkea... Ainiin, isä sanoi, että tänään mentäisiin illalla kylpylään. Very nice! Siellä on kuulema saunojakin! <3
Lopuksi vielä jotain kuvia:
 |
Jouduin ostamaan uuden patterin lataajan ja kuten näkyy että japaniin lähtijälle adapteri! Täällä sen saa kyllä alle 200 jenillä (n. 2 euroa), eli kannattaa osto jättää siihen... Minulla nyt ei tule muutenkaan puhelinta käytettyä niin en itke laturiani... |
 |
| Kuva ikkunasta |
 |
| Huoneeni |
tiistai 1. kesäkuuta 2010
白老町 - Shiraoi Town
Ehdin ahmaista jo viime tekstistässäni, ettei guarantee formit koskaan tulisi. Ivallista kyllä, ja mukavaa tietenkin, nehän tulivat tässä tänään. Itse en ole nähnytkään papereita paljain silmin, koska en ole tänään kotona ja tulen vasta torstai iltana kotiin. :D
Äiti kuitenkin ilmoitti papereiden saapuneen ja tulen asumaan paikassa nimeltä Shiraoi Town (白老町), jossa on n. 20 000 asukasta, eli ei mikään suurkaupunki. Toisaalta, olen aina ollut maaseudun ystävä ja pikkukaupunkien kumartelija, vihaan liikennevaloja ja liikennesääntöjä, ja ne minua. Pikku käpykylässä asuttuani 4 vuotta (kyllä, puhun Pulkkilasta) meni minulla todellinen käsitys liikenteestä, kun Pulkkilassa asuessani pystyi huoletta vaikka keskellä tietä kävellä. Ei siitä nyt kamalasti autoja mennyt. Muutettuani pikkukaupunkiin minulla oli kamalaa häsläystä aluksi liikenteen kanssa. Ja nyt tässä on lopputulos: en pyöräile kaupungilla, ja säikähdän autoja kuin jänis. :D Shiraoi Townia voisi verrata kuitenkin kooltaan Raaheen, ja se on sen 6 000 ihmisellä isompi kuin oma paikkakuntani, Ylivieska.
Shiraoista sain kylläkin hyvin vähän käärittyä tietoja lyhyellä googlen haku reissulla. Sivustot pääasiassa japania, joten turvaudutaan hyvään ja käytännölliseen (pyh, naurattaa lukea niitä) google- kääntäjään. Sen ymmärsin että Shiraoilla on hyvin mielenkiintoinen, liekkö joku samurai- aiheinen, historia ja se on täynnä luonnonnähtävyyksiä. Mm. alueelta bongasin jonkun tulivuoren tekemän järven (en ymmärtänyt täysin :D?!), jonkun jännän museon, kansallispuistoa ja vesiputouksen. Taisi siellä olla myös vuori nimeltä Horohoro, jolle naurahdin hieman. ;) Myös bongasin oriaseman (Shadai Stallion Station), joka on jossain ihme saaressa, joka ilostuttaa minua hevosihmisenä. Olisipa siellä hevosharrastelijoita, eikä nuo orit tuolta oriasemalla näyttäneet pieneltä piskuiselta hokkaidonponilta. :) Schön !
Koulu alkaa vasta ah 22.8., joten lähtö saattaa veikkauksillani olla n. 7-2 päivää ennemmin. :)
Kesiä, 4 päivää enää! :D
Äiti kuitenkin ilmoitti papereiden saapuneen ja tulen asumaan paikassa nimeltä Shiraoi Town (白老町), jossa on n. 20 000 asukasta, eli ei mikään suurkaupunki. Toisaalta, olen aina ollut maaseudun ystävä ja pikkukaupunkien kumartelija, vihaan liikennevaloja ja liikennesääntöjä, ja ne minua. Pikku käpykylässä asuttuani 4 vuotta (kyllä, puhun Pulkkilasta) meni minulla todellinen käsitys liikenteestä, kun Pulkkilassa asuessani pystyi huoletta vaikka keskellä tietä kävellä. Ei siitä nyt kamalasti autoja mennyt. Muutettuani pikkukaupunkiin minulla oli kamalaa häsläystä aluksi liikenteen kanssa. Ja nyt tässä on lopputulos: en pyöräile kaupungilla, ja säikähdän autoja kuin jänis. :D Shiraoi Townia voisi verrata kuitenkin kooltaan Raaheen, ja se on sen 6 000 ihmisellä isompi kuin oma paikkakuntani, Ylivieska.
Shiraoista sain kylläkin hyvin vähän käärittyä tietoja lyhyellä googlen haku reissulla. Sivustot pääasiassa japania, joten turvaudutaan hyvään ja käytännölliseen (pyh, naurattaa lukea niitä) google- kääntäjään. Sen ymmärsin että Shiraoilla on hyvin mielenkiintoinen, liekkö joku samurai- aiheinen, historia ja se on täynnä luonnonnähtävyyksiä. Mm. alueelta bongasin jonkun tulivuoren tekemän järven (en ymmärtänyt täysin :D?!), jonkun jännän museon, kansallispuistoa ja vesiputouksen. Taisi siellä olla myös vuori nimeltä Horohoro, jolle naurahdin hieman. ;) Myös bongasin oriaseman (Shadai Stallion Station), joka on jossain ihme saaressa, joka ilostuttaa minua hevosihmisenä. Olisipa siellä hevosharrastelijoita, eikä nuo orit tuolta oriasemalla näyttäneet pieneltä piskuiselta hokkaidonponilta. :) Schön !
Koulu alkaa vasta ah 22.8., joten lähtö saattaa veikkauksillani olla n. 7-2 päivää ennemmin. :)
Kesiä, 4 päivää enää! :D
torstai 8. huhtikuuta 2010
Japanista
Lahteen lähdemme vajaan kolmen viikon päästä! En jaksaisi odottaa!
Ajattelin aikani kuluksi kertoa hieman Japanista, ja aion kertoa paikallisesta piiristäni / paikkakunnastani hieman myöhemmin! Toki, minulla oli tarkoitus ottaa jo Japani esille, mutta en ole muistanut. :D
Japani, 日本 (Nippon, Nihon)
Lyhyesti perusfaktoja
Pääkaupunki: Tokio (東京, Tookyoo), asukkaita 12,7 milj.
Pinta-ala: 377 835 km² (vähän suurempi Suomea)
Viralliset kielet: japani
Valtiomuoto: Perustuslaillinen monarkia
Keisari: Akihito
Pääministeri: Yukio Hatoyama
Valuutta: Jeni (¥)
Sijainnista & maantietoa
Japani on saarivaltio Itä-Aasian Tyynellä valtamerellä. Sen naapimaat ovat Venäjä, Kiina ja Korean tasavalta (Etelä-Korea). Japanin tärkeimmät saaret ovat Hokkaido, Honshu (pääsaari), Shikoku ja Kyushu. Noin 80 % Japanin pinta-alasta on vuoristoa ja metsää. Suurin osa asutkusesta sijoittuu alaville rannikkoalueille. Rannikkoa on yhteensä 29 751 kilometriä.
Japani sijaitsee tuliperäisellä ja maanjäristysherkällä alueella ja alueella on n. 160 tulivuorta, joista kolmasosa on aktiivisia. Japanissa on jatkuvasti pieniä maanjäristyksiä ja suurempia, tuhoisempia maanjäristyksiä useita kertoja vuosisadassa. Viimeisimmät vakavat maanjäristykset olivat Chuetsun maanjäristys vuonna 2004 ja Koben maanjäristys vuonna 1995. Japanissa on myös kuumia lähteitä, jotka ovat kehittyneet lomakohteiksi.
Ilmasto on pääosin lauhkeaa ja maassa on neljä vuoden aikaa (tai viisi, jos sadekausi lasketaan). Japanin ilmasto on hyvin kirjavaa, ja pohjoisosissa talvet ovat pitkiä ja lunta sataa runsaasti, kun taas eteläisimmissä osissa ilmasto on subtrooppinen. Talvet ovat kuivia ja kylmiä Siperiasta puhaltavan tuulen ansiosta. Kesät ovat taas kosteita ja Tyyneltä mereltä puhaltava tuuli tuo lämmintä ilmaa ja kosteutta. Myöhäiskesällä ja syksyn alussa esiintyy taifuuneja, jotka tuovat usein rankkasateita.
Uskonnoista
Japanissa voi olla vaikeaa erottaa uskonto rituaaleista tai taikauskonnoista, eikä uskonnolla ole erityisen suurta vaikutusta jokapäiväiseen elämään. Japanilaisista n. 84 % on shintolaisia että budhalaisia. Shintolaisuus on Japanille alkuperäinen polyteistinen luonnonuskonto ja se toimi valta uskontona 1800-luvulta toisen maailmansodan loppuun asti. Budhalaisuus saapui Japaniin 500-luvulla ja se on synkretistisessä suhteessa shintolaisuuteen. Esim. Suurinosa avioitumisista suoritetaan shintolaisin menoin, mutta hautajaiset ovat budhalaisia. Japanissa muita uskontoja ovat mm. taolaisuus ja kunfutselaisuus. Kristittyjä Japanissa on 0,7% väestöstä.
Koulutuksesta
Japanissa oppivelvollisuus kestää 9 vuotta (6-15 vuotiaat). Lähes kaikki opiskelijat jatkavat siitä kolmivuotiseen lukioon ja n. 75% lukiosta valmistuneista jatkavat kolmannen asteen oppilaitokseen. Japanin parhaiten menestyvimpiä yliopistoja ovat Tokion yliopisto ja Kioton yliopisto.
Lähde: Wikipedia
Välispiikki:
Olen fundeerannut rankasti ja päätin, että voisin sitten kun matkalle lähden niin kuvat laittaa slideshowina pyörimään. Minulla olisi tässä nyt esimerkki slideshow, joten laittakaa kommenttia tulemaan! Tekstiä tuohon ei mahdu kuin harmillisen vähän, mutta muutenhan tuo näyttää hyvältä vai mitä? Ja ei näytä vielä äät ja öötkään toimia, eli varautukaa ääkköstämättä jätettyyn tekstiin.
Mustia söherryksiä reunalla näyttää näkyvän kun Mozillalla lukee blogia, mutta Chromella ja IEllä toimii hyvin. Että ne, joilla ne mustat söherrykset näkyy: kärsikää vain, minä en aio muuttaa asiaa, sillä mozillan vika näyttää olevan. :D
Ajattelin aikani kuluksi kertoa hieman Japanista, ja aion kertoa paikallisesta piiristäni / paikkakunnastani hieman myöhemmin! Toki, minulla oli tarkoitus ottaa jo Japani esille, mutta en ole muistanut. :D
Japani, 日本 (Nippon, Nihon)
Lyhyesti perusfaktoja
Pääkaupunki: Tokio (東京, Tookyoo), asukkaita 12,7 milj.
Pinta-ala: 377 835 km² (vähän suurempi Suomea)
Viralliset kielet: japani
Valtiomuoto: Perustuslaillinen monarkia
Keisari: Akihito
Pääministeri: Yukio Hatoyama
Valuutta: Jeni (¥)
Sijainnista & maantietoa
Japani on saarivaltio Itä-Aasian Tyynellä valtamerellä. Sen naapimaat ovat Venäjä, Kiina ja Korean tasavalta (Etelä-Korea). Japanin tärkeimmät saaret ovat Hokkaido, Honshu (pääsaari), Shikoku ja Kyushu. Noin 80 % Japanin pinta-alasta on vuoristoa ja metsää. Suurin osa asutkusesta sijoittuu alaville rannikkoalueille. Rannikkoa on yhteensä 29 751 kilometriä.
Japani sijaitsee tuliperäisellä ja maanjäristysherkällä alueella ja alueella on n. 160 tulivuorta, joista kolmasosa on aktiivisia. Japanissa on jatkuvasti pieniä maanjäristyksiä ja suurempia, tuhoisempia maanjäristyksiä useita kertoja vuosisadassa. Viimeisimmät vakavat maanjäristykset olivat Chuetsun maanjäristys vuonna 2004 ja Koben maanjäristys vuonna 1995. Japanissa on myös kuumia lähteitä, jotka ovat kehittyneet lomakohteiksi.
Ilmasto on pääosin lauhkeaa ja maassa on neljä vuoden aikaa (tai viisi, jos sadekausi lasketaan). Japanin ilmasto on hyvin kirjavaa, ja pohjoisosissa talvet ovat pitkiä ja lunta sataa runsaasti, kun taas eteläisimmissä osissa ilmasto on subtrooppinen. Talvet ovat kuivia ja kylmiä Siperiasta puhaltavan tuulen ansiosta. Kesät ovat taas kosteita ja Tyyneltä mereltä puhaltava tuuli tuo lämmintä ilmaa ja kosteutta. Myöhäiskesällä ja syksyn alussa esiintyy taifuuneja, jotka tuovat usein rankkasateita.
Uskonnoista
Japanissa voi olla vaikeaa erottaa uskonto rituaaleista tai taikauskonnoista, eikä uskonnolla ole erityisen suurta vaikutusta jokapäiväiseen elämään. Japanilaisista n. 84 % on shintolaisia että budhalaisia. Shintolaisuus on Japanille alkuperäinen polyteistinen luonnonuskonto ja se toimi valta uskontona 1800-luvulta toisen maailmansodan loppuun asti. Budhalaisuus saapui Japaniin 500-luvulla ja se on synkretistisessä suhteessa shintolaisuuteen. Esim. Suurinosa avioitumisista suoritetaan shintolaisin menoin, mutta hautajaiset ovat budhalaisia. Japanissa muita uskontoja ovat mm. taolaisuus ja kunfutselaisuus. Kristittyjä Japanissa on 0,7% väestöstä.
Koulutuksesta
Japanissa oppivelvollisuus kestää 9 vuotta (6-15 vuotiaat). Lähes kaikki opiskelijat jatkavat siitä kolmivuotiseen lukioon ja n. 75% lukiosta valmistuneista jatkavat kolmannen asteen oppilaitokseen. Japanin parhaiten menestyvimpiä yliopistoja ovat Tokion yliopisto ja Kioton yliopisto.
Lähde: Wikipedia
Välispiikki:
Olen fundeerannut rankasti ja päätin, että voisin sitten kun matkalle lähden niin kuvat laittaa slideshowina pyörimään. Minulla olisi tässä nyt esimerkki slideshow, joten laittakaa kommenttia tulemaan! Tekstiä tuohon ei mahdu kuin harmillisen vähän, mutta muutenhan tuo näyttää hyvältä vai mitä? Ja ei näytä vielä äät ja öötkään toimia, eli varautukaa ääkköstämättä jätettyyn tekstiin.
Mustia söherryksiä reunalla näyttää näkyvän kun Mozillalla lukee blogia, mutta Chromella ja IEllä toimii hyvin. Että ne, joilla ne mustat söherrykset näkyy: kärsikää vain, minä en aio muuttaa asiaa, sillä mozillan vika näyttää olevan. :D
torstai 25. helmikuuta 2010
Odotusta..
Hieman jännittää totta puhuen kesällä alkavani taivallus kohti tuntemattomia. Olen nimittäin menossa ensi lukukaudeksi vuosivaihtoon Japaniin.
Minkä kautta?
Rotary-clubin kautta, hain Rotarille vuosivaihtoon viime syksynä. Aluksi piti kirjoittaa n. A4:sen kokoinen vapaamuotoinen hakemus kyseisen klubin vastuuhenkilölle (en todellakaan tiedä itse oikeaa nimeä, jos joku tietää, hän voi piipata minulle ja korjaan kömmähdykseni), jossa kerrotaan vapaamuotoisesti harrastuksista, matkakohteesta, minne haluaisi mennä, ja yleensäkin mahdollisimman paljon syitä, miksi haluaisi mennä. :) Itselläni ei sen kanssa kestänyt kovinkaan kauaa, n. tunnin, ja se lähti sujumaan, kun olin vauhtiin päässyt. Hakemukseen ei tarvinnut kirjoitella vielä mitään englanniksi. Osaat vain, mitä oikeasti osaat ja ole rehellinen. Näin minä uskoisin saavan hienon ja asiallisen hakupaperin.
Jos tai kun sinut sitten valitaan haastatteluihin, voin kertoa, ettei kyseessä ole mikään toimistokoppi ja pelottavia pukumiehiä istumassa toisessa päässä ja kyselemässä kysymyksiä (minä itse luulin niin). Itse asiassa menette haastattelijan / haastattelioiden kotiin, ja rupattelette kaikenlaista. On hyvä varautua puhumaan englantia ja kertomaan esim. tärkeitä asioita Suomesta, sillä rotarin kautta jos lähtee, niin saat tulevaisuudessa kohdemaassasi pitää ns. pienimuotoisia luentoja kotimaastasi ja etenkin siitä kunnasta, josta olet lähtöisin. Itse en voi sanoa omistavani minkäänlaista kokemusta näistä asioista, sillä en vielä ole päässyt niin pitkälle asti. Haastattelussa myös keskustellaan ns. ykkösvaihtoehtosi syitä, miksi haluat mennä sinne ja mitä edellytyksiä sinulla on sinne.
Seuraavaksi pääsetkin, kun tulee tieto siitä, että kyseinen klubi valitsee sinut edustajakseen vuosivaihtoon, paperitöihin. Valmistaudu isoon paperikasaan, joka pitää olla huolellisesti täytetty ja kuvia täynnä liimailtu. Vanhempiesi neuvoja on hyvä kuulla siinä vaiheessa, jonka ansioista voit myöhemmin kiittää heitä. Paperit pitää olla joulukuun loppuun mennessä postissa, joten turhiin viivyttelyihin ei kannata ruveta. Hakemuksessasi mm. pitää valita kolme kohdemaata ja kirjoittaa enintään 4 arkillista tekstiä esittäytymisestäsi englanniksi. Koko hakemus on muutenkin englannin kielinen. Jossain vaiheessa pitää myös täyttää netissä samankaltainen hakemus, jossa on kolme kohdemaata valittuna. Niitä ei saisi vaihtaa, niinkuin minä tein. :D Kuitenkin, jos olet erehtynyt vaihtamaan, voit odottaa puhelua, jossa kysellään sinun töppäystäsi. Tässä kohdassa sinun mielestäni pitäisi kertoa ihan vilpittömästi totuus, ettet tiennyt ettei sitä olisi saanut vaihtaa. Mielestäni muutenkin koko session aikana pitäisi olla täydellisen vilpitön, eikä keksiä tekastuja valheita.
Jossain vaiheessa, minulle itselleni helmikuun puolessavälissä, tulee teito, että minne olet päässyt. Itselläni lykästi, ja pääsin ensimmäiseen toivemaahani, Japaniin. Itselläni oli vielä lupa toivoa, minne päin Japania haluaisin mennä. Toivoin Tokion ja Nagoyan seutua, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että olen tyytyväinen, minne ikinä pääsenkin.
Marraskuussa minulle on luvassa Oulun piirin koulutus (6.3., kerron tarkemmin sitten mitä siellä tapahtui) ja Lahden kaikille pakollinen koulutus. (24.5. tai .4., en ole varma enää..) Muistaakseni vielä ennen kohdemaahan saapumista pidetään viikon koulutus. Entinen vaihtari kertoi, että hänen ollessaan USAssa vaihto-oppilaana, ensimmäinen viikko vietettiin New Yorkissa, jossa tutustuttiin paikalliseen kulttuuriin jne... Itselläni on jotenkin vahva tunne, että menemme ensimmäiseksi viikoksi Singaporeen, mutta siitä en oikeastaan edes vielä tiedä.
Miksi Rotary?
Rotaryn kautta on moniin kaupallisiin verrattuna hyvin turvallista ja suhteessa paljon halvempaa mennä. Kustannukset ovat n. 2000 euroa, joka kuulostaa varsin herkulliselta kaupallisten 10 000 euroon verrattuna. Rotarylla on vielä tämän lisäksi vuosikymmenten kokemus vaihdoista, ja erityisesti vuosivaihdoista. Näin ollen Rotary on kehittänyt vaihtoja kokoajan parempiin suuntiin ja entistä enemmän vaihtareille ystävällisimmäksi. :)
Ja miksi juuri Japaniin?
Myönnettäkööt, olen nuorempana ollut aika pahakin japanifriikki, kun ensimmäiset Dragon Ball- pokkarit ilmestyivät Suomessa vuonna 2004. Pienenä olin varsinainen pokémon- ja digimonfani ja muistan, että piirtelin hyvänä piirtäjänä paperipokemoneja läjäpäin yhdessä kesässä olessani syntymäkunnassani, Puolangalla, isovanhempien luona. Viitosluokalla olin pahimman sortin japanihullu, jolloin kaikki, jotka liittyi Japaniin oli siistiä. Muistan höpisseeni tökerösti luokkakavereilleni japania mukava osaavastikin, mutta jälkein päin kuin ajattelen, suurin osa höpinöistäni oli omituista siansaksaa. Kerran sainkin kuulla kunniani, kun eräs poika, joka osasi aika hyvin japania, lisäsi minut meseen, ja puhui minulle japania. Siinä sitten selittelin, että en ymmärtänyt hänen höpinöitään, ja hän tyytyikin opettamaan minua.
Nykyisin, en kauheana ole enää 1. luokan japanihullu, vaan pidän itseasiassa Japanin vaikutusta minuun niin itsestään selvyytenä, etten enää huomaa sitä. Jos kävelen kadulla, kukaan ei voi pysähtyä kadulle katsomaan että jahas, tämä on näitä japanihulluja (josta minua kyllä yhteen aikaan kiusattiin koulussa), vaan turisee että jahas, tuohan on ihan perus tyttö. Itseasiassa yleensä minut paljastaakin Last.fm- profiilini IRC-Gallerian alareunassa, että olen jonkin sortin kiinnostunut Japanista. Musiikkimakuna nimittäin on mm. GACKT, Malice Mizer, Kagrra,, HYDE ja paljon muita, mutta seassa myös muiden maiden laulajia, esimerkiksi costaricalainen Chelo ja espanjalainen Serranon Perheestä tuttu Michael Gurfi. Itseasiassa en häpeä yhtään musiikkimakuani, sillä olen ollut hieman aina pakon omaisesti massasta erottuvan haluinen. Oulussa ollessani n. 8-vuotias, päätin alkaa kannustamaan Tapparaa SM-liigassa, sillä olin lopen kyllästynyt Kärppien suosioon Oulussa. (Joka on mielestäni kyllä ihan oikeutettua.) Pidin päiväkirjaa, jossa piirtelin pilakuvia Kärppien logosta ja Tapparasta kauniita ja hienoja kuvia. Jälkeen päin tämä kuulostaa hieman naurettavalta ja lapselliselta, mutta lapsihan minä olenkin.
Aiheeseen takaisin. Japanin kulttuurissa minua yleensäkin kiinnostaa itse arkielämä. Minua ei juurikaan innoita kauheana Japanin historia (Hiroshiman pommitus on kyllä saanut minut hullaantumaan), eikä iän ikuiset seremoniat ja vanhat tavat. Eniten minua kiinnostaa, kuinka paljon heillä poikkeaa asiat meidän asioista. Kyllä, heillä on samanlaisia betonitaloja, he kulkevat samanlaisilla menopeleillä, mutta kuitenkin arkielämän kulttuuri eroaa suuresti länsimaisesta. Toisaalta japanilaisissa ja suomalaisissa on jokin yhteys, sillä kielissä on todella paljon samankaltaisuutta ja vanhoissa uskonnoissa. Myös kummallekin kulttuurille on tärkeää luonnon läheisyys ja mitä luin, kummassakin maassa, vaikka monessa maassa ei olekaan, on oma sana tuliaisille. Jotenkin olen ylpeä suomalaisuudestani, mutta samalla onnellinen japanilaisten japanilasuudesta.
Kelaan monestikin ensimmäisiä päiviä tulevaisuudessa Japanissa mielessäni. Mitä ongelmia voi olla, ja miten pärjään, kun japanin kieleni perustuu hyvin alkeellisiin perus pikkusanoihin. Ymmärtävätkö nuoret hyvin vai kohtuullisesti, taiko tyydyttävästi englantia? En usko, että yli 20 vuotiaat pitkälti osaisivat puhua liekkö sanaakaan englantia. Oikeastaan, silloinhan voin olla ylpeä siitä, että osaan paljon paremmin englantia kuin he. En ole koskaan ollut järin hyvä englannissa, ja jo 5. luokalla sain englannin kokeesta ensimmäisen 6lla alkavan numeron. Yläasteella preppasin itseni 8:n tasolle, mutta lukiossa se on tipahtanut 7:aan (ja ruotsin ensimmäine kurssi oli 8??!). Toisaalta minulla on kokemusta elekielestä, ja tiedän, että ihmiset ymmärtää, jos yrittää puhua mahdollisimman selkeästi ja piirrellen eri kuvia. Uskon, että joka tapauksessa tulen oppimaan japanin kielen ja samalla myös selviytymään siellä, sillä olen saanut aina jotenkin ihmiset ymmärtämään minua. Yritän imeä kielen mahdollisimman tarkasti sisääni, jotta vuodestani olisi mahdollisimman paljon hyötyä tulevaisuudessa. Vaikeaahan se on, sillä kuulema Amerikoissakin oli kauheaa, kun ei saanut jossain välissä puhua tippaakaan suomea. Jos maassa, jonka kieltä on opiskellut yli 7 vuotta on vaikea tottua kieliaaltoon, entä sitten japanissa, jonka kieltä olen opettajan ohjauksella opiskellut alle vuoden? Helppoa tämä ei tule olemaan, mutta en haluakaan että on. Rakastan seikkailuja tuntemattomiin paikkoihin ja rakastan ylikaiken matkustelua.
Minkä kautta?
Rotary-clubin kautta, hain Rotarille vuosivaihtoon viime syksynä. Aluksi piti kirjoittaa n. A4:sen kokoinen vapaamuotoinen hakemus kyseisen klubin vastuuhenkilölle (en todellakaan tiedä itse oikeaa nimeä, jos joku tietää, hän voi piipata minulle ja korjaan kömmähdykseni), jossa kerrotaan vapaamuotoisesti harrastuksista, matkakohteesta, minne haluaisi mennä, ja yleensäkin mahdollisimman paljon syitä, miksi haluaisi mennä. :) Itselläni ei sen kanssa kestänyt kovinkaan kauaa, n. tunnin, ja se lähti sujumaan, kun olin vauhtiin päässyt. Hakemukseen ei tarvinnut kirjoitella vielä mitään englanniksi. Osaat vain, mitä oikeasti osaat ja ole rehellinen. Näin minä uskoisin saavan hienon ja asiallisen hakupaperin.
Jos tai kun sinut sitten valitaan haastatteluihin, voin kertoa, ettei kyseessä ole mikään toimistokoppi ja pelottavia pukumiehiä istumassa toisessa päässä ja kyselemässä kysymyksiä (minä itse luulin niin). Itse asiassa menette haastattelijan / haastattelioiden kotiin, ja rupattelette kaikenlaista. On hyvä varautua puhumaan englantia ja kertomaan esim. tärkeitä asioita Suomesta, sillä rotarin kautta jos lähtee, niin saat tulevaisuudessa kohdemaassasi pitää ns. pienimuotoisia luentoja kotimaastasi ja etenkin siitä kunnasta, josta olet lähtöisin. Itse en voi sanoa omistavani minkäänlaista kokemusta näistä asioista, sillä en vielä ole päässyt niin pitkälle asti. Haastattelussa myös keskustellaan ns. ykkösvaihtoehtosi syitä, miksi haluat mennä sinne ja mitä edellytyksiä sinulla on sinne.
Seuraavaksi pääsetkin, kun tulee tieto siitä, että kyseinen klubi valitsee sinut edustajakseen vuosivaihtoon, paperitöihin. Valmistaudu isoon paperikasaan, joka pitää olla huolellisesti täytetty ja kuvia täynnä liimailtu. Vanhempiesi neuvoja on hyvä kuulla siinä vaiheessa, jonka ansioista voit myöhemmin kiittää heitä. Paperit pitää olla joulukuun loppuun mennessä postissa, joten turhiin viivyttelyihin ei kannata ruveta. Hakemuksessasi mm. pitää valita kolme kohdemaata ja kirjoittaa enintään 4 arkillista tekstiä esittäytymisestäsi englanniksi. Koko hakemus on muutenkin englannin kielinen. Jossain vaiheessa pitää myös täyttää netissä samankaltainen hakemus, jossa on kolme kohdemaata valittuna. Niitä ei saisi vaihtaa, niinkuin minä tein. :D Kuitenkin, jos olet erehtynyt vaihtamaan, voit odottaa puhelua, jossa kysellään sinun töppäystäsi. Tässä kohdassa sinun mielestäni pitäisi kertoa ihan vilpittömästi totuus, ettet tiennyt ettei sitä olisi saanut vaihtaa. Mielestäni muutenkin koko session aikana pitäisi olla täydellisen vilpitön, eikä keksiä tekastuja valheita.
Jossain vaiheessa, minulle itselleni helmikuun puolessavälissä, tulee teito, että minne olet päässyt. Itselläni lykästi, ja pääsin ensimmäiseen toivemaahani, Japaniin. Itselläni oli vielä lupa toivoa, minne päin Japania haluaisin mennä. Toivoin Tokion ja Nagoyan seutua, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että olen tyytyväinen, minne ikinä pääsenkin.
Marraskuussa minulle on luvassa Oulun piirin koulutus (6.3., kerron tarkemmin sitten mitä siellä tapahtui) ja Lahden kaikille pakollinen koulutus. (24.5. tai .4., en ole varma enää..) Muistaakseni vielä ennen kohdemaahan saapumista pidetään viikon koulutus. Entinen vaihtari kertoi, että hänen ollessaan USAssa vaihto-oppilaana, ensimmäinen viikko vietettiin New Yorkissa, jossa tutustuttiin paikalliseen kulttuuriin jne... Itselläni on jotenkin vahva tunne, että menemme ensimmäiseksi viikoksi Singaporeen, mutta siitä en oikeastaan edes vielä tiedä.
Miksi Rotary?
Rotaryn kautta on moniin kaupallisiin verrattuna hyvin turvallista ja suhteessa paljon halvempaa mennä. Kustannukset ovat n. 2000 euroa, joka kuulostaa varsin herkulliselta kaupallisten 10 000 euroon verrattuna. Rotarylla on vielä tämän lisäksi vuosikymmenten kokemus vaihdoista, ja erityisesti vuosivaihdoista. Näin ollen Rotary on kehittänyt vaihtoja kokoajan parempiin suuntiin ja entistä enemmän vaihtareille ystävällisimmäksi. :)
Ja miksi juuri Japaniin?
Myönnettäkööt, olen nuorempana ollut aika pahakin japanifriikki, kun ensimmäiset Dragon Ball- pokkarit ilmestyivät Suomessa vuonna 2004. Pienenä olin varsinainen pokémon- ja digimonfani ja muistan, että piirtelin hyvänä piirtäjänä paperipokemoneja läjäpäin yhdessä kesässä olessani syntymäkunnassani, Puolangalla, isovanhempien luona. Viitosluokalla olin pahimman sortin japanihullu, jolloin kaikki, jotka liittyi Japaniin oli siistiä. Muistan höpisseeni tökerösti luokkakavereilleni japania mukava osaavastikin, mutta jälkein päin kuin ajattelen, suurin osa höpinöistäni oli omituista siansaksaa. Kerran sainkin kuulla kunniani, kun eräs poika, joka osasi aika hyvin japania, lisäsi minut meseen, ja puhui minulle japania. Siinä sitten selittelin, että en ymmärtänyt hänen höpinöitään, ja hän tyytyikin opettamaan minua.
Nykyisin, en kauheana ole enää 1. luokan japanihullu, vaan pidän itseasiassa Japanin vaikutusta minuun niin itsestään selvyytenä, etten enää huomaa sitä. Jos kävelen kadulla, kukaan ei voi pysähtyä kadulle katsomaan että jahas, tämä on näitä japanihulluja (josta minua kyllä yhteen aikaan kiusattiin koulussa), vaan turisee että jahas, tuohan on ihan perus tyttö. Itseasiassa yleensä minut paljastaakin Last.fm- profiilini IRC-Gallerian alareunassa, että olen jonkin sortin kiinnostunut Japanista. Musiikkimakuna nimittäin on mm. GACKT, Malice Mizer, Kagrra,, HYDE ja paljon muita, mutta seassa myös muiden maiden laulajia, esimerkiksi costaricalainen Chelo ja espanjalainen Serranon Perheestä tuttu Michael Gurfi. Itseasiassa en häpeä yhtään musiikkimakuani, sillä olen ollut hieman aina pakon omaisesti massasta erottuvan haluinen. Oulussa ollessani n. 8-vuotias, päätin alkaa kannustamaan Tapparaa SM-liigassa, sillä olin lopen kyllästynyt Kärppien suosioon Oulussa. (Joka on mielestäni kyllä ihan oikeutettua.) Pidin päiväkirjaa, jossa piirtelin pilakuvia Kärppien logosta ja Tapparasta kauniita ja hienoja kuvia. Jälkeen päin tämä kuulostaa hieman naurettavalta ja lapselliselta, mutta lapsihan minä olenkin.
Aiheeseen takaisin. Japanin kulttuurissa minua yleensäkin kiinnostaa itse arkielämä. Minua ei juurikaan innoita kauheana Japanin historia (Hiroshiman pommitus on kyllä saanut minut hullaantumaan), eikä iän ikuiset seremoniat ja vanhat tavat. Eniten minua kiinnostaa, kuinka paljon heillä poikkeaa asiat meidän asioista. Kyllä, heillä on samanlaisia betonitaloja, he kulkevat samanlaisilla menopeleillä, mutta kuitenkin arkielämän kulttuuri eroaa suuresti länsimaisesta. Toisaalta japanilaisissa ja suomalaisissa on jokin yhteys, sillä kielissä on todella paljon samankaltaisuutta ja vanhoissa uskonnoissa. Myös kummallekin kulttuurille on tärkeää luonnon läheisyys ja mitä luin, kummassakin maassa, vaikka monessa maassa ei olekaan, on oma sana tuliaisille. Jotenkin olen ylpeä suomalaisuudestani, mutta samalla onnellinen japanilaisten japanilasuudesta.
Kelaan monestikin ensimmäisiä päiviä tulevaisuudessa Japanissa mielessäni. Mitä ongelmia voi olla, ja miten pärjään, kun japanin kieleni perustuu hyvin alkeellisiin perus pikkusanoihin. Ymmärtävätkö nuoret hyvin vai kohtuullisesti, taiko tyydyttävästi englantia? En usko, että yli 20 vuotiaat pitkälti osaisivat puhua liekkö sanaakaan englantia. Oikeastaan, silloinhan voin olla ylpeä siitä, että osaan paljon paremmin englantia kuin he. En ole koskaan ollut järin hyvä englannissa, ja jo 5. luokalla sain englannin kokeesta ensimmäisen 6lla alkavan numeron. Yläasteella preppasin itseni 8:n tasolle, mutta lukiossa se on tipahtanut 7:aan (ja ruotsin ensimmäine kurssi oli 8??!). Toisaalta minulla on kokemusta elekielestä, ja tiedän, että ihmiset ymmärtää, jos yrittää puhua mahdollisimman selkeästi ja piirrellen eri kuvia. Uskon, että joka tapauksessa tulen oppimaan japanin kielen ja samalla myös selviytymään siellä, sillä olen saanut aina jotenkin ihmiset ymmärtämään minua. Yritän imeä kielen mahdollisimman tarkasti sisääni, jotta vuodestani olisi mahdollisimman paljon hyötyä tulevaisuudessa. Vaikeaahan se on, sillä kuulema Amerikoissakin oli kauheaa, kun ei saanut jossain välissä puhua tippaakaan suomea. Jos maassa, jonka kieltä on opiskellut yli 7 vuotta on vaikea tottua kieliaaltoon, entä sitten japanissa, jonka kieltä olen opettajan ohjauksella opiskellut alle vuoden? Helppoa tämä ei tule olemaan, mutta en haluakaan että on. Rakastan seikkailuja tuntemattomiin paikkoihin ja rakastan ylikaiken matkustelua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)