すごい！

Heippa taasen! Nyt aion tehda tarkan raportin torstaista, koulupaivasta jne. Mutta sita ennemmin, lyhyesti sanon, etta YLLATYIN kuin luin mun googlettamalla tehdyn postauksen Shiraoista , missa on kerrottu kaikkea mita "luulin" Shiraoissa olevan. Ja huhhuh, alapuolella olevat kuvat! Ne on kuin onkin Shiraoista! Ensimmaisessa kuvassa on Poroto-jarveszta ja ainujen kanootista kuva! Toisessa Tarumaenzan, tan alueen oma symboli (Shiraoi - Tomakomai)! Ja oon maininnu Shadain, joka on pikku kyla (osaa Shiraoita) Tomakomain ja Shiraoin valilla. Yhtena paivana tajusin kun ajettiin ohi, etta ei hitsit, tuo paikka on se Shadai Stallion Station! :DD Joo, siella on siis laukkahevosoreja, ja laukkakisat on iso juttu Japanissa, niinkuin Suomessa ravit.

Latasin tallakertaa kuvat Photobuckettiin, etta lataisi ehka nopeammin ja paremmin. :) Ja ehkei oo asettelussa niin isoja ongelmia. Ja Picasan nettialbumin tila on lopussa...

No, tehdaanpa torstain raportti lapi siten.

8:20-8:30, SHR - Short Home Room
Aamuisin on aina samaan kellon aikaan Short Home Room, eli SHR, eli suomeksi luokanvalvojan hetki/tunti. Joskus on LHR, eli Long Home Room tunteja ja joskus viela Special Study nimisia tunteja, jotka on yleensa seremonioita tai jotain vahan erikoisempaa.

Aamun papereita. Toinen, alimainen on ensiviikon lukujarjestys, jonka vain mina saan, muiden pitaa katsoa luokan ovesta, ja toinen on jokapaivainen tiedote, jonka tekee Fujii-sensei, eli minun luokanvalvojani. Kuulin japanin opettajaltani, etta Fujii-sensei lupasi koulun alussa tehda joka paiva tiedotteen vanhemmille, ja niin han tosiaan teki. Vanhempien mielesta on mukava lukea kyseista tekstia, mutta asia on joskus aivan aiheen vieresta. Joskus Fujii-sensei kertoo perheestaan, joskus uusimmista albumilistoista ja mita milloin haluaa. Ja kun minun pitaa pitaa koulun paivakirjaa, niin tietenkin seuraavan paivan tiedotteessa on minun hurjan hauska paivakirjamerkintani. :D

1. ja 2. tunti, 8:45-9:30 ja 9:45-10:30, Japanese Kanji ja Japanese History




Kuva pomppasi tahan, ois pitany taman otsikon alimmainen kuva olla mutta... Ensimmaisen tunnin jalkeen taulu naytti talta.

Ensimmaisella tunnilla en muuta tehnyt kuin opiskelin itsenaisesti kanjeja, muut pitivat kanjituntia, jonka opettaja on uusi ja pieni vasta yliopistosta valmistunut nainen, Suzuki-sensei. Tallaiset tunnit on hirvittavan ikavystyttavia...

Pulpetti naytti talta. :D

Kanjeja. Joo, oli hirvittavan helppoja talla kertaa!

Tykkaan kirjoittaa asiat uudestaan vihkoon. Kirjaan tekeminen on vain ikavystyttavaa, ja oppii paremmin. Yleensa myos huvikseni suomennan englannin kielesta, ja jos en osaa ja sanakirjaa ei ole, laitan vain englanniksi. Joskus jotkut jaa aivan hamaraksi, mutta yleensa kyseisia kanjeja ei tartte paljoa kayttaa. Naatte tasta myos mun kasialan. Voisin seuraavassa postauksessa laittaa kuvan mun ensimmaisesta puheesta, naette kuinka KAMALA mun kasiala oli sita ennemmin. Nyt tykkaan aika paljon mun kasialasta, mutta pitaa viela petrata. :)



Mahan tykkaan koristella kaikkia, ja uusi kanjikirja sai sitten lahjapaperistani paallykset. Teippi on kirjeisiin tarkotettua koristeteippia ja tuo Stitch, joka on jokaisen teinityton lempihahmo, on kirjepaperista pollitty. :D Musta tuo tyyli on ihanan sopo, tykkaan just tasta Japanissa!

3. -5. tunti Y-tunti: Oral Communication (English 英語）10:45-11:30, Z-tunti: 英語 II (English) 11:45-12:30, W-tunti: (kasittaakseni) Englannin kielioppia 13:20-14:05

3. vuosikurssilaisilla on vapaasti tai melkein ainakin vapaasti valittavia tunteja 4 eri kurssia: X,Z,W ja Y-tunnit. Itella kaikki on englantia, yllatys yllatys, Fujii-sensei valitsi mun puolesta taas :)
Tiedan vaan kolme oppilasta joilla ois kaikki valinnaiset englantia, Ayumi-chan, Emi-chan (ollaan muuten samassa kerhossa) ja Reina-chan, ja viimenen ihminen tietaakseni ei kylla tykkaa englannista yhtaan, kun kaksi edellista taas on parhaimpia englannissa. Z-tunnit pitaa Fujii-sensei, ja silla kurssilla katsotaan paljon elokuvia, kuunnellaan musiikkia ja opiskellaan sita kautta. Japanin televisiossa kun ei nay niin paljoa englannin kielella puhuttuja ohjelmia, etta oppilaat voisivat opiskella englantia koulun ulkopuolella esimerkiksi television kautta. Muut tunnit pitaa pieni ja aran oloinen Tanaka-sensei, joka osaa englantia ihan hyvin, ja aantamys on parempi kuin Fujii-senseilla. Fujii-sensei puhuu kuitenkin luonnollisemmin ja reippaamin englantia kuin Tanaka-sensei, ja on hauska huomata, etta jos on toistamisharjoituksia, kummatkin opettajat kuuntelevat MINUN AANTAMYSTANI, ja korjaavat omaansa. No jos rehellisia ollaan niin minulla on kylla parempi aantamys. Haha. :D Tosin kieli menee vielakin solmuun vaikempien sanojen yhteydessa, mutta toisaalta mulla on taalla aantamys vaan parantunut, kun oon puhunu niin paljon englanniksi. :D

Oral Communicationin eli Y-tunnin tekstikirja. :) Aika yksinkertaista englantia ja osasin lukea ilman mitaan ongelmia.

Kyseisen kirjan lopussa oli pienia tietopaketteja japaniksi eraaseen tehtavaan maista. SUOMIKIN OLI, mutta Ruotsiapa eii! :P Ei hitsit, ma en kylla tajua, miks pitaa aina vertaillaheti ekana etta onko Ruotsiakin? :D

Englannin tunnilta. Joka paiva Tanaka-sensein tunnilla kysytaan paivamaaraa, viikonpaivaa ja saata. Onhan tuo ihan fiksu harjotus, numerot ja kuukaudet oppii sitakautta laiskimmatkin opiskelijat :)

お昼休み, Ruokatunti, 12:30-13:20

Lounaalle tuon aina omat evaani おべんとni, mutta osa oppilaista ostaa koulussa olevasta pienesta kaupasta ruoan ja/tai juoman juoma-automaateista. Janna juttu sinansa etta kyseinen kauppa ei ole kuin ruokatunnilla auki, ja automaattikaan ei toimi kuin ruokatunnilla tai koulun jalkeen.

Obentoni toinen puoli, sisaltaa katkarapua, lihapullia, kananmunia (sokerisia..), tuota jannaa ruokaa vasemmalla en osaa selittaa ja vahan erikoisempaa: Mansikoita! <3

Torstain obentoni oli hieman erikoisempi. Keskiviikkona tehtiin takoyakia, eli taikinapalloja, joiden sisalla on mustekalaa, takoa ja tassa perheessa laitetaan myos juustoa sisalle. Todella hyvia! Niin, torstain obentoni "riisipuoli" (tavallisesti puolet on riisia) olikin taynna takoyakia. :)

6. tunti (14:20-15:05): Terveystietoa

Opettajana toimii vanha tuttuni, ex-liikunnanopettajani, Kensuke Takeda-sensei (tytot huutaa sita vaan Kensukeksi :)), joka on opettajista ehka suosituin ja pidetyin. Tama tunti oli tyypillinen orientaatio, joka tehdaan aina uuden vuoden alusta. No, tanaan oli tarkoitus kirjoittaa kaikki maailman tiedot itsestaan ja lopuksi paperin kaantopuolelle piirtaa kartta koulusta kotia. Mahan en tajunnu mistaan mitaan kanjeista niin piirsin vaan kartan. :D

Joo. Tuli samalla piirrettya kaikkea muuta jannaa. Reitin lopun oikealla puolella on koulu ja vasemmalla puolella Kumagai-sanin koti, eli tamanhetkinen koti. Lisaksi kartasta nakee Kumagai Supermarketin sijainnin (くまがいスーパー）、 Haramaki-hostperheeni talon (はらまきさん　1. host family), Ogita-hostperheeni talon (おぎた、2. host family) ja Sotozaki-sanin, 4. hostperheeni talon (toorin eli tuon japanilaisen portin oikealla puolella) sitten Tarumaenzan- tulivuori (たるまえん）. JK: Ahhaha! Kaksi virhetta (liian epahuomioissani oon kirjottanu) huomasin! Umi (meri) onki uma (hevonen) ja sitten rootariin eli Rotaryn oon kirjottanu roorarii.. :D ei pahoja mokia mutta kuitenkin. lukiharo.

Ja toi lippu on Shiraoin symbolilla kuvitettu :D 

Ikebana

Illalla kaytiin sitten Kuji-sanin (Hitomi-sanin) kotona tekemassa ikebanaa, japanilaista kukka....systeemia. You know. Laitan slideshowin tahan kun en jaksa linkata enaa.. :D

Ja sitten nayttaa olevan mun hieno uus televisionurkkaus ja walkman kuvattuna :) Enjoy!

elamani pyorii koulussa?

Heippa. Oon tosi vasyny, miten ihmeessa voi vieda mehut jos on tosi rento koulupaiva, mutta kuuteen asti? Oon tahan asti tykanny koulusta, mutta aamuista en. No sanotaan etta en oo koskaan innostunut kerhotoiminnastakaan. Okei, ma "erosin" tai siis jatin vain kaymasta taidekerhossa, se oli suoraan sanoen minusta aivan turhaa hommaa. Kaikki oli ehka puoli viiteen asti (oottelivat kyytejaan) ja lahtivat sitten. Kukaan ei oikeestaan harrastanu piirtamista, ma saatoin lahta joskus jopa ennen neljaa, kun kiinnosti niin hirvittavasti pyoritella peukaloja. 

Tuo tee seremonia klubi on erilainen. Aina on ohjelmaa, joskin sama, ja aina voi oppia jotain uutta. Mutta suurin osa ajasta menee puhuesta. Tanaan olisin halunnut lahta aikaisemmin, mutta kappas, olikin kuuten asti. Tykkaan maa tuosta kerhosta ja haluan opetella nuo asiat loppuun, mutta vie tuo mehut kylla. Ja arsyttaa tulla kotiin kello kuuden jalkeen. Se on sellanen taikaraja, etta jos viidelta tulee kotiin, se on suht ok, mutta jos kuuden jalkeen, voi etta alkaa suoraan sanoen ketuttaa. Perussuomalainen kun olen, niin en tykkaa kupata koulussa "huvinvuoksi", ja en ole koskaan mistaan kerhotoiminnasta tai iltakoulusta sen takia valittanytkaan. Mutta Japan is Japan, yritan muistaa sen.

Porukat on jossain, ei mitaan hajua. Luonnollisesti oli ihan kamala nalka, onneksi loysin eilen mulle ostetun macchajaatelon jaakaapista. Hata ei lue lakia, eiko niin?

Nyt en jaksa alkaa biisilistoja laittelemaan, laitan myohemmin sitten hiukkasen enemman :)

Ja sori tosissaan koulupostauksen oottamisesta. Torstai on sellanen paiva, milloin kameran aion ottaa. Samoin meen sitten tekemaan rotarien kanssa Ikebanaa, eli siis jotain.... kukka asettelu seremoniaa. Oon yhesti nahny kyseisen jutun, mutta saan huomenna varmaan itekkin teha.

Sitten! Eilen kavin ensimmaisella kalligrafia tunnilla. Todella vaikeaa, suoraan sanoen! Kaikki on kehunut mun kasialaa natiksi, mutta olisittepa nahny, kun en suoriutunut kovin hyvin edes viivaharjoituksista! En kauaa ehdi harjoitella, aion harjoitella sita taman perheen oloaikana. :) Mutta jotain perusteita siina ajassa edes ehtisi oppia!

Huomenna on taas speciaalia, eli koulun kerhoista otetaan vuosikirjoihin kuvat ja 1. luokkalaiset saa kayda katsomassa luokkia.

Oli muuten janna viimesella tunnilla, kun uusi opettaja tuli luokkaan (btw silla oli aivan Gackt-silmat hehe :)), niin se alko selittamaan etta joo se on 29-vuotias, meni viimevuonna naimisiin, sano vaimonsa nimen ja etta ikaa on 28-vuotta. Haluais 3-4 lasta, mutta ei viela ole. Niin ja sit selosti koko opetushistoriansa. Kahtoin vahan huvittuneena, etta jassoo, yksi syy taas lisaa miksi Suomen koulutusjarjestelma on minusta parempi.
Itse opettajaoli tosi hauska ja oli hauska kuunnella, kun ymmarsin suurimman osan puheesta jo. Yhdessa vaiheessa meni kuitenkin yli kun puhuttiin jonkin sortin tikusta, ja etta se on hyva juttu ja yhella oppilaalla on samanlainen. Sita kaytetaan ulkona... Niin siis mita? Viela on opittavaa juu...

Mun laksiaisjuhlat on 23.7., joten sita ennemmin en saa varata lentolippuja takaisin kotiin (aiti hoi!)...

Koulufestifaalit on 28.7., se taitaa kylla jaada valista, ikava kylla. Kylla nyt viimeistaan 28.7. olen jo aika lahdossa.

Sitten pitaisi viela tietaa milloin Suomen puolella lukio alkaa, toivottavasti ei kovin aikasin, tosin ainahan se alkaa aikasin. Tosin yleensa koulut alkaa mun synttareiden jalkeen (9.8.)

Joo. Mutta nahdaan.

Elokuvavinkki nain btw: Blood Diamond on hyva. :DDD

Heipparallaa!

Moikka, on taas jääny kirjottelu, yritän pitää kerran viikossa yksi postaus- periaatetta. TOKI enemmänkin kirjottelen jos huvittaa, mutta yleensä laiskottaa sen verran. Kuvia en pystynyt laittamaan kun kameran usb-johto on hukassa, vieläkin, eikä koneessa ole kortinlukijaa. Onneksi olen tällainen fiksu nuori nainen ja keksin että vanhan kameran usb-johto on kyllä tallessa ja vanha kamerakin on vielä olemassa, eli kortti vain vanhaan kameraan ja menoksi!! Itseasiassa keksin tuon konstin vasta eilen, jyllättyäni koko huoneen ylösalaisin. :)

Eli kuvapostaus! Kuvia on aika roppakaupalla, aivan aussien läksiäisjuhlista (Olikohan 11.12.?) Uuteen Vuoteen asti.

Huomasin muuten, että en ole kuin kuukauden enää tässä perheessä! Vastahan minä tähän perheeseen tulin! Vaihto on sitten 19.2.2011, eli ne ihmiset, jotka lähettelevät kirjeitä minulle, varautukoot. Yritän ottaa selvää osoitteesta heti kun pääsen kunnon puheväliin perheen kanssa! Seuraavassa perheessä onkin sitten elämää, perheeseen kuuluu äiti, isä ja 4 siskoa, joista nuorin on viime viikolla syntynyt. :) Mutta minullehan tuo ei mitenkään uutta ole että lapsia on talossa, itse olen melkein koko elämäni elänyt lasten ympäröimänä.

Eilen käytiin taas Tsutayassa, ja vuokrasin neljä leffaa 700 jenillä. Tavallisesti vuokraan vain vanhoja leffoja, eli yleensä hinta on vain 100 jeniä kappale, mutta nyt lainasin pari uutuusleffaa, jotka olen pitkään halunnut nähdä. :) Huomenna kouluun, ei kyllä ole enää kamala ikävä ollut kun olen päässyt jo rytmiin. Huomenna myös alkaa luistelu, ja minua inhottaa, kun opettaja luulee taas että olen luistelun Suomen mestari. :D Japanilaiset muuten tuppaa luulemaan, että ulkomaalaiset on todella hyviä kaikissa urheiluissa. Liikuntatunnit on tosi kilpailuhenkisiä, ja hieman harmittaa ettei täällä ole mukavaa ja harrastusmielisempää tunnelmaa, kuten Suomessa. Se että nauttii urheilusta, olipa hyvä tai ei, ei riitä täällä. Pitää olla myös ylivoimaisesti paras. Ja minähän olen paras aikamoinen häviäjä, tosin, hyvä sellainen. :)

Nykyinen huoneeni :) Aika ihana minusta, juuri minun unelman näkönen!

Tällänen näkymä mun huoneen ikkunasta. Tosin nykyään on jopa vähän luntakin!

Sapporon jäähyväisjuhlista. Kuvassa lähtevät vaihtarit ja Japaniin jäävät, sekä vaihtarit jotka on menossa ensivuonna. :) Ja! Länsi-Hokkaidon piirin vaihtari..asiamiehet? :)

Sapporon Televisiotornista White Illuminationin aikana. :) Samana päivänä otettu kuin rotaryjuhlat olivat, halusivat nuo minun rotariklubin jäsenet käyttää minua siellä. :) Ja hyvä vain, olin pitkään halunnu mennä sinne! Sellanen Hokkaidon must to see- paikka :) 

Pitihän se ilmottaa aina että kuka on käyny. Näytti ainakin korealaisiakin kirjottaneen sinne ja sitten perusjapanilaisia :)

Tälläsessä kuvassa käytiin! Teetettiin myos erikseen kuva oikein, mutta se on tuolla minun huoneen seinällä, samaltapahan se näyttää kuin tämäkin :)

Televisiotorni

White Illumination. Oli kyllä komia, vaikkei hangista ollut tietoakaan vielä!

Lopuksi jäätelölle. :) En koskaan kyllästy virnuilemaan kun tuollasen jäätelöannoksen saan käteeni! :) Ja ei ole edes montaa tuollaista takana, kiitos Shiraoi Townin! Jos oisin Sapporossa, olisin varmaan lihonnut kahta enemmän :D

Matematikan tunnin jälkeen. :) Oli pakko ottaa kuva kun on niin ettei koskaan tajua tuosta ihan mitään. Sanovat että kun kerran pitkämatematiikka minulla on ja oon niin etevä että matikan tunneista jotain selkoa pitäis saada. Mutta en minä saa... Joskus "vaikeita tehtäviä" alan kattelemaan et ei hitsit, tuohan on ihan yläasteen matematiikkaa... Ja saan ratkastuksikin. Mutta monesti on liikaa nuita japanilaisia merkkejä että ymmärtäisin ihan mitään :) Mutta helppoa nuitten matikka on, sen voin sanoa. Mun koulu on sellanen jonne pääsee helpoiten yläasteen jälkeen, eli varmaan keskiarvo Suomen mittakaavassa pyorii siinä seitsemästä alaspäin. :)

Kenkälaatikko. :) Kaikilla muilla on jotkut numerot nuissa bokseissa mutta minun boksi tunnistetaan ihan kun siinä lukee "Ebe", nyt suoraan käännettynä.

Teeseremonia klubi! Oon kyllä tykänny! Enemmän voin kertoa koulumeinigistä vaikka ensipostauksessa sitten :)

Mun sanakirjat! Eli japani-englanti ja englanti-japani. Sitten on erikseen vielä suomi-englanti-suomi sanakirja :) Ja ainiin pieni mutta joskus hyviä sanoja sisältävä suomi-japani-suomi sanakirja! Ne jotka japaniin lähtee, kannattaa ottaa enkun sanakirja mukaan! Todennäkosesti joutuu niin paljon lukemaan englannin kielisiä oppikirjoja että, jos ei olekaan englannin kaikki sanat hallussa, voi olla pikkuongelmia. :)

Uudenvuodenjuhlan tarjontaa :) Arvatkaa kuka popsi mansikat <3

Uudenvuoden juhlapöytää myös! Sushia! Ite söin kyll vaa kaikkea muita kuin kalasusheja. Ja nuihin mätiin en oo kertaakaan uskaltanu koskea, haisee sen verran pahalle.. Voi, joskus ehkä uskallan :)

Lazy day in Shiraoi

Moi. Tänään on mulla taas vapaapäivä. (Ja jukrat oon onnellinen ku riehuin nuitten japanilaisten asetuksien kanssa niin kauan, että sain suomalaisen kirjoitustuen... Tai jotain, mutta nyt voi kirjottaa öä with no problems!! Tosin pitää aina muistaa vaihtaa takas ku lähtee koneelta ettei pikkuveli kuole. ;))

Koulussa menee tällä hetkellä ihan jees. Eilen oli sulkapalloa juhuhuu liikunnassa. Oon niin onnellinen että juoksuharjotukset on ohi ja ollaan sisällä, vaikka asteita on vieläkin se 15 - 20 C. Tänään on muuten kamalan kylmä päivä, ja asteita on jopa 15. Brrr.
Tänään myös ohjelma on hieman laiskahkoa, nyt odottelen että okaasan tulisi kotiin ja toisi lounasta. Sen jälkeen meen tuhlaamaan aikaa (mutta en rahaa :( ) kauppojen kiertelyyn. Oon huomannu,  että tällänen turha haaveilukiertely saattaa mulla viedä sen 3-4 tuntia, ennen kun oon valmis. Joten aikaapa vain tuhlailemaan!

Ai pitäisi opiskellakkin?

Joo, ehtiihän tuota, koulussa minä yleensä opiskelen japania itsekseni. Tunneista kun joskus tajuaa vähemmän kuin heprean kielisestä raamatusta.

Tänään tulis sellanen top 5 lista, mitähaluan tehdä kun palaan takaisin Suomeen:

1. Mennä ulkosaunaan!
2. Joulun viettohon!
3. Syödä ruisleipää! Sitä on ikävä, Japanissahan syödään leipää tosi harvoin ja sillonki ne on pullamuodossa.
4. Mennä sateeseen istumaan, täällä kun pikkusenkin ropisee niin pitää satikka ja kurahousut ja kaikki olla mukana ja sit vielä mennään mieluiten autolla. Olin pakahtua nauruun kun okaasan sano että jos aamulla sataa, mennään kouluun autolla! Mitä ylellisyyksiä!
5. Kylmyyttä on ikävä. Täällä on sysy mutta vieläkin ollaan Suomen kesän lukemissa. Hyvin syksyinen olo kyllä! Pää ei tiedä mitä ajatella, kun on lämmin mutta lehdet tippuu puista. Hyvin omituista! Kuten sekin että on lämmin, mutta illalla on pimeää. :D

Tällä viikolla mulla on koulua hurjat kolme päivää ja sen jälkeen vielä viikonloppuna menen taas vaihtari juttuihin Sapporoon. Tekisi mieli vaan syödä ja nukkua ja juoda kaakaota. :)

Aika perus juttu Even suusta: "Tekis mieli syödä ja olla tekemättä mitään. ;)

Moikka

En ole taaskaan pitkään aikaan bloggaillut. Hyvä syy siihen (kai) on että eipä ole mitään tapahtunutkaan. Eilen menimme okaasanin kanssa illalliselle eräälle rotarille. Ruokana oli okonomiyakia (nom!) ja takoyakia (tako tarkoittaa kalmaria tai mitä lie mustekalaa, että päätelkääpäs siitä, ihan hyvää oli.) ja saavuimme sinne kello 7. Puhuttua tuli paljon, sillä kotiin lähdettiin vasta puoli yhdentoista aikaa. On tämä niin erilainen tämä kyläilykulttuuri välillä! :) Suomessa ei olisi ollut puhettakaan, että puolituntemattomien talossa viivytään niinkin kauan. Mutta tosi mukava ilta oli! Tällä viikolla minulla taas näitä vapaapäiviä on tavallista enemmän, maanantaina on joku virallinen juhlapäivä (oliko urheilupäivä tai joku sellanen) ja keskiviikkona oman koulun syntymäpäivä, joka on taas vapaapäivä. Schön! Minulle se tietää peukaloiden pyörittelyä.

Tällä hetkellä sää on sateinen, eilen illalla alkoi sade ja vasta nyt, kello 10 aikaan sade hellitti. Lämmintä taitaa olla se parisen kymmentä astetta, vielä on siis kesää jäljellä. :D Puista lähtee kyllä pikkuhiljalleen lehdet, ja minusta se on hieman huvittavaa, että lämpimillaan ollaan vielä siinä yli kahdenkymmenen pintaa ja lehdet tippuu puista. Ei yhtään tunnu syksyltä. Mutta enää ei tunnu kesältäkään. Vielä kuukausi sitten pystyi sanomaan etta täällä on kesä. Nyt ei oikein osaa sanoa yhtikäs mitään vuodenajasta. :)
Lunta tänne pitäisi tulla n. 10 - 20 cm ja joulun jälkeen. Joulusta puheenollen nyt olisi itselle tähtäimessä sellainen yllätyksien joulu että halkean. Gackt pitää konsertteja 19.-23.12. Sapporossa, ja nyt olen säästämässä sinne asti rahaa. (Joo, on vielä luokkaretkikin kahden viikon päästä..) Liput maksaa 150 euroa jonkun etukupongin kanssa ja ... Mulla pitäis vaa kaveri hankkia mukaan ja ymmärtääkseni lippuun sisältyy sitten kaikki 7 konserttia. (Tai sitten olin vaarassa, mutta whocares, Christmas with GACKT kuulostaa yhdeltäkin päivältä liian hyvältä!) Mutta peukkuja pystyyn että pääsisin toteuttamaan yhden isoista unelmistani! (Ja vanhoista! Mitä nyt 13 vuotiaasta lähtien oon haaveillu!)

(Ja jos pääsen TOKI kirjotan postauksen siitä loistoajasta tänne!)

Lopuksi vielä kuvia. ;)

Jep perjantaina fiilistelin sit kameralla. Laitoin sit kaikki sinitarralla seinään kiinni ja otin kuvan. Joskus kun on tylsää niin joutilaalla teettää. ;)

Torstaina ruokailtiin raamenilla, jamii!

Lukujärjestys ja vieressä englannin kieliset vastineet aineille. Kuten näkee maanantai ja keskiviikko tyhjää. Jippijajeij!

Tämän mp3-soittimen taisin ostaa heti toisena päivänä, kun Japaniin saavuin. Hyvässä käytössä on ollu ja ihan mukava peli. Ensimmäisen kuukauden taisi olla japanilaisilla teksteillä kun en ihan heti löytäny kieliasetuksia. ;)

Torstaina syötiin myös vartaita jamii! Täällä Japanissa on saanu mukavasti syödä näitä liharuokia, mitä on Suomessa hyvin harvoin syöny. :9 En pistä ollenkaan pahaksi!

Ja torstailta tämäkin. Muistaakseni joku omeletti tai jokin oli :D

Pimenee illatkin jo ennen kuutta...

Heipparallaa. Huomenna olis vapaapäivä ja se on mulle enemmänki rangaistus kuin siunaus. Nimittäin ok, onhan se kiva nukkua pitempään mutta siinä se onkin. Kauheana tekemistä satu olemaan, kun porukat on töissä. Kaiken kukkuraksi tää vapaapäivä koskee vaan Shiraoi Higashi HSn oppilaita... :D Aattelin sit et jos kävisin vihdoin ja viimein shoppaamassa sadan jenin kaupasta itelleni piirrustuslehtiön kun entinen on ihan lopussa. Ja piirtäminen datauksen rinnalla on mun harrastus täällä. Vois kyllä käydä kuvaamassakin ihan huvin vuoksi. :) Ja teidän iloksenne! Tietenkin!

Bloggerin kuvien lataushommakin on mennyt helpommaksi, nyt voi kerralla ladata paljon kuvia ja voi myos hakea Picasa- verkkoalbumeista kuvia. Jihuu!

Koulun Sports Festival tuli ja meni. Keskiviikkona eli eilen oli 100 metrin kaikkien pakollinen juoksu, mutta minä olin niin rä'ässä että mua ei pakotettu. Sitten oli taas lentopalloa ja jalkapalloa, siitäpä sai valita sitten. Mä en saanu pelata lentopalloakaan joten menin kuvisluokkaan nukkumaan. Ja nukuinkin tunnin. Upsista heijjakaa, sitä sattuu kun ei ole ohjelmaa.. :)
Lauantaina on taas Sapporossa käyntiä ja henk. koht. minua ei huvita moikata Kanadan ja USAn vaihtareita kun ne puhuu niin nopeasti englantia ja niin epäselvästi, etten saa koskaan mitään selvää. Sitten tyydynki puhumaan japanilaisille että oo onpas tää ruoka hyvää. Joskus kommunikaatio on sitäkin tönkempää, mutta joskus sitä sattuu. Mutta muuten menen sinne ihan hyvillä mielin, onpahan taas tekemistä! Mutta toisaalta enpä pääse katsomaan Conania kun se tulee lauantaina kello 18.

Ei niin hyvää ettei pahaakaan.

SOri tästä tuli vähän masentava postaus, vaikka oikeesti on ollu tosi mukava päivä! Siis mitään erikoista ei oo tapahtunu mutta koulu maistuu paljon paremmin ja jaksaa hymyillä enemmän kuin ennen. Toisaalta opiskelun into on kadonnut ihan tykkänään ja tämän viikon japanin opiskelua on ollut ehkä yhteensä hyvä että kaksi tuntia.. (Ei vain jaksa!)

Mutta ensiviikonlopusta lähtien muistelen että koko lokakuussa on vain yksi vapaa viikonloppu. Eli nautitaan hyvästä perjantaista! Jos ei muuten ja jos on hieno sää niin mielelläni kulutan aikaa vaikka ulkona lauleskellen.

Täällä oon kyllä ruvennu taas laulamaan. Varmaan johtuu siitä kun japanilaiset ei pidä sitä niin outona kuin suomalaiset ja kuulen japanien itsekkin laulelevan koulussa ym. Ihan mukavaa ajan vietettä, terveisin mahankasvattaja eve.

Harmittaa tosi paljon että vaikka kuinka oon tsekannu sähkäreitä, ei enää mitään jännää tuu Facebookista ym. :D Boring! Eikun sitten vaan katsomaan jotain youtubevideoita kahta tylsempänä! ;)

Elämää syksyisessä tuulessa

Helou everybody! Anteeksi taaskaan ei tuu kuvapostausta oon niin törkeen laiska hakemaan tuota kameraa tuolta. Ei sillä että siellä uusia kuvia olis ku siitä minun yukatasta... (ehhehe!)

Tiistaina kello 18:30 oli minulla siis Rotary-juhlat. Mullahan ei ollu mitään tietoa että se on MINUN TERVETULIASJUHLANI, ja alko epäilyttää että nää ei oo tavanomaiset Rotary-pippalot kun liikunnanopettava Takeda-sensei astu sisään ja kailotti "Evee! Konbanwa!!" Olin siinä vaiheessa sillä meinigillä, että häh, onko seki rotari (blondi-Eve). Mutta sitten tulikin englanninopettaja Tanaka-sensei ja sitten vielä koulusta pari tärkeetä henkilöä niin alko valkenea. Lopulta tajusin että hei näähän on mun pippalot, kun katsoin seinällä olevaa kylttiä jossa luki suurinpiirtein että "Eveliina Niemisen juhlat". Jepjep. Kiva ku mullekki kertoitte. (Kyllä otoosan oikeastaan kertoi, mutta en tajunnut sitä ollenkaan..)
Juhlissa tapasin sitten kaikki hostperheeni, ja seuraavaksi menen ehkä marraskuussa Miiko-sanille asumaan, jolla on kaksi tytärtä, Kaho-chan ja Mana-chan. Kyllä, kyseessä on sama Kaho-chan jonka kanssa kävin purikurassa. Tunnen tämän perheen jo todella hyvin joten ei tunnu ollenkaan pahalta mennä okaasanin hyvälle kaverille seuraavaksi! Sen jälkeen, helmikuussa, on vuoro mennä erääseen perheeseen, jonka tunnen myös aika hyvin. Isän näin kylläkin ensimmäistä kertaa elämässäni ja pienimmän host-siskoni. Perheeseen siis kuuluu kolme hostsiskoa, äiti ja isä ja äiti odottaa lasta. Kauhean nuoripari ei ole kyseessä sillä vanhin on 15-vuotias ja nuorin 8-vuotias. Viimeinen perheeni on Rotary klubini presidenttini perhe, johon kuuluu isän ja äidin lisäksi kaksi poikaa, 17-vuotias ja 15-vuotias. Isän ja äitin tunnen rotarien kautta todella hyvin, mutta pojat näin ensimmäistä kertaa. Nuorempi poika oli kamalan ujo, niinkuin Kekkekin oli aluksi, mutta vanhempi poika oli tosi mukava ja osottautui pokemon-faniksi. :D Minustakin on tullut uuspokemonfani, kun täällä suhtaudutaan niin erilailla asioihin kuin kotosuomessa. Minun on suurinpiirtein pakko katsoa jotakin animea, ja helpostihan mielenkiintoiseksi tulee nämä jotka entuudestaan tietää: Pokemon, One Piece, Conan..
Juhlissa pidin puheen ja opettajani ja perheeni pitivät puheet ja sain kukkia (I love them!) lahjaksi! Hyvä muistisääntö on että jos et tiedä mitä Evelle ostaa lahjaksi, osta kukkia tai suklaata. :)
Keskiviikkona taas juostiin 3 kilometriä liikunnassa ja muuten ei tapahtunut oikeastaan mitään sen kummempaa. Koulupäivinä suurimmaksi osaksi teen japanin tehtäviä ja opiskelen itsekseni, sillä noin puolista tunneista en yleensä ymmärrä mitään. Maailman historiaa (pääasiassa kyllä maantietoa tähän asti) seuraan silloin tällöin jos ymmärrän asiat. Englannin tunnit seuraan. Englantia meillä on kolme erinlaista kurssia, yksi kurssi on Fujii-sensein pitämä, jossa opiskellaan yleisesti englantia sieltä täältä. Tanaka-sensei opettaa pääasiassa englanninpuhekursseja ja tunnilla yllätys yllätys, äännetään paljon. Takahashi-sensei pitää myös englantia, käsittääkseni keskitytään kielioppiin. Päivässä englantia on maksimiltaan ja yleisimmillään 2 tuntia. Japanilaisten englanninääntämyskin on vähän erinlaisempaa, ei nyt ihan täydellisen omituisen kuuloista, mutta th-äänne on aivan omituinen. Kun kysytään syntymäpäivääni, yleensä kuulee että se on jokin baarshdei. Aluksi tulikin aina väärin käsityksiä, mutta nyt alan ymmärtämään tätä juttua. Think- sanakin äänetään shinkiksi. Muuten ehkä olisi helppo ymmärtää japanilaisten th-äänettä, mutta japanilaiset ääntää sh:n niin terävästi että (melkein vain s kun puhuvat englantia), monesikin tulee mietittyä että mitäpä ne oikein tahtoo minulta. :)

Tosrtaina oli vapaapäivä, ja käytiin okaasanin kanssa ruokakaupassa. Siellä sitten pysähdyttiin välillä juttelemaan Seikan kavereiden kanssa, kun ne olivat tietenkin kuulleet minusta. Muutenkin kaikki koko kylästä tuntuu tietävän minut, ja minä unohdan sekunnissa kaiken, mutta jos ne sattuu tulemaan juttelemaan tai tervetimään, tervehdin ja juttelen ihan mielelläni, mikäs siinä.

Tänään juostiin viimeisen kerran 3 km, ja olen ihan tyytyväinen suoritukseeni, paransinkin vielä ja oli tosi hyvä fiilis juosta. :) Toki toki en koko lenkkiä juossut mutta ei kukaan näytä juoksevan. Minulla on ihan mahtava juoksukaverikin, kunto on sillä ihan samaa luokkaa, mutta se tahtoo jäädä hännille aina kun lähden spurttaamaan kuin hullu kun koulu häämöttää näköpiirissä. Meillä siis juoksulenkki ei ole sitä urheilukentän ainiaista pyörittämistä, vaan juostaan sellainen ripakka lenkki kaupungin laitamilla. Paljon parempi systeemi tuo, sillä urheilukentällä minulla tahtoo aina juostessa kadota motivaatio ja olo on kuin raviradalla. Paljon mukavempaa on juosta teitä pitkin ja miettiä tarkoin mistä kohdin juoksee ja missä on hengähdystauko ja missä taas lähdetään juoksemaan. Eikä Takeda-senseikään jää juoksematta vaan tänään lähti kärkipäästä ja taisi tullakkin ensimmäisenä, sen verran kovakuntoinen kaveri että eeiii kyllä mitään mahdollisuuksia pärjätä. :D (Siis toki vertaan luokan parhaimpiin juoksioihin, itse oon se keskitason tallustaja) Tosi kannustava liikkaopettaja muutenkin, sillä ekalla kerralla kun juostiin niin meni autolla hitaasti sen lenkin ja huuteli ikkunasta "Hyvä hyvä juoskaa juoskaa tsemppiää!" Sitten mun kohalla kuuluu tää niin monesti japanilaisten suusta kuultu: "EVE FIGHT!!" Tosi hyvä fiilis jää aina joka tunnilta vaikka tänäänkin tulin niin harmistuneena tunnille että vitsit, pitäiskö keksiä joku tekosyy ettei tarttis juosta. Mutta heti juoksun jälkeen kyll tietää et ei vitsit, kyllä kannatti!

Viikonloppuja luvassa, sunnuntaina on taas matsureita (festivaaleja) joita saa käydä with Shiraoi R.C. katsomassa. :) Mm. Kekken koulun festivaalit. Ensiviikolla on koulussa liikuntapäivät keskiviikkona ja torstaina ja perjantana yllätys yllätys: vapaa päivä!

Lukujärjestyksistä en koskaan voi sanoa pitkälle tähtäimelle sillä meillä on aina yhdelle viikolle lukkarit. Mutta toisaalta joka päivä on koulua kello 8.20 - 15.30 näin suurpiirteisesti. Paljon on luokanvalvojien ja luokan omaa aikaa, tunnit oikeasti alkaa 9:00 ja loppuu 15:00, mutta aluksi ja lopuksi pitää jutella luokanvalvojien kanssa kaikenlaista. Maanantaisin ja torstaisin oon sitten kuviskerhossa, jossa saa kuulema olla niin pitkään ku haluaa, mutta mä alan pakkailee kamoja viideltä. Yleensä nälkä ajaa kotia. Ruokatauko on koulussa tosi myöhään, kello 12:30, ja loppuu kello 13:15. En oo yhtään tottunu niin pitkään aikaan ja törröttelen jo siinä 12:45 lähtövalmiina.

Suomi opettaa syömään nopeasti.

Juhlintaa!

Viime viikonloppu taittui festivaalien melskeessä. Lauantaina sain yukatan, ja mentiin yhdessa Kaho-chanin ja Mana-chanin kanssa festivaaleille. Tai mitkä lienekään on, se on niin vaikeaa selittää. Kuitenkin lauantaina oli erään temppelin pihalla festivaalit, jotka olivat vähän niin kuin Suomen markkinat. Paljon pikkukojuja, joista pystyi ostamaan herkkuja ja pikku tilpenhootä. Sitten siellä oli myos tarjolla karaokea ja käytiin temppelissa rukoilemassa, joka tarkoittaa käytannossä sitä että laitetaan rahaa (pikkurahaa siis, suomen mittakaavassa alle 10 snt) kaivon tapaiseen, kilisytetään kelloa ja rukoillaan tai esitetaan toive, miten lie.

Sunnuntaina sitten kadulla oli paraati, ja katselimme tanssiparaatia yhdessa Rotary clubini kanssa 7-elevenin, japanilaisen, ehkä Siwan tyylisen kaupan, katolta. Paraati oli mahtava ja minulla on videoitakin siita ym kuvia, mutta en tähän postaukseen pysty laittamaan niitä, gomen!

Eilen maanantaina, koulussa, historian tunnilla, havahduin sitten siihen etta ei hitsit, täällähän on maanjäristys! Ensimmainen kerta, ja onnekseni se tuntui ihan pienelta hupsulta liikehdinnältä. Mutta sen pystyi helposti tuntemaan että jos se kovana tulee niin ei sille kyllä voi ihan mitään. Siinä ollaan sitten räsynukkena. Aivan erinlainen luonnonvoima kuin hirmumyrsky, hirmumyrskyä vastaan voi sentaan suojautua. Mutta toivonpa että selvitään ihan ehjin nahoin täältä, japanilaisethan on pitkäikäistä porukkaa joten ei pahat maanjäristykset kai ole jokapäivisiä. ;))

Tänään juostiin liikunnan tunnilla kolme kilometria. Tai japanilaisille näyttää juokseminen tarkoittavan "ehkä juostaan, pääasiassa kävellään." Mutta liikunnan tunnit ovat todella mukavia, ja Takeda-opettaja antoi tänään minulle lahjaksi hänen lempilevynsä. Olin suurinpiirtein ällikällä lyoty, ja kumartelin kiitoksia varmaan 10 minuuttia.

Huomenna olisi uudelleen 3 kilometrin lenkki.

Let's run!

Reissuamista ja koulupaivia

Olen todella väsynyt, sillä lauantaista lähtien minulla on ollut todella paljon tekemistä! Ja nyt aion kertoa kaiken.

Perjantaina tehtiin okonomiyakia. :) Jamiiiii! Tuossapa hieman vinkkiä minkälainen ruoka on kyseessä: Periaatteessa japanilaista pitsaa, paitsi taikinassa on kaikki täytteetkin mukana. Paistetaan pannulla, tai me paistettiin sellasessa poytägrillissä.

Lauantaina menimme noin viiden aikaan Tomakomaihin, sillä perheeni oli kutsuttu häihin. Japanilaiset häät poikkeavat paljon suomalaisista, joten raportoidaanpa sitten. Itse parin vihkimisseremoniaa en nähnyt, sillä tulimme vain juhliin. Juhlien ensimmäinen yllätys oli että japanilaisissa häissä sisäänpääsy pitää maksaa, ja meillä se oli n. 130 euroa per henkilö! (Otoosan maksoi :)) Pääsymaksut siis menivät hääjuhlien kustannuksiin, ja aika hyvät juhlat olivatkin kun jokaiselle vieraalle oli vielä lahjaksi annettu jokin kakku! (Itse sain suklaakakun jamiiiii.) Aluksi vieraat saapuivat juhlapaikalle ja mentiin sitten istumaan pyöreisiin pöytiin, jossa oli pyörivä tarjoilu... juttu! Hankala selittää, yritin googlettaakin mutta ei löytynyt kuvia (niisk). Kuitenkin. Tarjolla oli kaikenmaailman gourmetruokia, ja oma lempiruokanihan oli joukossa PERUNAA JA LIHAA. Jep, Eveä on helppo mielyttää. Kun pari saapui, valot himmentyivät ja häiden juontaja alkoi kertomaan kamalasti jotain. Parilla oli yllään japanilainen hääpuku ja sen jälkeen otettiin kamalasti kuvia ja pidettiin puhe. Jossain vaihteessa hääpari lähti pois tilaisuudesta ja tuli eurooppalainen hääpuku yllään. Jossain vaiheessa morsian heitti kukkakimpun ja sitten lähti melkein uudelleen vaihtamaan hääpukua. Otoosan sanoi, että jotkut parit tykkäävät vaihdella todella useasti vaatteitta (3-7 kertaa) ja jotkut tykkäävät vaihtaa vain kahdesti (länsimainen ja japanilainen). Tämä hääpari vaihtoi vaatekertaansa kolmesti, ja viimeinen vaatekerta oli vaaleanpunainen. Sitten pidettiin kynttiläseremonia, joka oli minusta aika nätti ja kynttilöistä tuli ilotulitteita kun ne sytytettiin. Siis kynttiläseremoniassa pari sytytti jokaiseen vieraan pöytään kynttilän ja lopuksi sytytti ison oman kynttilänsä. Sellaiset seremoniat minunkin häihin! (Jos niitä joskus jopa tulee...)

Japanilainen hääpuku. Kuvassa ei ole kyseinen pari, sillä kamerahan tietenkin unohtui...

Sunnuntaina herätys oli kello 6:30, ja puoli kahdeksalta lähdettiin New Chitose Airportille Rotary Clubini kanssa ottamaan vastaan eräs vieraileva rotaryklubi. Sen jälkeen menimme eläintarhaan Sapporoon, syömään hienoon japanilaiseen ravintolaan ja lopuksi vielä kävimme taidepuistossa. Piipahdimme Tomakomaissa vielä jäätelöllä ja menimme sitten rotary klubille järjestettyihin juhliin, jossa oli taas grillattavaa ruokaa, niin lihaa kuin mereneläviäkin. Kotiin tulin vasta ilta yhdeksän aikaan.

Sapporoon menossa

Sapporon maisemaa

Maruyama Zoo Sapporosta oli ensimmainen nahtavyys. ;)

Elaintarhan yhteydessa oli myos pieni huvipuisto

Sopo apinavauvakin tuli vastaan. :)

MOI

Mun karvaiset uudet kaverit

Pehmis maistu mukavasti kuumaan paivaan.

Seuraavaksi matkattiin hienoon japanilaiseen ravintolaan.

Ja ruoka-annos oli taas aivan kamalan iso. (En jaksanut kuin puolet.)

Karppikaloja

Rotary klubin juhlissa illalla.

Grillattavaa lihaa jami :)

Tarjolla oli grillattavaksi myos simpukoista kalmareihin

Poydan keskella oli grilli

Maanantaina lähdettiin bussimatkalle Hokkaidoon. Lähtö oli n. 7:00, ja herätys siis aivan kamalan aikaisin. Käytiin läpi Hokkaidon rannikkoa, ja patikoitiin sitten erään rannikkovuoren päälle. Tuuli oli kamalan kova! Syötiin myös sushibaarissa ja pääsin maistamaan merisiiliä. Ihan niinkuin kumiankkaa olisi syönyt, näin rehellisesti sanoen. :) Kotiin maanantaina päästiin hieman aikaisemmin.

Yksi pysahtymispaikoistamme

Maisemakuvaa japanilaisesta pikkukaupungista

Japanin vuoria

Nuita pikkuvuoria kiipeilimme aina kuvassa nakyvaan pikku majakkaan asti!

Enaa ei ollutkaan pitka matka

<>

Perilla! Kuvassa mina ja Hitomi-san majakan luona. Ja kuten naette - tuuli oli kova!

Pisteessa ollaan! Vasemmalle pain kartassa nakyy nuoli, joka osoittaa kohti Venajaa (lanteen)

Suhibaarissa

Tempuraa!

Tasta en edes oikein tieda mita nama on. Sienia ainakin.

Katkarapua. Vahan kylla kirpaisi aluksi katkasta paa silta.

Mulle oli "ulkomaalaisystavallisia" susheja tarjolla.

Merisiilikeittoa nami!

Tänään minulla alkoi kuin alkoikin koulu! Koulu oli mukava, mutta tunnilla oppilaat puhuivat kamalasti, osa nukkui tunnit ja opettajat olivat kamalan hyvissä "kaveriväleissä" oppilaisiin. Jos nyt alettiin vertailemaan suomalaisiin kouluihin, tama voisi olla koulujen miinuspuoli. Toisaalta koulutyöskentely on paljon mukavempaa, jos opettaja ei näytä kokoajan tiukkaa ilmettä. ;) Ja kuten olettaa saattoi, koko koulu, niin tytöt kuin pojatkin, hullaantui kun tulin kouluun. Joka puolella kuuluu supinaa ja jos katson johonkin päin kuuluu MOIMOI EVE!! :D En ollut opettanut koko moimoita, hyvin näyttiät entuudestaan tietävän. Tunnit meni pitkälti koomaillessa ja puhuessa vierustovereille (itse ne aloittivat!) ja liikunnan tunti oli viimeisenä. Luulin japanilaisen liikunnan olevan rankkaa, mutta en minä edes hengästynyt. Muut kun ottivat 50 metrin pikajuoksun, huohottivat kuin viimeistä päivää, itse olin silleen että joo, pelattaisko vaikka koripalloa että vähän hengästyisi. :) Liikunnan tunnilta kun tulin pois niin joku tyttö huusi ikkunasta "MOI EVE I LOVE YOOU!" Minä vain nauroin ja jäin vähäksi aikaa juttelemaan tytölle. En minä edes muistanut, olinko tavannut hänet ennen kuin menin liikuntatunnille. :D

Ja tassa on koulupukuni TADAA.

JK: Kirjotus jäi eilen kesken. Tänään koulussa oli mukavaa, ja aikalailla samanlaista kuin eilen. :) Pahoittelen kuvateksteissä puuttavia pisteellisiä aita ja oita. ;)